Ajankohtaista: Oletko kartalla?

Turun palon jälkeen arkkitehti Carl Ludvig Engel suunnitteli uuden asemakaavan, jonka myötä hävisi vanhoja tontteja ja katuja uusien tullessa tilalle.

Turun museokeskuksen arkistoon kuuluu monipuolisen asiakirja-aineiston lisäksi kokoelma erilaisia karttoja. Tutkimalla karttoja voi matkustaa menneeseen ja kuulla, mitä ne kertovat eri aikakausista ja kaupungin kehittymisestä.

Jos menneisyyden ihminen matkustaisi ajassa nykypäivän Turkuun ja hänelle annettaisiin kaupungin kartta, olisi hän epäilemättä ihmeissään. Yhtä hämmästynyt olisi aikamatkailija, joka nykypäivästä siirtyisi satojen vuosien taa menneisyyteen ja saisi sen aikaisen Turun kartan käsiinsä. Suunnistaminen olisi haastavaa, sillä monissa varhaisimmissa kartoissa ei juurikaan näy katujen nimiä, vaikka korttelit ja tontit on piirretty huolellisesti. Kaupunkiin johtaneiden porttien nimet ja tullien paikat on karttoihin merkitty ja joitain paikannimiä, kuten Vartiovuori ja Mätäjärvi mainitaan.  Tultaessa 1700-luvun loppupuolelle kartoille on alkanut ilmestyä enemmänkin kadunnimiä. Gadolinin kartassa ajalta 1754–1756 luetellaan jopa tonttien omistajat nimeltä. Kartalla vaikuttaa olevan jopa enemmän tekstiä kuin perinteistä karttakuvaa. Siitä on myös luettavissa yhteiskunnan rakenne ammattinimikkeineen ja tonttien sijoitteluineen. Mitä lähempänä kirkkoa on asuttu, sen korkeammalla yhteiskuntaluokassa on tontin omistaja ollut. Oman esi-isän tai tuttujen turkulaisten sukujen talojen löytäminen voisi aikamatkaajalta sujua vaivatta.

Vanhoista kartoista voi löytöä tuttuja kadunnimiä, joiden sijainti on kuitenkin muuttunut. Turun palon jälkeen arkkitehti Carl Ludvig Engel suunnitteli uuden asemakaavan, jonka myötä hävisi vanhoja tontteja ja katuja uusien tullessa tilalle. Tästä syystä sama kadunnimi saattaa palon jälkeen esiintyä ihan eri puolella kaupunkia. Esimerkiksi Hampspinnaregatan sijaitsee nykyään ihan eri puolella kaupunkia kuin aikoinaan.

Engelin kartta vuodelta 1828.Turun museokeskuksen arkisto. Kuva:TMK.

Museoarkiston karttoihin tutustuessamme panimme merkille kiinnostavan seikan liittyen Aurajoen kirjoitusasun vaihteluun. Joki kiemurtelee kartoilla muodoissa Aurajoki ja Åbo å, mutta vanhoissa kartoissa, muun muassa Tillbergin kartalla vuodelta 1808, ei löydy muotoa Aura å, joka nykyään on yleisesti käytössä. Joki itsessään sentään virtaa karttojen halki uskollisesti vuosisadasta toiseen −­­­ kuten on virrannut jo ennen ensimmäistäkään karttaa − ja jatkaa toivottavasti uomassaan soljumista vielä pitkään sen jälkeenkin, kun nykyhetken kartat ovat jo auttamatta käyneet historiallisiksi kuviksi ­­­menneestä.

Tillbergin kartta vuodelta 1808. Turun museokeskuksen arkisto. Kuva: TMK.

Kartoista näkee myös ajankuvan ja ne kertovatkin paljon historiasta, siitä aikakaudesta, jolloin ne on laadittu.  Brahen nimi on esiintynyt kartoissa jo pitkään, mikä kertoo hänen merkityksestään Turussa. Ennen kartalta löytyi muun muassa Stora Brahegatan, joka on nykyisin Aninkaistenkatu sekä Lilla Brahegatan, joka tätä nykyä tunnetaan pelkkänä Brahenkatuna.

Katujen nimien muutokset kielivät myös vallanvaihtumisista. Suomen itsenäistymisen jälkeen ei näy enää Nikolaintoria tai Arseninkatua. Kuningattarenkatu ja Kuninkaankatu poistuivat kartalta jo aiemmin, kun valta siirtyi Ruotsilta Venäjälle. Ihmisten suussa vanhat nimet ovat voineet toisaalta säilyä käytössä pitkäänkin.

Vanhoista kartoista ei juurikaan bongaa naisten mukaan nimettyjä katuja. Nykyään naiset ovat paremmin edustettuina nimistösuunnittelussa. Esimerkiksi Turun linnan lähistölle kaavoitetuille kaduille on tulossa 1600-luvun vaikutusvaltaisten naisten mukaan nimettyjä katuja. Uusista kadunnimistä päättää Turussa nimistötoimikunta. Periaatteessa ainut sääntö paikkojen nimeämisessä on, että elävien henkilöiden mukaan ei nimetä katuja. Aina kadunnimien taustalta ei löydy tarinaa. Toisinaan taas nimeämisessä on huomioitu henkilöhistoria ja paikan merkitys kyseiselle henkilölle hyvinkin tarkkaan. Esimerkiksi Suomen lääketieteen isäksikin tituleerattu Joseph Pipping omisti Kakkaraisissa kesäasunnon, minkä vuoksi hänen mukaansa nimetty katu lienee sijoitettu juuri Koivulaan.

Joskus kartat johdattavat menneisyyden tarinoiden ja traagisten ihmiskohtaloiden äärelle. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta on Puistomäestä löytyvä Matilda Meurmanin puistikko. Matilda Meurman (syntyjään von Troil) oli 1800-luvun puolivälissä elänyt aatelisnainen. Hän menehtyi vanhimman tyttärensä Berthan kanssa Vähä-Heikkilän kartanon tulipalossa. Puistomäestä löytyy Matildan sukulaisten mukaan nimettyjä katuja.

Innostus kokoelmien karttojen läpikäymiseen johtui käynnissä olevasta projektista liittyen karttoihin ja historiallisiin henkilöihin. Turun museokeskuksen Historiaa Turun kartalla -videosarjalla haluttiin tuoda esille kartoilta löytyvää historiaa ja esittää se rennolla otteella. Ajatuksena oli herättää kaupunkilaiset ja kaikki videosarjan katsojat havahtumaan historiaan, joka esiintyy paikkojen nimissä. Videot muistuttavat, että nimet kartalla ovat olleet henkilöitä, jotka ovat saaneet nimensä kartalle erilaisista syistä. Kaduilla kävellessä voi olla osa historian jatkumoa.

Videosarjaan valittiin historiallisia henkilöitä laajalla otannalla. Mukana on historian kirjoista tuttuja nimiä, kuten hallitsijoita ja muita vallankahvassa olleita merkkihenkilöitä. Oman videonsa saivat niin paikallinen porvarisnainen, vankeinhoidon kehittäjä, traagisen kohtalon kokenut aatelisnainen kuin myös lääketieteen professori, lääninarkkitehti ja taidemaalari.

Sarjassa on yhteensä 14 videota.

Historiaa Turun kartalla -videosarjan kuvaukset Pippinginpolulla Koivulassa. Kuva: Susanna Lahtinen / TMK.

Historiaa Turun kartalla -videosarjaan pääsee tutustumaan alla olevan linkin kautta:

https://www.youtube.com/playlist?list=PLjv1L3MBgATCHNG8t42gy6Q59IfeHgDY8

 

Tietoa kirjoittajasta

Susanna Lahtinen ja Bengt Selin
Tutkijat
Turun museokeskus
Asiasanat: