Turun museokeskus sai suuren elintarvikepakkauslahjoituksen turkulaiselta keräilijältä vuonna 2020. Kokoelmassa on paljon mielenkiintoisia kahvipakkauksia ja suklaarasioita, joita on viime kuukausien aikana luetteloitu Museokeskuksen kulttuurihistorialliseen esinekokoelmaan.
Turkulaiset ovat nauttineet kahvista jo vuosisatoja. Ruotsi-Suomen valtakuntaan kahvi saapui 1600-luvun lopulla ja ensimmäinen kahvila avattiin Tukholmaan 1708. Suomeen kahvia alkoi tulla 1720-luvulta lähtien turkulaisporvarien varustamissa laivoissa. Kahvia juotiin aluksi eniten rannikolla ja säätyläiskodeissa. Vähitellen kahvi levisi koko kansan nautintoaineeksi. Suomen ensimmäinen kahvila avattiin Turkuun vuonna 1743.
Kahvin suosion kasvaessa valtiovalta alkoi suhtautua kielteisesti hyödyttömänä ja kalliina pidetyn tuontitavaran kulutukseen. Samaan aikaan kahvin uskoteltiin olevan myös vaarallista. Ruotsi-Suomessa säädettiinkin vuosina 1756–1792 kolme kahvinjuontikieltolakia, jotka kuitenkin aina kumottiin.
1900-luvun alkuun asti Suomessa myytiin pääasiassa vain paahtamatonta kahvia ja kahvi paahdettiin kotona. Papujen kääreenä oli pergamiini ja sen päällä ruskea voimapaperipussi, joka suljettiin käsin liimalla, narulla ja sinetillä. Aamukahvista tuli maaseudulla yleinen tapa 1800-luvun lopussa. Kaupungeissa tapa oli omaksuttu jo aikaisemmin, ja 1900-luvun alussa myös iltapäiväkahvi alkoi yleistyä.
Turussa paahtimotoimintaa oli 1920-luvulta 1970-luvulle asti. Toiminta alkoi myöhemmin kuin Helsingissä, mutta sittemmin paahtimoita perustettiin runsaasti. Muutama paahtimo siirtyi Helsingistä Turkuun jatkosodan ajaksi.
Sota-aikana alkanutta kahvinsäännöstelyä ja korvikkeiden käyttöä kesti viisitoista vuotta, 28.10.1939–1.3.1954. Kahvi vapautui säännöstelystä viimeisenä elintarvikkeena maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1954.Paahtimoissa oli paahdettu myös erilaisia korvikkeita ja vastikkeita, kun kahvipapuja ei ollut saatavilla. Kahvin lisäkkeitä käytettiin myös kahvin kalliin hinnan vuoksi.
Kahvin irtomyynti hiipui ilmatiiviiden vakuumitölkkien ja alumiinilaminaatista valmistettujen pakkausten myötä.
Kun alumiinifoliosta valmistettu vakuumipakkaus tuli käyttöön 1960-luvun alussa, pienet paahtimot eivät voineet investoida uusiin pakkauslaitteisiin, ja paahtimotoiminta keskittyi suurille toimijoille.
Eurooppaan ensimmäiset kaakaopavut tuotiin viimeistään vuonna 1544. Kaakao levisi Espanjasta 1600-luvulla muualle Eurooppaan hovista hoviin ylellisenä sokerilla makeutettuna juomana. 1800-luvun kuluessa suklaan valmistustekniikat kehittyivät merkittävästi muun muassa hollantilainen Coenraad van Houten keksi vuonna 1828 puristimen, jolla rasva saadaan poistettua kaakaomassasta ja kaakaojauhe eroteltua. Massatuotannon myötä suklaasta tuli kaikkien saatavilla oleva herkku. Suomessa suklaan valmistuksen aloitti Karl Fazer vuonna 1894.
Turussa Hellaksen tarina alkoi vuonna 1910, kun Osakeyhtiö Hellas Aktiebolaget Makeistehdas perustettiin. Tehdas oli toiminut aiemmin nimellä Helsingfors Nya Karamellfabrik Åbo Filial. Puolalaissyntyinen Nuchim Bonsdroff oli laajentanut toimintaansa Helsingistä Turkuun perustamalla tänne sivuliikkeen vuonna 1899. Tehdas toimi aluksi Eerikinkadulla ja seuraavaksi Itäinen Rantakatu 16:ssa. Sieltä tehdas muutti vuonna 1916 Kärsämäkeen Amalienborgin olutpanimon tiloihin. Tuotteet olivat aluksi karamelleja ja makeismarmeladia. Suklaan valmistus käynnistyi vuonna 1919.
Hellaksesta tuli 1920-luvulla makeisalan toiseksi suurin yritys Suomessa. Kova kilpailu, makeisvero, lama ja tappiokierre johtivat 1930-luvun alussa yhdistymiseen Huhtamäen Tehtaiden kanssa. Huhtamäki-Hellas Oy:n osake-enemmistö oli Heikki Huhtamäellä ja hänestä tuli myös uuden yrityksen toimitusjohtaja. Heikki Huhtamäki oli perustanut Huhtamäen tehtaat Kokkolaan vuonna 1920.
Heikki Huhtamäki luopui yllättäen Huhtamäki-Hellaksen toimitusjohtajuudesta vuonna 1935 ja ryhtyi ostamansa Ipnos Oy:n toimitusjohtajaksi. Ipnos oli tuolloin leipätehdas, jonka tarina oli alkanut työmies Juho Mäkelän Turkuun vuonna 1904 perustamasta leipomosta. Tehtailija Artur Vilén osti sen valmistusresepteineen vuonna 1912 ja jatkoi ruudullisen näkkileivän valmistusta perustamassaan Leipätehdas Ipnos Brödfabrikissa. Tehdas sijaitsi Kakolanmäen rinteellä Linnankatu 61:ssä. Huhtamäki laajensi tuotantoa makeisiin ja Ipnoksesta tuli pian Suomen kolmanneksi suurin makeistehdas. Tehdas toi markkinoille runsaasti uutuuksia ja uudet värikkäät pakkaukset herättivät huomiota.
Vuonna 1940 Huhtamäki osti Huhtamäki-Hellaksen takaisin ja perusti yhtiöilleen yhteisen holding-yhtiön, jonka nimeksi tuli Huhtamäki-Yhtymä. Seurasi toiminnan järjestelyn aika, jolloin päällekkäiset tuotannot poistettiin ja makeisvalmistus siirtyi kokonaisuudessaan Hellakseen ja makaroninvalmistus Hellaksesta Ipnokseen. Huhtamäki-Hellaksen nimeksi tuli Suklaatehdas Hellas. Vuonna 1989 Hellas-nimi muutettiin Leafiksi. Makeistuotanto jatkui Turussa aina vuoteen 2006, jolloin Leaf siirsi sen ulkomaille.
