Hiljainen on kylätie

Tiluksia vahtivat Kylämäen nuoret, tai ainakin nuorekkaan oloiset pehtoorit, Teemu ja Jaakko

Pahasti jylläämään päässyt koronaviruksen uhka on hiljentänyt liki koko maan ja myös Turun museopalveluiden museot ovat sulkeneet ovensa yleisöltä. Suurelta osin myös henkilökunta on passitettu etätöihin, mahdollisuuksien mukaan. Asiakaspalvelu jatkaa toki toimipaikkojen vahtimista ylläpitäen välttämättömiä huoltotoimenpiteitä ja varmistaen, että tarvittaessa muu henkilökunta pääsee työpisteelleen.

Myös Kuralan Kylämäki on hiljentynyt ja tiluksia vahtivat Kylämäen nuoret, tai ainakin nuorekkaan oloiset pehtoorit, Teemu ja Jaakko, varmistaen, etteivät sakilaiset ja lättähatut pääse mellastamaan museoalueilla. Ja hyvinhän se pojilta sujuu, kun ainoa kyläteillä raikaava mellastus on lintujen laulu.

Kylämäen väki on tunnetusti huolehtinut luonnosta ja eläimistä aina pieteetillä. Puihin on nikkaroitu pöntöt lintujen tulla ja pesiä, laidunmaita ja niiden kulumista tarkkaillaan ja perinnebiotooppeja vaalitaan ja siksi museolla jöötä pitää myös museopuutarhuri. Puutarhurin kontolla on myös Vähä-Kohmon pihassa oleva keittiöpuutarha. Vielä ei ole noussut oraat tai versot, ja ruukutkin ovat vielä kemallaan, etteivät pakkasella halkea, mutta kovin jo Jaakko-pehtoori käy aidan takaa katsomassa, koska alkaa lipstikka nostaa päätään. Hän kun on hulluna tähän yrttiin ja laittaa sitä liki kaikkiin ruokiin. Lopussa onkin Jaakon herkullisen lipstikkamunakkaan ohje.

Mutta muutoin on kylätie kovin hiljainen ja pihatkin kaikuvat tyhjyyttään. Mitä täällä sitten toimitetaan näin rospuuttoaikaan? Nuorempi pehtoori Teemu on sen verran kähvelä käsistään, että suunnittelee jo uutta aitaa tuleville laidunmaille. Kylämäen eläinkanta laajenee ensi kesänä, ja tässä kohdin Teemu onkin mies paikallaan, kun 3 kilometriä lautaa pitää muuttaa aidaksi.

Vanhempi pehtoori, jo hieman elämän tuulissa ahavoitunut Jaakko ei koskaan oikein oppinut pitämään vasaraa tai höylää kädessä. Siksi hän toimiikin enemmän työnjohdollisissa tehtävissä naputellen Remingtonillaan kesäksi työmääräyksiä ja aikataulutuksia sekä pohtien kesäksi palkattavien konttorineitien mahdollisia työvuoroja ja tehtäviä.

Aika ajoin hän saapastelee mäellä, tarkistaa tiluksia ja jos ihan rehellisiä ollaan, saattaapa hetkeksi istahtaa maisemareitille ihan vain ihastelemaan Varsinais-Suomen ihmeen kaunista perinnemaisemaa.

Hiljainen aika on myös omiaan tavarainhankintaan ja varantojen täydentämiseen. Kahvit, maidot, konttoriin konekirjoituspaperit ja mustenauhat ajan tasalle, onhan siinä. Lisäksi on kirjeenvaihtoa esimiesten ja tilan johdon kanssa, joka onkin päivittäinen askar. Etäämmällä työskentelevät esimiehet ohjeistavat aika ajoin hyvinkin tiiviisti Kylämäen töitä ja toimia. Silloin tällöin pitää myös naapurustoa tai koko pitäjää informoida ajankohtaisista tapahtumista, jakaa emäntien toiveesta oikein onnistuneen mämmin resepti tai lapsosten kätösille opastaa mukavaa puhdetta ja askarta.

Lisää tietoa Kylämäen elämästä löydät maailman laajuisesta verkosta
tai
Kylämäen omalta sivulta hauskasti nimetystä Kasvokirjasta

Pehtoori-Jaakon liperimunakas

  • 3 munaa
  • kuivattua liperiä puoli kourallista (hennomman naisen kohdalla koko kourallinen)
  • ripaus suolaa
  • voita

Vatkaa munat, lisää joukkoon liperi ja suola, anna tekeytyä hetki. Tällä välin kuumenna valurauta- tai hiiliteräspannu niin kuumaksi, että voista melkein krääsä käy. Hulauta munaseos pannulle ja puuhaarukalla sekoita massaa pari minuuttia, tee vaikka kahdeksikkoa että saat aikaan muhevan kokkelin. Kaada lautaselle ja nauti.

Tietoa kirjoittajasta

Jaakko
Mäkinen
toimipaikkavastaava
Turun museokeskus