Kirjasto näkyy, kuuluu ja tuntuu

Kirjasto löytyy ja rakentuu ympärillämme entistä enemmän virtuaalisena

”Olin kuuden, ja kuinka siistii oli, että illalla tehtiin äidin kanssa tavallaan ihan retki kirjastoon, jossa voi itse kuunnella satuja, ja jossa äiti pääsi samaan aikaan valitsemaan uusia Cooksoneita kaikessa rauhassa. Satutunneilla tapasi muita lapsia ja heistä tuli jo valmiiksi tuttavuuksia koulun alkuun, ja ennen kaikkea sieltä sai alkunsa myös rakkaus kirjoihin!” Ensimmäinen ”uusi” aikuinen johon muodostui suhde oli oman lähikirjaston kirjastontäti, jolle myös 30 v myöhemmin vietiin kukkia, kun hän jäi eläkkeelle. Kirjasto oli myös tosi turvallinen (vaikkei esim. kotona mitenkään turvatonta ollut), ja siellä tuli aina tervetullut olo. Lapsille olis aina hyvästä olla semmoinen (kirjasto) paikka!” 42 v

“Mun lempparikirja on nyt Koirien Runeberg, me kuunneltiin eskarissa joku Runeberg-laulu, en muista mikä, ja sen jälkeen Runeberg on ollut tosi hyvä. Kirja me lainattiin kirjastosta. Tiedän yhden kirjailijan nimen, Mauri Kunnas. Miinat ja Manut on muuten melkein yhtä hyviä kuin Mauri Kunnakset. Kirjaston leikkijutussa sain tehdä kellopalapelin” 5 v

”Lorupussi kokeiluun kirjastolta. En olisi voinut tajutakaan kuinka hauskoja ja mielenkiintoisia ne voivat lapsille olla! Puhumattakaan helppoudesta vanhemmille!” ”Sama kuin onkimisen jännitys… mitähän tällä kertaa tulee?” 67 v

Kun tämän vuoden tammikuussa aloitin Kirjasto on kirjaneuvola -hankkeen projektisuunnitelijana, tiesin toki jo entuudestaan, että kirjastoissa todella tehdään vaikka ja mitä, mikä ei tavan asiakkaalle ehkä selkeästi näyttäydy, mutta totuuden nimissä tekemisen laajuus pääsi silti yllättämään. Kirjasto rakennuksena on ehkä yleisimmin se näkyvin asia, mutta itse tilasta, ja mielestäni näin ei ole lainkaan ylimitoitettua sanoa, löytyy paitsi raudanlujia ammattilaisia myös monitaituruuteen ja barbapapamaisuuteen venyviä supersankareita. 

Kirjastolaisten koulutukset ovat varsin kattavia, ja usein myös useampia tutkintoja yhdistäviä, ja tämä taas on omiaan synnyttämään uudenlaisia ideoita. Eikä näin vähiten nyt, kun kirjasto löytyy ja rakentuu ympärillämme entistä enemmän virtuaalisena. Tästä hyvänä esimerkkinä maaliskuussa aloitetut joka arkiaamuiset Turun kaupunginkirjaston IG-aamukahvit ja Lounais-Suomen kirjastojen yhteinen lastenkanava, Kirjastojen satumaailma, YouTubessa. 

Itse kirjastorakennukset saattavat tosiaan olla juuri tässä hetkessä kiinni, mutta kirjastojen ydinhän ei ole koskaan ollut pelkästään paikka tai tila, eikä oikeastaan lainattavissa oleva materiaalikaan. Välttämättömiä sen sijaan ovat ennen kaikkea tätä informaation ja tiedon tilaa kulloinkin asuttavat ihmiset omine tekoineen, tietoineen ja taitoineen.

Onnistuu kirjasto edelleen olemaan rauhoittavasti läsnä.

Usein tuntuu tosiaan siltä, että kirjasto mielletään helposti nimenomaan pelkästään konkreettiseksi paikaksi, paikaksi jossa on sille olennaisia asioita, kuten kirjoja. Samalla saattaakin jäädä huomaamatta, että me, niin asiakkaat kuin henkilökuntakin, rakennamme ja muokkaamme erityisesti yleisiä kirjastoja jatkuvasti kulloisenkin yhteiskunnassa valloillaan olevan ajan hengen mukaisiksi. Huolimatta siitä, että juuri nyt tuo kyseinen henki tuntuu olevan, virtuaalisestikin, hiukan ympäriinsä, onnistuu kirjasto edelleen olemaan rauhoittavasti läsnä. Tai näin ainakin itse ajattelen lukiessani vaikkapa viimeaikaisia Kysy kirjastonhoitajalta -verkkotietopalvelussa esitettyjä kysymyksiä: 
 
“Muistan hämärästi, että sain kummisedältäni 90-luvun alussa lahjaksi jotkin pelikortit, joissa oli eläinhahmojen kuvia. Mietin, että mitkä nuo kortit olivat nimeltään ja olivatkohan ne muuten ihan tavalliset pelikortit eli numerot niissä olivat 1-13 vai oliko niissä jokin oma ideansa?”

“Mistä Celine Dion laulaa My heart will go on biisissä?”

“Onko missään kielessä sanoja, joissa on kolme samaa kirjainta peräkkäin?”

“Miten elämänalue määritellään?”

“Mitkä olivat vanhat suomalaiset hääperinteet? Jostain luin että osa liittyi jotenkin aittoihin, mutta googlesta ei löydy tuloksia”

“Onko Pori aina ollut Raumaa isompi?”

Tämänhetkiseen työhöni liittyen olen päässyt tarkastelemaan läheltä miten moninaisesti kirjastot ja ennen kaikkea niiden työntekijät ovat elämässämme ja erityisesti lasten arjessa läsnä. Kirjastoissa järjestetään esimerkiksi satutunteja, lukuhaasteita, kirjavinkkauksia, isoja ja pieniä tapahtumia, lukupiirejä, työpajoja, vauvalorutuokioita, yökirjastoja, opastuksia, mediamatkoja ja näyttelyitä. Edellä mainituista on useita erilaisia variaatioita ja yhteistyökuvioita, ja listaa voisi jatkaa ja tarkentaa lähes loputtomiin. Kannattaa todellakin perehtyä oman kirjaston palveluihin.  

Miten kirjasto on vuosien varrella näkynyt omassa arjessani?  

Paikkoina, kaupunkeina, asioina ja toimintoina kirjasto on kulkenut mukanani aika lailla koko elämäni ajan. Samalla niin lukuisten erilaisten kirjastojen henkilökunta kuin kirjastojen mahdollistamat lukuisat luku-, kuuntelu-, kuin katselukokemuksetkin ovat ylipäätään vaikuttaneet olennaisesti elämääni.

80-luvulla kirjasto avasi minulle oven kokonaiseen uuteen maailmaan. Turun Vasaramäessä koulun yhteydessä ollut kirjasto ja sen mahtava kirjastonhoitaja Aili huolehtivat siitä, että ala-astelaisen lukuintoni tuli todellakin ruokituksi. Samalla vuosikymmenellä ovi narahti vielä uudemmankin kerran apposen auki, löysin Turun musiikkikirjaston. 90-luvun lopussa Muurlassa opiskellessani kirjastolta taas sai nettiyhteyden ulkomaailmaan. 

2000-luvulle tultaessa Farnhamin yliopiston kirjasto mahdollisti niin ikään nettiyhteyden ja tietokoneella työskentelyn, mutta lisäksi tulivat mm. lukuisat kauko- ja artikkelilainat, mikrofilmit, mahdollisuus rauhalliseen työtilaan, kirjoittaminen, aineiston kopiointi ja tulostus, luotettavan tiedon löytäminen ja ylipäätään omien tiedonhaun taitojen syventyminen, unohtamatta myöskään kirjaston mahdollistamaa DVD-lainausta. 

Ylipäätään olen löytänyt kirjastoista useita uusia formaatteja. 2000-luvun puolivälissä muutin Tampereelle, jossa yliopiston kirjasto oli myös vahvasti läsnä, tarjoten paitsi työpisteen myös ennen kaikkea rutiinin opiskelupäiviin, joihin luennot eivät enää kuuluneet. Tässä ajassa olivat lisäksi vahvasti läsnä sekä gradun kirjoittaminen että pääkirjasto Metsosta löytyneet Reijo Mäen Varekset, ne saattoivat tosin vastata myös eräänlaiseen turkulaiseen nostalgian kaipuuseen ja aivan varmasti ne edustivat ainakin pakoa todellisuudesta.

2010-luvun myötä kirjaston mahdollistamien työtilojen tärkeys kasvoi uudelleen turkulaistuneelle freelance-työläiselle entisestään, näin myös enenevästi kirjastoilla itse pitämieni työpajojen muodossa. Vuonna 2020 voidaan jo todeta, että kirjasto on mahdollistanut minulle työn. Ja näin on edelleen, vaikka tämän hetkinen työskentelypaikkani sijaitseekin kotona.

Mitä kirjasto on sinulle?

Minulle kirjasto on esimerkiksi kaikkea tätä, ja varmasti muutakin, jota en ole edes osannut vielä yhdistää ja ajatella kirjaston kaikkine ihmisineen elämääni tuoneen. Mitä kirjasto on sinulle?


Otan mielelläni vastaan ajatuksianne kirjastosta: satu.aalto@turku.fi 
 

Satu Aalto

Tietoa kirjoittajasta

Satu
Aalto
projektisuunnittelija
Kirjastopalvelut, vapaa-aikatoimiala
Kirjoittaja on taide- ja kulttuurialan monityöläinen, ja toimii Lounais-Suomen kirjastojen lasten ja nuorten ryhmän yhteishankkeen Kirjasto on kirjaneuvola projektisuunnittelijana.