Tuonelan akka av Emil Wikström, 1891, tussi paperille, 16 x 10 cm, kehys 23,5 x 21 cm. Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Ville Mäkilä / TMK.
Tietoa kirjoittajasta
Anu-Riikka
Leppänen
Amanuenssi, t.s.
Turun museokeskus
Tutkimus: Tuonelan akan arvoitus
Piirustuksesta tuli avaimenreikä, josta pääsin kurkistamaan 1800-luvun Pariisin taiteilijaelämään ja rakkaustarinaan, joka sijoittui osin Turkuun ja osin Pariisiin.
15.03.2021
Turun linnan muurien kätköissä on ikkunaton huone, jonka vieri vieressä seisovat korkeat hyllyt pitävät tallessaan tutkijan aarteita. Hyllyjen lokeroihin on sijoitettu satoja historialliseen taidekokoelmaan kuuluvia kehystettyjä painokuvia, piirustuksia ja maalauksia, joista vanhimmat ovat 1600-luvulta.
Olin Turun linnan tauluvarastossa kartoittamassa digitoimattomia ja mahdollisia luetteloimattomia teoksia. Kartoitus on osa suurempaa hanketta, jossa tähdätään kokoelmatilojen nykyaikaistamiseen ja kokoelmien saavutettavuuteen. Pääsin käymään läpi jokaisen lokeron, ja tarkastamaan mitä kaikkea hyllyt kätkevät. Tein monia jännittäviä löytöjä, joista yksi on pieni piirustus Tuonelan akasta.
Piirustuksen hahmo on nimetty kirjoittamalla sen viereen Tuonelan akka av Emil Wikström. Vaivainen piirustus olisi ollut helppo ohittaa, mutta sekä taiteilijan että teoksen nimi herättivät mielenkiintoni. Emil Wikströmiä (1864–1942) on tituleerattu kansakunnan viralliseksi kuvanveistäjäksi, ja hänen kättensä työtä ovat esimerkiksi Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat tai tuttavallisesti Kivimiehet. Tuonelan akka on tietenkin kotoisin Kalevalan Tuonelasta, hän on itse Alisen emäntä.
Vaatimaton piirustus tuntui ensin täysin mykältä, mutta vähänpä tiesin, mitä kaikkea se vielä kertoisi. Piirustuksesta tuli avaimenreikä, josta pääsin kurkistamaan 1800-luvun Pariisin taiteilijaelämään ja rakkaustarinaan, joka sijoittui osin Turkuun ja osin Pariisiin. Piirustus linkittyi dokumentoinnin myötä useisiin muihin taideteoksiin kokoelmassa ja sen ulkopuolella.
Tuonelan emäntä
Piirustuksen alaston nainen kannattelee käsissään jotain raskasta. Ruumis on laiha ja kylkiluut piirtyvät esiin kumarasta selästä. Kuihtuneet rinnat ja pullottava vatsa korostavat hahmon luisevuutta. Piirtäjä on keskittynyt naisen vartaloon – osittain poisrajautuvat pää ja jalat kuvataan suurpiirteisemmin. Piirustus on tehty tussilla eli musteella, ja sen viereen kirjoitettu merkintä Tuonelan akka av Emil Wikström on tehty lyijykynällä.
Syötän hakukoneeseen ”Emil Wikström Tuonelan akka”, ja löydän Wikströmin pienen pronssiveistoksen nimeltä Tuonelan emäntä (1892). Veistos kuuluu Visavuoren museon kokoelmiin. Veistos paljastaa meille sen, mikä piirustuksessa jää paperin ulkopuolelle. Tuonelan akka ojentaa käsissään kaksikorvaista tuoppia eli haarikkaa, jota käytettiin oluen juomiseen. Kalevalassa Tuonelan emäntää kuvaillaan sanoilla ”akka vanha käykkäleuka”. Hänen haarikassaan ei ole tarjolla silkkaa olutta:
Tuonetar, hyvä emäntä,
Manalatar, vaimo vanha,
toip' on tuopilla olutta,
kantoi kaksikorvaisella;
itse tuon sanoiksi virkki:
"Juop' on, vanha Väinämöinen!"
Vaka vanha Väinämöinen
katsoi pitkin tuoppiansa:
sammakot kuti sisällä,
maot laioilla lateli
(Kalevala 16. luku)
Piirustus muistuttaa selvästi veistosta, sillä naisen asento ja vartalon piirteet täsmäävät. Se ei ole kuitenkaan luonnosmainen, vaan veistoksen piirteet toistuvat tutkielman tarkkuudella. Miksi Wikström olisi piirtänyt tutkielman omasta veistoksestaan? Lyijykynämerkinnän täytyy viitata kuvan kohteeseen eikä tekijään. Kuka on siis piirustuksen tekijä?
Piirtäjän jäljillä
Tuonelan akka on piirretty Pariisissa 6.4.1892, sillä teoksen vasemmassa alakulmassa on merkintä 6/IV 92 Paris. Emil Wikström opiskeli ja työskenteli urallaan Pariisissa useaan otteeseen. Yksi näistä Pariisin jaksoista oli vuosina 1891–1892. Tuolta ajanjaksolta tunnetaan Dora Wahlroosin maalaus Emil Wikströmin ateljeesta (1892), joka kuvaa taiteilijaa työnsä äärellä veistämässä marmorista teosta Viattomuuden uni (1892). Työstettävänä oleva veistos on muotokuva nukkuvasta lapsesta, joka oli taidemaalari ja Turun piirustuskoulun rehtori Victor Westerholmin pieni tytär. Wikström oli tehnyt mallistaan ensin kipsiveistoksen Turussa ennen Pariisin matkaa. Kipsimalli näkyy maalauksessa Wikströmin yläpuolella telineessä, josta hän on voinut silmäillä malliaan veistäessään.
Kuvanveistäjä Wikströmin taiteilijamuotokuvan ja Tuonelan akka -piirustuksen merkintöjä tarkastellessa voi olettaa, että myös piirustuksen tekijä on Dora Wahlroos. Maalauksen signeeraus ja piirustuksen päiväys on kumpikin kirjoitettu viistoittain teoksen vasempaan alakulmaan. Käsialan yhteneväiset piirteet tulevat esiin etenkin V-kirjaimen sekä numeroiden 92 muodoissa.
Tuonelan akka -piirustus on siis Dora Wahlroosin Wikströmin ateljeella tekemä tutkielma tekeillä olevasta tai vasta valmistuneesta veistoksesta Tuonelan emäntä (1892). Tuonelan emäntä on valettu pronssiin vasta vuonna 1900, joten piirustuksen veistoksen on täytynyt olla kipsiluonnos. Tukholman yleisessä taide- ja teollisuusnäyttelyssä vuonna 1897 Wikströmiltä oli esillä muun muassa kipsinen Tuonelan emäntä. Pronssisen Tuonelan emännän kasvonpiirteet ovat selvästi terävämmät kuin piirustuksessa olevan Tuonelan akan, joten ehkä ainakin kasvot ovat olleet vielä keskeneräiset, kun piirustus on tehty.
Dora Wahlroos ei ollut ainoa aikalaistaiteilija, joka piti Wikströmin Tuonelan emäntää (1892) kiinnostavana. Wikströmin toveri Akseli Gallen-Kallela käytti veistosta Louhen eli Pohjolan emännän mallina Sammon puolustus -teoksia (1895) tehdessään.
Dora Wahlroos
Tuonelan akka -piirustus on saatu museon kokoelmaan lahjoituksena vuonna 1967. Se on luetteloitu tuolloin Emil Wikströmin nimiin. Samassa lahjoituksessa on saatu myös Dora Wahlroosin (19.12.1870– 21.3.1947) Omakuva vuodelta 1889.
Omakuvassa nuori Wahlroos tupakoi uhmakkaan ja itsevarman näköisenä. Maalauksen yläkulmaan on kirjoitettu Dora Wahlroos vid 19 år eli Dora Wahlroos 19-vuotiaana. Maalaus on ajoitettu vuodelle 1889 luultavasti Wahlroosin syntymävuoden mukaan. Koska hän oli syntynyt joulukuun lopulla, on kuitenkin todennäköisempää, että Omakuva on maalattu vuonna 1890.
Dora Wahlroosin nuoruudessa keskustelu naisten oikeuksista ja sukupuoliroolien murros olivat ajankohtaisia. Naiset alkoivat kasvattaa liikkumavaraansa omaksumalla käytökseensä miehisinä pidettyjä asioita. Omakuvassa tupakointi viestii vapautumisesta, sillä tupakoinnin katsottiin sopivan vain miehille. Omakuvassa Dora esittää itsensä rohkeana naisena, joka uskaltaa kapinoida ahtaita sukupuolirooleja vastaan.
Dora Wahlroos oli yksi 1800-luvun lopun lahjakkaista, rohkeista naistaiteilijoista, jotka jäivät pitkään taidehistoriallisen tutkimuksen ulkopuolelle. FT Riitta Konttinen on tutkinut Dora Wahlroosin uraa ja taidetta, ja hänen kirjansa Dora Wahlroos Taiteilijatarina (2008) on tämän kirjoituksen päälähde.
Lähiaikoina Wahlroosin Omakuva, 1889, on saanut yhä enemmän kiinnostusta osakseen. Teos on ollut viimeksi lainassa Didrichsenin taidemuseon näyttelyssä vuonna 2019, ja tänä vuonna on tullut lainapyyntö Ruotsista.
Önningebystä Pariisiin
Rinnakkaisteos Wahlroosin Omakuvalle on Elin Danielsonin Päättynyt aamiainen (1890), jossa tupakoiva nainen nojailee ruokapöytään raukean oloisena. Kuvan teoksesta voi nähdä esimerkiksi täällä. Dora ja Elin olivat ystäviä, ja kuuluivat molemmat Önningebyn taiteilijayhteisöön. Yhteisö asui ja työskenteli Ahvenanmaalla Turun piirustuskoulun rehtori Victor Westerholmin kesäasunnolla. Önningebyssä taiteilijanaisetkin saivat elää vapautuneesti, eikä olisi ihme, jos ystävykset olisivat luonnostelleet tupakoivia naisia juuri yhteisellä ajanjaksollaan Önningebyssä. Elin Danielson oli Doraa vanhempi, ja toteutti rajoja rikkovaa ”nykyajan naisen” elämäntapaa.
Dora Wahlroos ja Emil Wikström tapasivat toisensa Önningebyn taiteilijayhteisössä juuri vuoden 1890 kesällä. Rakastunut pari kihlautui lokakuussa, minkä jälkeen Emil asui ainakin jonkin aikaa Doran vanhempien luona Turussa, Venäjänkirkkokadulla, eli nykyisellä Yliopistonkadulla. Dora taas jatkoi opintojaan Helsingissä piirustuskoulun maalausateljeella. Wikströmillä oli Turussa ateljee Säästöpankin talossa. Talven 1890–1891 aikana syntyneistä teoksista ei ole paljoakaan tietoa. Mahdollisesti tuotanto on käsittänyt pääasiassa tilausmuotokuvia. Doran isä Henrik Wahlroos ja isoveli Sixten eivät hyväksyneet Doran valitsemaa kihlattua. Dora oli Sixtenin lempisisko, mutta kihlauksen jälkeen hän kieltäytyi enää kirjoittamasta tälle. Isä taas ei juurikaan edes puhunut Emilille. Omakuvan, 1889, heijastama kapinointi ja itsenäisyys käy siis ilmi myös Doran sulhasvalinnassa, jolla hän kyseenalaisti perheensä miesten auktoriteetit.
Emil Wikström, Lapsen muotokuvapää (museon nimeämä), 1890, kipsi, 27 x 25 x 14 cm. Turun kaupungin taidekokoelma.
Rintakuva Albert Edelfeltin pojasta Erik Edelfeltistä (1888–1910). Veistoksen takana on omistuskirjoitus ja signeeraus: a mon ami Edelfelt. / Wikström 1890. Veistos oli yksi Wikströmiltä esillä olleista teoksista Suomen taideyhdistyksen syysnäyttelyssä vuonna 1890. Samainen näyttely oli Dora Wahlroosin debyyttinäyttely, johon hän osallistui maisemamaalauksella. Kuva: Tommi Vihko / TMK.
Wikströmiä pidettiin Turussa keikarina. Hänen opiskeluvuosiensa villistä taiteilijaelämästä Pariisissa liikkui huhuja, ja häneen suhtauduttiin ennakkoluuloisesti. Juhani Ahon Pariisiin sijoittuva romaani Yksin ilmestyi vuonna 1890 ja nostatti entisestään kohua taiteilijoiden huolettomasta ilonpidosta ja mallien kanssa seurustelusta. Kun Dora ja Emil uskaltautuivat ulos yhdessä julkisesti, heitä tuijoteltiin ja osoiteltiin kuiskuttelun saattelemana. Wikström kirjoitti Pariisin toverilleen Eero Järnefeltille tammikuussa 1891, että Turussa oli ”kovin hiljaista ja yksitoikkoista, melkein idiotillista”.
Doran vanhemmat eivät pitäneet Wikströmin maineesta eivätkä myöskään luottaneet hänen kykyynsä elättää perhettä, sillä hän oli vasta uraansa aloitteleva kuvanveistäjä eikä tullut myöskään rikkaasta taustasta. Kaupunkilaisten keskuudessa kiertelevät juorut vaikuttivat edelleen Doran perheen suhtautumiseen Emiliä kohtaan. Juorut pahoittivat varsinkin Doran mieltä, ja hän halusi matkustaa Turusta Pariisiin niin pian kuin mahdollista. Vanhemmat olivat taideopintojen jatkamisen kannalla, mutta olivat lähdöstä huolissaan, jos Emil olisi mukana. Kesäkuussa 1891 Wikström kirjoitti Axel Gallénille, että olikin luvannut pysyä kotona – mutta matkustaisi silti.
Sen sijaan, että Dora ja Emil olisivat vastanneet Doran perheen toiveisiin ja purkaneet kihlauksensa, he siis matkustivat yhdessä Pariisiin loppusyksyllä 1891. Seuraavana keväänä Dora piirsi Tuonelan akka -tutkielman Emilin ateljeella.
Kihlapari palasi Suomeen, ja lopulta Doran perheen vastustus kai tepsi, sillä Doran ja Emilin kihlaus purkautui vuoden vaihteen tienoilla 1892–1893. Turun kaupungin taidekokoelmaan kuuluu Dora Wahlroosin maalaama tuntemattoman naisen muotokuva vuodelta 1893. Muotokuvan nainen on luonut katseensa alas ja sormeilee, mahdollisesti ompelee, valkoista kangasta, joka on puristettu myttyyn toiseen käteen. Myös tämä muotokuva voi hyvin olla omakuva, koska nainen muistuttaa Doran muita omakuvia varsinkin kampaukseltaan. Samanlainen pörröinen otsatukka on esimerkiksi Turun taidemuseon kokoelmiin kuuluvassa omakuvassa Innoitus, 1895. Kihlauksen purkautumisen valossa tulkittuna muotokuvan voisi nähdä surumielisenä, ja sormeiltavan kankaan nenäliinana, vaikkakin se näyttää kookkaalta nenäliinaksi.
Lähteitä ja kirjallisuutta
Kansallisgalleria, Dora Wahlroos, Emil Wikström ateljeessaan Pariisissa, 1892. https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/429029 [23.2.2021]
Kansallisgalleria, Emil Wikström, Viattomuuden uni, 1891. https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/551227 [23.2.2021]
Konttinen, Riitta, 2008. Dora Wahlroos Taiteilijatarina. Helsinki: Otava.
Myllylä, Juha & Myllylä, Pälvi (toim.) 2018. Visavuori, Emil Wikströmin koti ja ateljee, Kari Suomalaisen Kari-paviljonki. Tarttila: Visavuoren museosäätiön julkaisuja.
Ojanperä, Riitta (toim.) 2009. Kalevala kuvissa – 160 vuotta Kalevalan innoittamaa suomalaista taidetta. Helsinki: Ateneumin taidemuseo | Valtion taidemuseo.
Tossavainen, Mari 2016. Emil Wikström Kuvien veistäjä. Helsinki: SKS.
Tossavainen, Mari 2012. Kuvanveistotyö Emil Wikström ja kuvanveiston rakenne 1890–1920. Helsinki: Suomen tiedeseura.
Willner-Rönnholm, Margareta 1996. Taidekoulun arkea ja unelmia Turun piirustuskoulu 1830–1981. Turku: Turun maakuntamuseo – Turun taidemuseo.
Ylänen, Henna (päätoim.) 2016. 101 esinettä. Turku: Turun museokeskus.