Tietoa kirjoittajasta
Ari
Kiiskinen
Projektityöntekijä
Turun museokeskus
Museoarki: Kaksi lasimaalausta eli esinetutkijan aivomyrsky
Stimmer ei ollut tiettävästi tehnyt yhtään omaa lasimaalausta, vaikka olikin tehnyt niiden suunnitelmia.
13.02.2023
Finna-palvelussa tai Aina-tietokannassa näkyvä tieto on vain pieni pintaraapaisu siitä prosessista, jonka tutkija käy objektia luetteloidessaan läpi – paperilla tai vain omassa mielessään.
Kun tehtävänä on Museokeskuksen pienesinevaraston esineiden luettelointi, saattaa arkipäiväiseltä tuntuvan tavaran joukosta löytää jotain todella mielenkiintoista ja yllättävää. Huolestunut ensireaktio ”voi ei, taas tuollaista” saattaa hetkessä vaihtua innostuneeseen tutkimiseen, kun kohteesta paljastuu paljon informaatiota, tai esineen tarina vie mukanaan. Ajatus nukkekotien luetteloinnista oli ensin kaltaiselleni 51-vuotiaalle, voimanostoa harrastavalle miehelle hieman vastenmielinen ajatus, mutta lopulta nekin tulivat dokumentoitua vanhan, uniikin esineen herätettyä mielenkiinnon.
Välillä, kuin kevennykseksi, löytyy jotain mikä saa hetkeksi sykkeen kohoamaan ja tietää löytäneensä aivan jotain erityistä. Tällä kertaa löytö oli kaksi lasimaalausta. Ensi innostuksessa katsoin maalattua nimeä Tobias Stimmer (1539–1584). Voisiko kyseessä todella olla tunnetun sveitsiläismaalarin teos? Oli aika ottaa käyttöön taidehistorian opinnoista saadut tiedot ja historian maisterin kriittinen ajattelutapa. Stimmer ei ollut tiettävästi tehnyt yhtään omaa lasimaalausta, vaikka olikin tehnyt niiden suunnitelmia. Stimmerin teosten tarkastelu paljasti, ettei hän signeerannut teoksiaan näiden Museokeskuksen lasimaalausten tapaan, siis isoin kirjaimin ”TOBIAS STIMMER”. Yleisemmin hänen signeerauksensa oli, kuten kahdessa Amsterdamin Rijksmuseumissa olevassa työssä, muodossa ”Thobias Stymer”, tai kuten hänen puupiirroksissaan tai piirustuksissaan päällekkäiset ”TS” tai ”TStimmer”.
Luettelointiprosessi alkaa yleensä esineiden kuvaamisella. Pienen tuskailun ja parin patenttiratkaisun jälkeen sain maalaukset asetettua turvallisesti ja valon niiden taakse. Kameran pystytin vankalle jalustalle ja kameraan kiinni 50 mm objektiivin. Kuvaus, sitten muistikortti koneeseen ja editointi, eli kuvien arvojen säätö sopiviksi. Lopuksi kuvien pienennys, niin että ne ovat tasaisen teräviä, mutta eivät liian suurikokoisia ja raskaita tallennettavaksi järjestelmään.
Seuraavassa luettelointivaiheessa on vuorossa itse aiheeseen perehtyminen. Googlen kautta saksaksi tehty haku toi ilmi, mihin maalaukset pohjautuivat. Teosten taustalla oli kymmenen puupiirroskuvaa, jotka Stimmer oli tehnyt kuvittamaan Johan Fischartin (1546–1591) tekstejä. Sarjan nimi on Die zehn Lebensalter von Mann und Frau, suomeksi Miehen ja naisen kymmenen ikäkautta, ja se jakautuu kahteen osaan: Die Stufenleiter des Mannes ja Die Stufenleiter des Weibes, eli vapaasti suomennettuna, Miehen ja naisen tikapuut.
Tutkimissani lasimaalauksissa on sama henkilö 90- ja 100-vuotiaana. 1500-luvun keskieurooppalainen taide on ladattu täyteen symboliikkaa ja piilomerkityksiä, eivätkä lasimaalaukset ole poikkeus. Luuranko yhdessä loppuun valuvan tiimalasin kanssa merkitsee tietysti kuolemaa. Vasemman kuvan vasemmanpuolista 90- vuotiasta tarkastellessa voi huomata, että hänen yläpuolellaan näkyvä puun oksa on hieman näivettynyt. Oikealla puolella puuta oleva oksa puolestaan on jo kuollut.
Oikean puolen kuvassa, jossa on kuvattuna nainen 90- ja 100-vuotiaana, on symboliikkaa huomattavasti enemmän kuin miestä käsittelevässä kuvassa. 90-vuotiaan naisen yllä on vihanta pensas, kun taas oikeanpuolisen 100-vuotiaan naisen pensas on rutikuiva. Kuolema sytyttää sen palamaan, kuin sanoakseen ettei tämä tarvitse sitä enää. 90-vuotias nainen ojentaa nukkea nuorelle tytölle. Nukke symboloi lasta, eli nuori tyttö on aikanaan kokeva vuorollaan äitiyden. Oikealla puolella 100-vuotias nainen tekee kuolemaa. Hänen ympärillään tanssii kuolema, joka pitelee käsissään soihtua ja tiimalasia. Huomio kiinnittyy tislauspulloon kuoleman pään ympärillä. Hieronymus Boschin (Jheromus van Aken, n. 1450–1516), kuuluisan maalauksen, Maallisten ilojen puutarha (1490–1500), oikeanpuoleisessa paneelissa (Helvetti), voi nähdä samankaltaisen tislauspullon. Se viittaa alkemiaan. Yksi alkemian tavoitteista oli kullan valmistuksen ohella elämän pidentäminen ja jopa sen luominen. Bosch käyttää alkemistien tislauspulloa parodisesti pilkkaamaan alkemisteja. Stimmer tekee saman kuvaamalla kuoleman ensimmäiseksi alkemistiksi.
Maalauksen lasi on täynnä kuplia ja sen pinta on epätasainen, eli se ei ole teollista massatuotantoa. Lyijykehykset ovat ehjät. Maalaukset ovat tehty öljyvärillä lasin pintaan. Siinä on ripustuskoukut yläreunassa. Oletan, että lasimaalausten tekijä on saanut käsiinsä Tobias Stimmerin puupiirrokset, joko kirjasta tai sellaisinaan, ja kopioinut niiden kuva-aiheet hyvin tarkasti. Tässä vaiheessa minulla oli noin 90 prosentin varmuus siitä, että työt eivät ole Stimmerin itsensä tekemiä. Asian varmistamiseksi päätin kysyä mielipidettä Baselin taidemuseosta, missä on paljon Tobias Stimmerin töitä. Vastaus Baselista vahvisti epäilykseni. Työt eivät ole Stimmerin ja ne on maalattu 1800-luvulla. Kirjasin tämän viimeisen tiedon Ainaan ja jätin lasimaalaukset varaston hyllylle. Asia käsitelty.
Lähteet:
"Tobias Stimmer: Die zehn Lebensalter von Mann und Frau." Kulturstiftung Sachsen-Anhalt - Kunstmuseum Moritzburg Halle (Saale). https://st.museum-digital.de/series/252 (haettu 8.12.2022)