Tutkimus: Liedon kirkon keskiaikaisten veistosten tie museoon, osa 2: Kuinka veistokset päätyivät Turun linnaan?

Turun museokeskuksen edeltäjän, Turun linnassa sijainneen Turun kaupungin historiallisen museon kirkollisten esineiden kokoelma alkoi karttua jo pian museon perustamisen jälkeen.

Postikorttikuva Turun linnan huoneesta nro 65 (A 213), n. 1897-1909. Kuva: TMK.

Esinekokoelmien alkutaival Turun kaupungin historiallisessa museossa

Turun museokeskuksen edeltäjän, Turun linnassa sijainneen Turun kaupungin historiallisen museon kirkollisten esineiden kokoelma alkoi karttua jo pian museon perustamisen (1881) jälkeen. Museotoimikunta sai aluksi käytettäväkseen linnasta yhden huoneen vankilasaarnaaja Udeliuksen asunnosta, mutta 1884 senaatti myöntyi toimikunnan pyyntöön saada vuokrata koko huoneisto eli 4 huonetta ja keittiö. Vuoden 1884 lopussa järjestettiin kokoelmat Turun linnassa väliaikaisesti, ja museo avautui yleisölle 1.1.1885 kahteen huoneeseen kootulla muinaisesineiden näyttelyllä. 1880-luvun lopulla ja 1890-luvulla huoneita saatiin vielä lisää, pääosin esilinnasta. Museo sai linnan kirkon käyttöönsä kokoelmien esittelyä varten, kun viimeiset vangit siirrettiin linnasta Kakolaan 1891.

Esineitä saatiin kokoelmiin ostoin ja lahjoituksin, ja lahjoitetuista esineistä julkaistiin ilmoituksia Åbo Tidningissä. Hankinnat kirjattiin museon perustamisesta alkaen Turun kaupunginarkistossa säilytettäviin museon tilikirjoihin, ja vuosikertomuksissa raportoitiin eri esineryhmien kartuntamääristä. Museon kartunta-, numerointi- ja luettelointikäytännöt olivat tuolloin vasta kehittymässä ja tarkentumassa, joten esineiden hankintatietoja jäljitettäessä voi joutua turvautumaan usean arkistolähteen tarkasteluun. Näin on esimerkiksi Liedon kirkosta saapuneiden veistosten kohdalla. Aiemmin oli ollut tiedossa, että ne olivat tulleet museolle joskus 1890-luvulla, mutta sen tarkempia tietoja ei ollut. Veistokset ovat nähtävästi tulleet museolle aikana, jolloin kartunnasta ei pidetty nykyisen kaltaista, selkeää kirjaa, ja kokoelmienhallinnassa oltiin juuri siirtymässä yhdestä luettelointi- ja numerointijärjestelmästä toiseen. Tästä syystä veistosten siirtymävaihetta museolle kannattaa lähestyä ensin luettelointitietojen kautta.

Sisäkuva näyttelytilasta Turun linnassa, n. 1897-1909. Oikeassa nurkassa hyllyllä seisovat Liedosta peräisin olevat Pyhä Barbara (TMM4816) ja sen vieressä vasemmalla Pyhä Sigfrid (TMM4814). Kuva: C .J. Schoultz/TMK.

Luettelointi kokoelmiin ja esillepano Turun linnassa

Turun kaupungin historiallisen museon ensimmäinen esineluettelo ilmestyi vuonna 1891, ja niitä myytiin myös kävijöille. Liedon kirkosta tulleita veistoksia ei ole listattu vielä vuoden 1894 esineluetteloon, mutta alla näkyvässä vuoden 1897 esineluettelossa ne jo ovat. Esineet saivat museolla yksilölliset inventaarionumerot, jotka merkittiin myös näihin esineluetteloihin. Tässä vuoden 1897 luettelossa oli käytössä vielä museotoimikunnan sihteeri Gustaf Cygnaeuksen luoma esinenumerointijärjestelmä. Itse luettelossa esineet on merkitty yksilöimättömästi ”sarjaan L” eli kirkollisten esineiden sarjaan merkinnällä ”137-152 Bilder från Lundo kyrka” (”Kuvia Liedon kirkosta”). Suurin osa kirkollisista esineistä on luettelon mukaan sijainnut Turun linnan pohjoisessa siivessä (”norra flygeln”):

 

Museon arkistossa on Cygnaeuksen numerointiperiaatetta noudattava esinelista, joka on todennäköisesti tehty vuoden 1897 painetun esineluettelon laatimisen yhteydessä. Varsinaisen esineluettelon tapaan tähän listaan on myös kirjattu, että sarjan L numeroilla 137-152 olevien esineiden alkuperä tai lähde (”ursprung”) on Lieto:

 

Esine-erän sisältöjä selventää Turun museokeskuksen arkistossa oleva vihkonen, jossa suurin osa vuoden 1897 luettelossa mainituista ”Liedon kirkon kuvista” on identifioitu tarkemmin. Tämän epätäydellisen, luettelointityökaluna todennäköisesti käytetyn listan perusteella voidaan olla varmoja siitä, että sarjan L esine-erä 137-150 sisältää nimenomaan pyhimyskuvia. Todennäköisesti numerolla 157 on lisäksi Liedon kirkon alttarikaappi, jossa kuvaillaan olevan kuvattuna apostoleja, paavi ja naismainen pyhimys:

 

Museon ensimmäinen systemaattinen kokoelmien kartuntaluettelo (Historiska museets i Åbo accessionskatalog I.) ostetuista ja lahjoituksina saaduista esineistä alkaa vuoden 1896 alusta. Liedon kirkon puuveistokset eivät kyseisessä luettelossa esiinny. Ne ovat siis tulleet museolle ennen kartuntaluettelon ensimmäistä merkintää (24.2.1896). Myös museotoimikunnan kertomuksesta käy ilmi, että vuonna 1895 museon kokoelmat karttuivat 30 uudella kirkollisella esineellä ja seuraavana vuonna vain kolmella. Yhteensä niitä oli museolla vuoden 1895 päättyessä 159. Liedosta peräisin olevien esineiden lisäksi kirkollisia esineitä hankittiin tuolloin ainakin myös Nauvon kirkosta. Museon intendenttinä vuonna 1896 aloittanut Walter von Konow muutti esineiden numerointikäytännön luopumalla ”sarjoista”, ja vanhat esinenumerot korvattiin uusilla. Tätä siirtymävaihetta valottaa museon arkiston esineluetteloiden marginaaleihin tehtyjen muistiinpanojen lisäksi edellä mainittu museon ensimmäinen kartuntaluettelo, jossa on vielä vuoden 1897 osiossa rintarinnan vanhoja ja uusia esinenumeroja. Vuodesta 1898 lähtien vanhojen numerojen käyttö oli kokonaan lopetettu. Konowin numerointijärjestelmä toimii edelleen pohjana Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisen esinekokoelman numerointikäytännöille. Veistokset ovat vasta hiljattain virallisesti siirtyneet taidekokoelman osaksi, mutta Konowin antamat inventaarionumerot säilyvät niillä.

Turun kaupungin historiallisen museon esineiden palovakuutusarvoluetteloon sen sijaan on listattuna myös Liedon kirkosta peräisin olevat keskiaikaiset puuveistokset uusilla numeroillaan varustettuina. (Luettelo on siis tehty aikaisintaan vuonna 1898, jolloin siirtymävaihe vanhoista numerointikäytännöistä uuteen oli jo ohi.) Museon kokoelmaesineiden palovakuutusarvoluettelossa esineiden perässä olevan ”Anmärkningar”-sarakkeen markkasummat ovat todennäköisesti palovakuutusarvoja, sillä arvoja on kirjattu myös lahjoituksena saatujen esineiden yhteyteen. Alla näkyviin esine-eriin 4719-33 ja 4737 sisältyy veistoksia Sundista, Hammarlandista ja Liedosta. Näistä neljä on Liedosta, nimittäin TMM4731, TMM4732, TMM4733 ja TMM4737:

4719–33. Helgonbilder. (Sund. Hammarland)  65 ” [mk]
4737. Krusifix af trä. Lundo. 10 ” [mk]

Alla näkyvään esine-erään sisältyvät muun muassa ns. Liedon mestarille aiemmin attribuoidut veistokset, joiden numerot ovat TMM4820, TMM4821 ja TMM4826. Tässä esine-erässä on yhteensä 16 veistosta, jotka ovat kaikki Liedosta. Tähän mennessä oli siis luetteloitu yhteensä 20 Liedosta peräisin ollutta veistosta.

4813–28. Bilder från Lundo kyrka. 100 ” [mk]

Tämä kirjaus on palovakuutusarvoluettelon vuoden 1931 osiossa. Tässä esine-erässä on paljon esineitä, joista kaksi on Liedosta peräisin olevia keskiaikaisia puuveistoksia (TMM12200 ja TMM12201). Tässä vaiheessa ainoat kirjattavat markkasummat olivat hankintahintoja, eikä lahjoitetuiksi merkittyjen esineiden yhteyteen kirjattu kuin lahjoittajan nimi ja yleensä tämän paikkakunta. Se, että tämän suuren esine-erän yhteyteen ei ole kirjattu mitään voi selittyä sillä, että kyseessä oli aikaisemmin luetteloimaton esineryhmä eikä uusi lahjoitus. Kaksi Liedosta peräisin ollutta veistosta oli siis pysynyt tähän saakka luetteloimattomina. Tämän kirkollisen esine-erän yhteydessä mainitaan uutena 1930-luvulla käyttöön otettu pahvikorttijärjestelmä, joka oli jälleen yksi askel eteenpäin kohti nykyaikaista kokoelmatietokantaa:

12199–12267 Kyrkliga föremål, som äro införda på / kort, enligt det nya kortsystemet.
Kuvassa näkyvässä pahvikortissa numerolle 1200 listatun Pyhän Mikaelin oikea inventaarionumero on 12200. Kaikkia museon laajoja kokoelmia ei ole vielä viety digitaaliseen tietokantaan, joten kun esineitä luetteloidaan sinne, pahvikortistosta ja pääkirjoista saattaa löytyä lisätietoja esineistä.

Museon kaikki kirkolliset esineet siirrettiin linnan kirkkoon vuoden 1909 alussa, ”ollen tämä siirto eduksi sekä kirkolle että itse esineillekin.” Vuodelta 1929 olevassa Turun linnan oppaassa mainitaan lisäksi esillepanossa tavoiteltu kronologia: 

”Ikkunakomeroihin on asetettu joukko pyhimys- ja apostolienkuvia keskiajalta, joita on kuljetettu tänne Turun tuomiokirkosta, Ruskon, Liedon y.m. lähiseudun kirkoista. Kuvat on koetettu asettaa sellaiseen järjestykseen, että iältään vanhimmat ovat alempana kirkossa ja myöhemmän keskiajan sekä renessanssiajan tuotteet ylempänä, viimemainitut alttarin kummallakin puolella.”
 

Sisäkuva Turun linnan kirkosta kuvattuna kohti alttaria noin 1910-1920-luvuilta. Kuvan vasemmassa reunassa ikkunasyvennyksessä näkyy ns. Liedon mestarille attribuoitu Neitsyt Maria ja lapsi (TMM4826), joka on tällä hetkellä esillä Nunnakappelissa.  Kuva: Gustaf Welin / TMK.

Suurin osa Turun linnassa sijainneista kokoelmaesineistä evakuoitiin maaseudulle turvaan sodan puhjettua vuonna 1939, mutta kesällä 1941 suuri määrä esineistöä tuhoutui palopommien osuttua linnaan. Palon jälkeen tehdyssä kartoituksessa todettiin myös veistoksia tuhoutuneen. Kaikki näistä tuhoutuneista veistoksista eivät välttämättä kuitenkaan ole keskiaikaisia. Jälkikäteen on löytynyt jonkin verran erilaisia museoesineitä, joiden on uskottu tuhoutuneen palossa. Tuhoutuneiden esineiden luetteloon pääsee tutustumaan tästä linkistä. Kaikki Liedosta museolle päätyneet keskiaikaiset veistokset ovat kuitenkin edelleen tallella, ja ne päätyivät pian linnan korjausten jälkeen esille Nunnakappeliin ja Sturenkirkkoon. Sitä vastoin esimerkiksi Liedon kirkosta peräisin olleet häpeäpenkki (TMM12238) ja kuvan kasteallas tuhoutuivat, ja niistä on jäljellä enää vain valokuvia:

Postikorttikuva Turun linnan huoneesta nro 65 (A 213), n. 1897-1909. Lattialla keskellä on Liedon kirkosta peräisin ollut kasteallas (TMM4734), joka tuhoutui Turun linnan palossa vuonna 1941. Kuva: TMK.

Hankinta

Tämän jälkeen, kun Liedosta peräisin olevien veistosten saapumisaika museolle on varmistettu, pystytään hankintatietoja jäljittämään helpommin. Turun kaupunginarkistossa säilytettävässä museotoimikunnan 19.6.1895 päivätyssä pöytäkirjassa mainitaan kohdassa 3, että Liedon kirkosta museolle suuren määrän edellä mainitulle kirkolle kuuluneita esineitä ostaneelle ja hakeneelle kansakoulunopettaja G.A. Petterssonille pitäisi määrätä maksettavaksi 30 markan korvaus/palkkio:

Till folkskolläraren G.A. Pettersson, som från Lundo kyrka till museet inköpt och till Åbo hemtat ett större antal nämde kyrkan tillhöriga föremål skulle utanordnas såsom ersättning h*f* 30 mark.

Turun kaupunginarkistossa oleviin Turun kaupungin historiallisen museon tilikirjaan vuodelta 1895 on merkitty Cygnaeuksen 9.7.1895 päivätty kuitti nro 23 sekalaisista Liedon kirkosta hankituista muinaisesineistä 30 markan hintaan. Lisäksi ilmoitetaan, että niiden (eli mahdollisesti sekä veistosten että muiden kuitin esineiden) kuljetus on maksanut 30 markkaa:

Diverse fornsaker ur Lundo kyrka 30 m
För dessa saker transport m. m. 30 m

Vuoden 1895 tilikirja, missä on punaisella musteella kirjattu viitteet kuitteihin. Cygnaeus on todennäköisesti maksanut Petterssonille ensin esineistä, ja museo on jälkikäteen hyvittänyt maksetun summan Cygnaeukselle:

 

Veistosten todennäköiseksi myyjäksi on siis paljastunut muinaismuistojenkerääjä K.A. Pettersson. Kuten Turun kaupungin historiallisen museon vuoden 1895 tilikirjasta näkyy, K.A. Petterssonilta on hankittu museolle esine-eriä kyseisenä vuonna useasti. Viisi hankintaa on tehty suoraan Petterssonilta (ks. kohdat 9, 11, 16, 28 ja 37), ja kolme kertaa Cygnaeuksen kautta (kohdat 12, 14 ja Liedon kirkon hankintaa koskeva 23).

Museon vahtimestari J.A. Laaksonen on toukokuussa 1895 allekirjoittanut kuitin Liedon kirkosta saapuneiden esineiden puhdistamisesta. Kuitissa ilmoitetaan kolme naistyöpäivää puhdistusta ja neljän miehen työn kastealtaan kuljettamisesta museolle:

 

On sekä huvittavaa että nykyaikaisen museoesinekuljetuksen näkökulmasta kauhistuttavaa kuvitella, kuinka veistokset ja kasteallas ovat matkanneet hevoskärryissä pitkin varsinaissuomalaisia hiekkateitä Turun linnaan. Oliko kärryissä sentään pehmikkeenä olkia, vai kolisivatko veistokset toisiaan vasten kuoppaisilla teillä? Sitä ei kuitenkaan siedä ehkä ajatella, millaisen puhdistuksen puuveistokset ovat Laaksoselta mahdollisesti vielä saaneet. Se on toki positiivista, että veistokset siirrettiin vasta keväällä eikä keskellä talven paukkupakkasia, jolloin lämpötila- ja kosteusvaihtelut ovat suurempia ja puu halkeilee helpommin.

Postikorttikuva Turun linnasta Korppolaismäeltä kuvattuna n. 1890-1899. Kuva: TMK.

Kuka oli Kustaa Adolf Pettersson, ja kuinka veistokset päätyivät hänelle?

Kustaa Adolf Pettersson, 1908, Turku. Hän oli ilmeisesti sukua taiteilija Akseli Gallen-Kallelalle. Suurempi kuva löytyy Gallen-Kallelan museon Flickr-sivuilta (linkki). Kuva: A. Strandberg / Akseli Gallen-Kallelan valokuvakokoelma.
 

Keräilijä Kustaa Adolf Petterssonista löytyy mainintoja vanhoista sanomalehdistä. Hän työskenteli opettajana ja asui elinaikanaan ainakin Lemussa. Tämän muinaiskalujen ostosta ja eteenpäin myynnistä löytyy maininta Turun historiallisen museon kuittien lisäksi muun muassa vuoden 1896 Uudessa Aurassa:

Uusi Aura no 195, 28.8. 1896: ”Komean miekan, jota kertomusten mukaan wiime Suomen sodasta tunnettu ylipäällikkö K. I. Adlercreutz on käyttänyt, osti äskettäin Sääksmäen Salon kylän Hannulasta muinaismuistojen kerääjä K. A. Pettersson Lemusta. Miekka tulee tarjottawaksi Suomen Muinaismuistoyhdistykselle.”

 

Uusi Aura no 248, 13.9. 1924. Petterssonin myyntitoiminta jatkui ainakin vuoteen 1924, sillä vielä tuolloin on ilmestynyt lehti-ilmoitus esinehuutokaupasta hänen luonaan Lemussa.

 

Petterssonin haltuun veistokset ovat päätyneet keväällä 1895 eli vain hieman ennen niiden myyntiä Cygnaeuksen kautta Turun kaupungin historialliselle museolle. Liedon kirkossa 15.4. 1895 järjestetyn kirkolliskokouksen pöytäkirjasta löytyy maininta: ”Yksimielisesti suostuttiin Helsingin muinaismuistoyhdistyksen ylösostajalle Kustaa Adolf Petterssonille noin 20 tai 30 markan hinnasta luovuttaa muutamia puista tehtyjä pyhyyskuvia ja yhden kivisen vihkivesiastian. Tämä päätös tehtiin sillä edellytyksellä, että asianomaiset virastot tähän luovuttamiseen lupaa antavat.” 

 

Veistosten luovutuksen kanssa selvästi päästiin etenemään, ja Pettersson todennäköisesti hankki veistokset kirkonraadin ehdottamaan 20–30 markan hintaan. Pettersson myi esineitä Muinaismuistoyhdistykselle samana vuonna sekä ennen että jälkeen näiden kauppojen, kuten käy ilmi Museoviraston arkistossa säilytettävistä kuiteista. Esimerkiksi 9.3.1895 hän on myynyt ja lahjoittanut yhdistykselle myös Liedosta peräisin olleita esineitä, joskin yhdistys ei ole suostunut maksamaan esineistä Petterssonin pyytämää täyttä hintaa. Jos veistokset on myyty Petterssonille vähän päälle markan hintaan per kappale, hinta vastaisi hopeasormuksen tai ”sotakirveen” hintaa, jollaisista yhdistys maksoi markan kummastakin Petterssonille elokuussa tehdyissä kaupoissa. Vertailun vuoksi vielä mainittakoon, että Liedon kirkonvartija Kustaa Kinellin päiväpalkka päällysmiehenä uuden, Wiinamäelle rakennettavan hautausmaan sannan toimituksen koordinoinnissa oli 1 mk 50 penniä.

Kustaa Adolf Pettersson, "muinaiskalujen kokoilija", kuvattuna kokoelmansa kanssa Lemussa vuonna 1908. Suurempi kuva löytyy Gallen-Kallelan museon Flickr-sivustolla (linkki). Kuva: Uusi Walokuvaamo; Karl G. Lindberg / Akseli Gallen-Kallelan valokuvakokoelma.
 

Veistosten myynti on kenties ollut seurakunnan haastavan talouden kannalta tehty päätös. Kirkonkokousten pöytäkirjoista käy ilmi, että seurakunnalla oli paljon rahareikiä juuri näihin aikoihin: pappilassa oli jouduttu tekemään runsaasti korjaustöitä, ja oltiin rakentamassa uutta hautausmaata rakennuksineen, minkä vuoksi päätettiin kaksinkertaistaa kirkonrakennuskassan vuosimaksut. Oli myös havaittu, että itse kirkossa oli ”kaikin puolin”, kellotapulia myöten, korjaustarpeita, mutta mittaviin korjauksiin ei kirkonkokouksissa suostuttu, vain tilapäisiin. Toive oli, että perusteellista korjausta lykättäisiin 20 vuodella, jona aikana varoja kerättäisiin. Paalukattoainekset kyllä hankittiin sekä kirkkoon että tapuliin. Myös uusien urkujen hankintaa työstettiin juuri niihin aikoihin, kun veistokset myytiin Petterssonille.

Arkistolähteet:

Turun museokeskuksen arkisto:
Historiska museets i Åbo accessionskatalog I. 1896-1909.
Kokoelmaesineiden palovakuutusarvoluettelo
muita Historiallisen museon aikaisia, varhaisia dokumentteja, mm. 11991-12011 Identifioimattomia verifikaatteja

Turun kaupunginarkisto:
Betättelse öfver bestyrelsens för Åbo stads historiska museum värksamhet under år 1895, Db 1 Lähetetyt kirjeet 1884-1902
Verificationer tillhörande Åbo Stads Historiska Museum 1895. Ga Tilitykset – kirjanpitoa 1881-1897 Åbo Stads Historiska Museum
Turun kaupungin historiallisen museon toimikunnan kokousten pöytäkirjat

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
Uusi Aura, 28.8. 1896, no 195.
Uusi Aura, 13.9. 1924, no 248.

Museoviraston arkisto:
Kirjeitä 1895–1897 (Fa11)

Kirjallisuuslähteitä:

Drake, Knut: Menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus: Turun kaupungin historiallinen museo – Turun maakuntamuseo 1881-1981 (Turun maakuntamuseo, 1995)

Konow, Walter von: Turun kaupungin Historiallisen museon opas Turun linnassa (Turun kaupungin historiallinen museo, 1929)

Lepokorpi, Nina: ”Turun linna vankilana”, Turun linna (Turun maakuntamuseo, 1999)

 

Tietoa kirjoittajasta

Ninna
Pulli
tutkija
Turun museokeskus
Asiasanat: