Kuukauden esine: Hyppy toiseuteen ja minuuteen

Ryhmä lapsia ja kaksi aikuista hyppää korkealle ilmaan. Taustalla taivas on sininen ja pilvetön. Maa, josta he ponnistavat, on okran värinen ja kivinen. Kukin ponnistaa tyylillään, tasajalkaa tai yhdellä jalalla. Vaatteet hulmuavat ilmalennon aikana. Kaikkia naurattaa. 

Annika Dahlstenin ja Markku Laakson valokuvataideteoksessa Katutura, Namibia vuodelta 2012 kuvan keskellä olevat lapset ovat namibialaisia, arviolta noin kouluikäisiä lapsia. Aikuiset ovat suomalaisia, Turussa asuvia taiteilijoita. Oikealla oleva mies on Markku Laakso ja vasemmalla on Annika Dahlsten, teoksen taiteilijat. He ovat pukeutuneet saamenpukuihin - vai ovatko sittenkään?

Saamen pukuja eli pohjoissaameksi gákteja on monenlaisia, eri alueilla omansa. Suomen puolella on käytössä viisi päämallia: Tenon varren, Enontekiön-Kautokeinon, Sodankylän Vuotson, Inarin ja Kolttasaamelainen puku. Tämän valokuvateoksen puvut muistuttavat Enontekiön pukuja, mutta tarkemmin katsottuna ne ovatkin jotain muuta. Naisen puvusta puuttuu harteille kuuluva huivi, myös kangas on aivan liian kirjava. Miehen takin kangas näyttää yllättävän ohuelta. Jaloissa eivät ole pukuun kuuluvat säpikkäät ja paulanauhat vaan farkut ja lenkkarit. 

Taiteilijat ovat tutkineet Laakson saamelaisten esivanhempien, tarkkaan ottaen isän isovanhempien, 1900-luvun alussa tapahtunutta matkaa Euroopan eläintarhoihin

Valokuva liittyy taiteilijoiden Jump in Diorama -projektiin, jossa he matkustivat Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan asettaakseen itsensä vieraaseen ympäristöön ja vaihtaakseen maisemaa nomadiperinteeseen viitaten. Saamenpuvun voi nähdä sukujuurten ja alkuperäin symbolina, mutta matkaa varten puvut teetettiin namibialaisella ompelijalla kaavojen ja valokuvien pohjalta. Näihin saamenpukujen versioihin pukeutuneena taiteilijat ottivat itsestään valokuvia matkallaan eri paikoissa tapaamiensa ihmisten - ja välillä eläintenkin kanssa.

Markku Laakso asuu nykyään Turussa, mutta lapsuutensa hän on viettänyt Inarissa. Hän on tutkinut taiteessaan Lapinpuku-teemaa, mutta sanoo, että ei ole halunnut ottaa kantaa lapinpuvun käyttöön laajemmin. Jump in diorama -teosten lisäksi myös Campfire on zoo -projektissa taiteilijat ovat tutkineet Laakson saamelaisten esivanhempien, tarkkaan ottaen isän isovanhempien, 1900-luvun alussa tapahtunutta matkaa Euroopan eläintarhoihin. Tuolloin villieläinten välittäjä Carl Hagenbeck oli kasvaneen eksoottisten kulttuurien kiinnostuksen johdattamana keksinyt laajentaa toimintaansa antropologis-eläintieteellisiin näyttelyihin. Ideana oli, että eksoottisena pidettyjä ihmisryhmiä asetettiin eläintarhoihin näytteille. Laakson isovanhemmatkin asettuivat tai asetettiin esittämään erilaisia arkiaskareita ja eksoottisena pidettyä elämäänsä poroineen, varta vasten teetetyissä lapinpukua mukailevissa vaatteissaan. Saamelaisille matka Euroopan näyttelyihin oli keino nähdä maailmaa ja ansaita hieman rahaa. Kuitenkin monia muitakin eri alkuperäiskansojen edustajia kuten inuiitteja ja aboriginaaleja päätyi näihin näyttelyihin, ja osa vietiin näyttelyihin pakolla. 

Suomi jopa havitteli 1920-luvulla Saksalta nykyisen Namibian pohjoisosassa sijaitsevaa Ambomaata omaksi siirtomaakseen

Edelleen nykypäivänä ei-valkoiset ihmiset esitetään käsittämättömän usein suomalaisessa mediassa toiseutettuina. Samoin edelleen helposti typistetään valtava Afrikan manner ja sen erilaiset valtiot ja lukuisat kulttuurit yhdeksi kokonaisuudeksi. Namibia on kipeän osuva valinta identiteetin esittämistä kommentoivan taideteoksen toteutuksen paikaksi, sillä Suomen ja Namibian suhteet ovat erityiset. Suomessa on lähtenyt Namibiaan runsaasti lähetystyöntekijöitä, ja Suomi jopa havitteli 1920-luvulla Saksalta nykyisen Namibian pohjoisosassa sijaitsevaa Ambomaata omaksi siirtomaakseen. Hanke kuivui kokoon, taloudellisistakin syistä. Teuvo Raiskio on esittänyt väitöskirjassaan, kuinka suomalaisten hyvää tarkoittavat toimet Namibiassa ovat haavoittaneet muun muassa San-kansan (vanhalta nimitykseltään bushmannien tai monien lähetystyöntekijöiden kielenkäytössä ”pensastolaisten”) omaa kulttuuria. Omavaraista kansaa painettiin sanoin ja teoin ihmisyyden ulkopuolelle. 1930-luvulla kuvailtiin rasistisin sanankääntein, kuinka ”pensastolaiset” elivät eläimellisissä olosuhteissa koska eivät arvostaneet länsimaisten tarjoamia mukavuuksia. Sanit nähtiin vaarallisina vihollisina, joilla oli aikaisemman huonon kohtelun vuoksi syytä kostoon. 

Kulttuurien kehityksen nähtiin 1930-luvulla kulkevan omaa evolutiivista rataansa: villeydestä barbarian kautta sivilisaatioon. Lähetystyön ja kehitysaputyön tarkoituksena oli nostaa kehittymättömät kansat siirtomaa-ajatuksen hengessä kohti sivistyksen mahdollisuutta. Koko eurooppalainen ajattelu oli tämän herruuden idean kyllästämä. Pidettiin itsestään selvänä juuri länsimaisen kristillisyyden paremmuutta, jolla käännytettäisiin värilliset kansat. Ambomaalla lähetystyötä tekevien suomalaisten kuvailu ja käsitys san-kansasta alkoi 1950-luvulla vähitellen muuttua vähemmän stereotyyppiseksi. Vielä kuitenkin pidettiin tarpeellisena kuvailla sanien outona ja erikoisena pidettyä ulkonäköä, ja jota hieman yllättäenkin verrattiin ulkonäköön.  

Projektissaan Dahlsten ja Laakso halusivat toiseuttaa itsensä vieraassa ympäristössä. Miltä tuntuu matkustaa vieraaseen maahan muukalaisena? Hypätä tuntemattomaan? Katutura, Namibia -valokuvateoksessa esiintyy joukko iloisia ihmisiä. Iloa ja naurua on vaikea teeskennellä ja tässä valokuvassa se tuntuu olevan aitoa. Mutta muutoin esittämistä ja esiintymistä on vaikea välttää kameran ollessa paikalla − yleensä mukaan tulee aina hieman poseerausta.

Laakso ja Dahlsten kirjoittavat, että Jump in Diorama -sarjan teoksissa lavastettujen tilanteiden dokumentointi pakottaa pohtimaan autenttisuutta ja identiteettiä sitä, kuka määrittelee sen, mikä on todellista. Identiteetit ovat monitahoisia, ja ratkaisevaa on, saako määrittelyn tehdä subjekti itse vai ovatko esittämisen valinnat jonkun muun toisen puolesta tekemiä. Identiteettiin määrittelyn tulee olla jokaisen ihmisoikeus, sitä ei saa tehdä ulkopuolelta.

Kuva: Annika Dahlstenin ja Markku Laakson valokuvataideteos Katutura, Namibia vuodelta 2012, pigmenttivedos, Turun kaupungin taidekokoelma. Valokuva: Turun museokeskus. Rajattu.

Lähteet (linkit avautuvat uuteen välilehteen)

• Dahlsten & Laakso -verkkosivut
• Hautala-Hirvioja, Tuija: Saamelainen kuvataide Suomessa – kolmen kuvataiteilijasukupolven kautta tarkasteltuna, TAHITI 04/2013
• Saamen puku kertoo monta asiaa – Saamelaistietoa opetukseen – verkkosivut.
• Raiskio, Teuvo: Oudosta kulkijasta ihmiseksi. Suomalainen bushmannilähetystyö ja sen välittämä kuva bushmanneista vuosina 1950–1985, Oulun yliopisto, historian laitos, 1997. 
• Sami Suodji ry:n verkkosivut