Kokoelmanosto: Hevosvaunuja Turun museokeskuksen esinekokoelmasta

Hevosvetoisia ajoneuvoja näkyi Turun katukuvassa pitkälle 1900-luvulle, vaikka yksityis- ja vuokravaunut alkoivatkin korvautua moottoriajoneuvoilla jo vuosisadan alussa.
Hevosvetoisia vaunuja Turun museokeskuksen varastossa. Kuva: TMK.  

Monen mielessä saattavat tässä vaiheessa koronapandemiaa jo siintää matkustushaaveet niin kotimaisiin kohteisiin, muualle Eurooppaan kuin kaukomaille. Vaikka mökkihöperöityminen on ajoittain koetellut meistä monia, kotiseudulta, omasta kulttuuriympäristöstämme, on saattanut ilahduttavasti paljastua uusia helmiä, itselle entuudestaan aivan tuntemattomia nähtävyyksiä.

Turun museokeskuksen kokoelmavarastoissa lepää menopelejä, joiden edellisistä matkoista on jo kulunut huomattavan paljon aikaa. Turun katukuvassa palvelleet raitiovaunut, joista ensimmäiset olivat 1800-luvun lopulla hevosvetoisia, saattavat olla joillekin jo entuudestaan tuttuja.  Niiden ohella esinekokoelmaan kuuluu, paitsi hevosvetoisia kiesejä ja rekiä, myös näyttäviä, valjakoiden vetämiä katettuja vaunuja 1800-luvulta – sellaisia, jotka liikennöivät nykyään lähinnä enää elokuvissa, historiallisissa draamasarjoissa, kuninkaallisten kulkueissa sekä turistikyydityksissä.

Hevosvetoisia raitiovaunuja Linnankadulla Linnankadulla n. 1890-1894. Kuva: Ståhlberg/ TMK.

Tässä Linnankadulla n. 1890-1894 otetussa kuvassa näkyvä raitiovaunu on hevosvetoinen. Katukuvassa näkyy muitakin hevosten vetämiä kulkuneuvoja. Kiskoilla kulkemattomat hevosomnibussit olivat ensimmäisiä varsinaisia joukkoliikennevälineitä länsimaisissa kaupungeissa, minne niitä alkoi ilmestyä 1820-luvulla.

Valitettavasti osa tämän blogikirjoituksen kuvista on varsin heikkolaatuisia, sillä ne on otettu digikamera-ajan alussa, 1990-luvun lopulla, jolloin kokoelmaan kuuluvat vaunut siirrettiin museolla nykyisiin varastotiloihinsa. Vaunujen tuominen uudelleenkuvattaviksi edellyttäisi kohtalaisen suurta operaatiota, sillä suurikokoisina ja hyvin huolellista käsittelyä vaativina esineinä niitä ei noin vain liikutella säilytyspaikoistaan.

Ennen keskitettyä varastointia museon vaunuja ja rekiä on säilytetty eri puolilla Turkua. Tässä ennen vuotta 1934 otetussa kuvassa olevat ajoneuvot ovat tiiviisti varastoituina Tullimakasiiniin. Kuva: Gustaf Welin/TMK. 

Kokoelmissa vaunuja on yhteensä kolmisenkymmentä. Niitä on aikoinaan käytetty niin arkimatkoihin, huviajeluilla, metsästysreissuilla, sairaiden kuljetuksessa kuin viimeisillä maallisilla matkoilla. Kokonaisuuteen kuuluu nimittäin peräti kaksi ruumisvaunua. Kokoelmissa on myös palovaunuja, jotka ovat aiemmin olleet esillä Turun linnan nykyisen museokauppa Fataburin tiloissa olleessa palokuntanäyttelyssä.

Hevosvetoiset ruumisvaunut. Kuva: TMK. 

Yllä olevassa, 1900-luvun alun tienoilla otetussa kuvassa olevat ruumisvaunut eivät kuulu Turun museokeskuksen hallinnoimaan kokoelmaan. Vaunuja vetivät yleensä mustat hevoset – orit tai ruunat. Ruumisvaunuihin liittyvistä tavoista ja uskomuksista voi lukea lisää täältä. Mainittakoon esimerkiksi, että mikäli hevonen pysähtyi matkanteon aikana, arkusta kuului ääniä tai hautajaissaattuetta seurasi joukko metsäneläimiä, vainaja oli ollut eläessään noita tai muutoin syntinen.

Hevosvetoisia ajoneuvoja näkyi Turun katukuvassa pitkälle 1900-luvulle, vaikka yksityis- ja vuokravaunut alkoivatkin korvautua moottoriajoneuvoilla jo vuosisadan alussa. Suomen ensimmäinen auto kuului turkulaiselle kauppaneuvos Victor Forseliukselle, jolle tullattiin toukokuussa 1900 Lyypekistä lähteneeseen Per Brahe -höyrylaivaan Benz Velo Comfortable. Maaseudulla hevoskärryt olivat käytössä vielä vuosisadan puoliväliin. Toki myös härkiä on valjastettu kärryjen vetojuhdiksi.

Tässä Turun Auransillalla vuonna 1929 otetussa kuvassa näkyy sekä hevos- että moottoriajoneuvoja. Juhlaliputus liittyy joko Turun 700-vuotisjuhlallisuuksiin tai Turun messuihin. Kuva: TMK.

Valitettavasti monen museovaunun osalta puuttuvat kokonaan taustatiedot, eli esimerkiksi se, kuka ne on aikaisemmin omistanut ja missä niillä on ajeltu. Niin on myös yllä näkyvien, charabang-mallisten vaunujen kohdalla.

Vaunuja on säilytetty monenlaisissa olosuhteissa, myös aivan lämmittämättömissä tiloissa, missä kosteuden- ja lämpötilanvaihtelut ovat tehneet ajan saatossa mittavaa tuhoa. Vaikka maalipinnat ja verhoilut ovat silminnähden huonossa kunnossa, pystyy esimerkiksi yllä olevan katetun matkavaunun matkustustilaan kuvittelemaan silinterihattuista herrasväkeä istumassa.

F.C. Schultzin valmistamat vaunut 1800-l. loppupuolelta. Kuva: TMK. 

Yllä olevat vaunut on valmistanut 1800-luvun loppupuolella kööpenhaminalainen F.C. Schultz, jonka vaunuja on käyttänyt myös Tanskan hovi. 1800-luku oli vaunujen käytön kulta-aikaa. Ennen joukkoliikennevälineitä varakkaammat saattoivat turvautua myös postin kulkua edistäneisiin kestikievarien kyytipalveluihin.

    Armfelt-suvun matkavaunut (TMM3913) 1800-luvun alkupuolelta. Kuva: TMK.

Tanskalaisten vaunujen vieressä olevat matkavaunut 1800-luvun alkupuolelta ovat kuuluneet Armfelt-suvulle, jonka vaakuna koristaa ovia vaunujen kummallakin puolella. Komeat vaunut olivat näyttävä statussymboli. Ratsain kulkeminen oli toki ollut mahtimiehen merkki jo pitkään. Suurten gallerioiden renessanssitaiteen osastoilla ei voi olla törmäämättä muotokuviin, joissa aateliset istuvat varmoin ottein komeiden hevostensa selässä, haarniskoituina tai ilman.

Näitä sairaankuljetusvaunuja (TMM18546:1a) 1800-luvun lopulta on käytetty spitaalisten kuljetukseen Turun Kunnallissairaalassa. Kuva: TMK.

Kun matkustaminen on taas turvallista, hienoja, kuninkaallisten esimerkiksi seremonioissa käyttämiä luksusvaunuja pääsee näkemään muun muassa Tukholman Livrustkammarenissa. Myös Salossa, Wiurilan kartanomuseolla, on näyttävä kokoelma hevosvetoisia vaunuja ja kärryjä eri ajoilta. Vaunujen käytön historiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea aiheesta lisää Tielaitoksen julkaisuista Maata, jäätä, kulkijoita: Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860 sekä Soraa, työtä, hevosia: Tiet, liikenne ja yhteiskunta 1860-1945.

Tietoa kirjoittajasta

Ninna
Pulli
Tutkija
Turun museokeskus
Asiasanat: