Kuukauden esine: Kiiltokuvien lumoa 1800-luvun lopun albumissa

Kiiltokuvien keräily olikin alkujaan yläluokkaisten naisten huvia

Museokeskuksen arkiston kätköistä löytyy upea, Mary Carén Schaumanille kuulunut kiiltokuva-albumi vuodelta 1892 täynnä toinen toistaan hienompia taideteoksia. Albumi ajoittuu kiiltokuvien kulta-aikaan, 1870—1910-lukujen väliin. Tuolloin kuvat oli painettu paksuhkolle paperille, lakkapinta oli loivasti kohokuvioinen ja värit olivat raikkaita. Saksalainen Alois Senefelder (1771—1834) keksi litografian eli kivipainotekniikan vuonna 1796, mikä mahdollisti värien käytön sekä vapaat muodot. Tekniikkaa kehitettiin edelleen 1800-luvulla niin, että pieniä kuvia oli mahdollista siirtää yhdelle painolaatalle niin monta kuin tilaan vain mahtui ja painaa ne yhtenäisinä arkkeina. Näin työ nopeutui huomattavasti ja tuli edulliseksi valmistaa.

Nykyisen kaltaisia kiiltokuvia alkoi ilmestyä 1870- ja 1880-luvuilla Saksassa, mistä ne levisivät nopeasti muualle Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin asti. Pelkästään Saksassa oli 1800-luvun lopulla yli 300 kiiltokuvien valmistajaa! Suomeen kiiltokuvat rantautuivat Saksan, Englannin ja Ruotsin kautta 1800-luvun lopulla, ja pohjoismainen tuotanto käynnistyi 1900-luvun puolella. Maryn albumissa on muutama kuva, jotka sisältävät ilmeisesti puristeliimattuja, kohopainettuja silkkiosia; ne eivät varmastikaan ole olleet edullisimmasta päästä. 

Kiiltokuvien keräily oli alkujaan yläluokkaisten naisten huvia, mutta hiljalleen siitä tuli yhä enemmän lasten harrastus. Mary Schauman oli siis todennäköisesti ensimmäisen suomalaisen aallon keräilijä, ja kuvien kirjossa voi nähdä klassisia romanttis-sävytteisiä kiiltokuva-aiheita: kukkakoreja, somia lapsia sekä renessanssitaiteesta innoituksensa saaneita enkeleitä. 

Enkelit ovat aina olleet suosittuja kiiltokuvien aiheita, joiden suosio ei ole hiipunut sadan vuoden kuluessa. Kuva: Turun museokeskus.

Kiiltokuvat esittävät usein eräänlaista unelmamaailmaa, josta arkiset asiat ja huolet on karkotettu kauaksi. Toisaalta niiden avulla on myös valistettu ja esitelty maailman ihmeellisiä teknologisia keksintöjä, kuten lentokoneita, junia ja autoja. Mukaan Maryn albumiin mahtuu romanttisten kuvien lisäksi aiheeltaan erikoisia kiiltokuvia, kuten kelloja ja lamppuja sekä hyönteisiä.

Maryn albumissa on myös hieman erikoisempia kiiltokuvia, kuten erilaisia ajalleen tyypillisiä kelloja ja lamppuja. Hyönteiskiiltokuvatkin ovat päässeet mukaan Maryn kokoelmaan ja ne ovat kauniisti irti leikatut. Kuvat: Turun museokeskus.

Kiiltokuvien piirtäjät eivät useinkaan ole signeeranneet töitään, vaikka painajat ja kustantajat numeroivat ja merkitsivät arkkinsa tarkasti. Miksi näin? Osasyynä saattoi tutkijoiden mukaan olla, että kuvia piirtäneet olivat usein naisia, joiden taidetta ei vuosisadanvaihteessa arvostettu. Toinen mahdollinen selitys on, että piirtäminen koettiin ehkä häpeälliseksi, koska kiiltokuvia ei arvostettu yhtä paljon kuin muuta kuvataidetta. Olipa asia miten hyvänsä, harmillisesti oheisessa albumissa ei ole näkyvissä yhdenkään kiiltokuvan kohdalla sen suunnitelleen taiteilijan nimeä. 

Kiiltokuvakulttuuri oli yhteisöllistä

Kiiltokuvia on käytetty vuosisadan kuluessa muun muassa kirjanmerkkeinä, leike- ja muistokirjoissa, joulukoristeissa sekä onnittelukorteissa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä lapset, erityisesti koulutytöt, alkoivat olla pääkohderyhmää. Kiiltokuvakulttuuri oli yhteisöllistä: kuvia keräiltiin ja vaihdettiin ystävien kesken, ja muistan itsekin käyneeni kouluaikoinani kauppaa, jossa suuremmasta kuvasta joutui usein antamaan vaihdossa monta pientä. Samaten glitterillä koristellut olivat niitä, joista tuli saada vaihdossa joko samanarvoinen tai lukumäärältään useampi kiiltokuva. Maryn albumissa muutamien kiiltokuvien kohdalle onkin huolellisesti kirjoitettu, keneltä kuva on saatu vuosiluvun kera. Voisi näin ollen olettaa, että myös Mary opetteli vaihtotaloutta kiiltokuvien siivittämänä. Tarrojen keräily alkoi vähitellen syrjäyttää kiiltokuvat 1970-luvulta alkaen, mutta missään vaiheessa ne eivät ole kokonaan hävinneet; yhä vieläkin Maryn jalanjäljissä kulkee keräilijöitä, joita kiiltokuvien maailma on vastustamattomasti houkutellut puoleensa.

  • Ylin kuva: Vasemmalla Mary Carén Schaumanille kuuluneen kiiltokuva-albumin kansi vuodelta 1892 ja oikealla albumin sivu, jota koristaa muutama kukka-aiheinen kiiltokuva, jossa on kohopainettuja silkkiosia. Kuva: Turun museokeskus.

Tietoa kirjoittajasta

Annika
Kivimäki
Korkeakouluharjoittelija
Turun museokeskus
Asiasanat: