Kotikriitikot jakavat elämykset kanssasi

Tehtävänä tarkkailla, tutkia ja tutustua teatteriin pintaa syvemmältä

Ai niin mitkä kotikriitikot?

  • Yksi Turun Kaupunginteatterin yleisötyön projekteista.
  • 9 kotikriitikkoa avaa teatterin toimintaa muulle yleisölle yhteisessä blogissaan.
  • Tekevät arviota esityksistä, haastatteluja teatterintekijöistä ja fiilistelevät teatterikokemuksiaan.
  • Yhteisiä tapaamisia teatterilla kuukausittain.
  • Kotikriitikkojen tekstejä voi lukea osoitteessa: kotikriitikot.com

Turun Kaupunginteatterissa aloitti viime syksynä yhdeksän innokasta, huolellisesti valikoitua kotikriitikkoa. Heidän tehtävään on arvioida esityksiä ja kertoa muutenkin teatterin tapahtumista yleisölle, yleisön näkökulmasta. Ja kukin ihan omalla tyylillään. Mutta kukapa kertoisi paremmin tästä toiminnasta, kuin kotikriitikot itse. Päästetään siis ääneen kolme heistä. Loppuihinkin voit tutustua kotikriitikot.com-blogissa.

Kotikriitikko Sara Nyman:

Kotikriitikko Sara Nyman ja näyttelijä Lauri Tilkanen Turun Kaupunginteatterin edustalla.

Vaikka olin tosi innoissaan valinnasta kotikriitikoksi, en silti tarkalleen tiennyt mitä odottaa. Matka teatterin maailman on kuitenkin ollut varsin mielenkiintoinen. On ollut hienoa ymmärtää vielä paremmin kuinka paljon eri aihealueiden asiantuntijoita teatterilla onkaan töissä. Nähdä, miten lavasteet rakentuvat ja uutta näytelmää harjoitellaan. Päästä haastattelemaan monia inspiroivia ihmisiä, minkä en kuvitellut mitenkään olevan mahdollista. On saanut kirjoittaa ylös ajatuksiaan, pohtia, kritisoida ja kehua. Kokea monia tunteita niin katsomossa kuin kirjoittaessa. On voinut haastaa itseään ja omia ajatuksiaan. Mennä epämukavuusalueelle ja oppia uutta. Ymmärtää entistä syvemmin, kuinka hieno taiteenmuoto teatteri on ja miten upeita sekä laadukkaita näytelmiä me voimme täällä katsella. Huomata, että teatteri on kokonaisuus. Ei pelkästään onnistunut näytelmä, vaan myös viimeistellyt käsiohjelmat, upea arkkitehtuuri, maistuvat väliaikatarjoilut sekä sujuva palvelu.

Ja vain saanut istuutua teatterin penkkiin ja nauttia. Koska lopulta parasta on vain löytää se oma tapa iloita teatterista.

Kirjoittaja on kotikriitikkojen kuopus, joka pääsi ilokseen haastattelemaan mm. näyttelijä Lauri Tilkasta.

Kotikriitikko Päivi Suominen:

Kotikriitikko Päivi Suominen, Martti Suosalo ja Pentti Kotkaniemi, taustalla kuiskaaja Aino. Kuva Iida Rekonen.

Kerran kuukaudessa kokoontuessamme keskustelemme menneistä kokemuksista ja suunnittelemme tulevaa. Yhteinen intohimo teatteriin yhdistää ja synnyttää hedelmällisiä keskusteluja. Tapaamisissa tunnen aina voimaantuneeni yhteisen, ihanan asian äärellä. Teatteriterapiaa? Varmasti!

Kotikriitikkous on avannut ovia teatterin arkeen. Olen saanut realistisemman kuvan siitä, miten virkamiesmäistä ja aikataulutettua teatterin arki onkaan. Teatterilla on ikään kuin kahdet kasvot: kuumeisen valmistelun ja intensiivisen esityshetken puoli, teatterintekijöiden ja katsojien puoli. Me kotikriitikot saamme onneksi heilua vähän molemmilla puolilla.

Kolme kirjoituksistani on syntynyt haastattelujen pohjalta. Jutut ovat vaatineet tapaamisten sopimista, taustoihin perehtymistä, kysymysten valmistelua, haastattelun purkua ja tietojen tarkistamista. Kirjoittaminen ylipäätään on ollut antoisaa, mutta työläämpää kuin kuvittelin. Omat kirjoitukseni syntyvät hyvinkin hitaasti märehtien. Kun keittiö alkaa olla muistiinpanolappuja pullollaan, on aika siirtyä tietokoneelle. Väännän tekstiä kuin pullataikinaa. Kulttuurikokemuksen sanoittaminen ja jakaminen on ollut sopivan haasteellista, ja erityisesti olen nauttinut teatterin musiikkimaailmaan perehtymisestä. Kirjoitustyö on aika yksinäistä, joten jälkikäteenkin tuleva keskustelu toisi hippusen sosiaalisuutta. Jos jotain toivon lisää, olisi se lukijoiden palaute ja keskustelu. Kehutkaan eivät haittaa.

En vielä halua ajatella sitä, että tämä hauskuus loppuu toukokuussa. Tämä vuosi jättää pysyvän jäljen: erilaisen, monipuolisemman, syvemmän, tunteikkaamman ja analyyttisemmän jäljen verrattuna tavalliseen teatterivuoteen.

Kirjoittaja on pianonsoittoa rakastava humanisti ja pedagogi, joka kuuntelee kaiken maailman musiikkeja autolla ajaessaan ja pyykkiä silittäessään. Ja laulaa tietysti mukana.

Kotikriitikko Merja Lind:

Seitsemän veljestä Akseli Gallen-Kallelan kuvaamana.

Olla Turun Kaupunginteatterin kotikriitikkona ravitsee sielun salaisia sopukoita ja antaa mahdollisuuden nähdä ja kokea teatteri uudesta näkökulmasta.

Tyhjät salit ovat jännittäviä. Niissä on odotusta ja myhäilevää liikutusta, ennen esitystä ja sen jälkeen. Teatterisalit ovat mystisiä ja hengellisiäkin paikkoja. Penkkirivit ilman istujia, tyhjässä salissa, ovat liikkumaton, mutta hengittävä elementti. Vuosien itkut, huudot, suudelmat ja laulut ovat jättäneet hiljaisen jälkensä kaikkeen olevaiseen salien sisällä.

Tarinoissa on mahti, jolle me emme mahda mitään. Meille tarinat ovat keino paeta, suojautua, elää mukana, kokea, taipua olemassaololle ja vapautua. Teatteri on paikka, missä nuo tarinat muuttuvat eläviksi ja teatterin tekijät kaikkineen mahdollistavat sen meille.

Näkeminen, kokeminen ja kirjoittaminen ovat erillisiä asioita, mutta niistä voi saada yhdessä elävän kokonaisuuden.

Kirjoittaja on varsinainen sohvailija aina kuin muulta toimeltaan ehtii. Tabletti ja Areena riittää siihen, mihin juuri sillä hetkellä on tarve, sohvallani. Kulttuurinen harrastaminen ja maisemat linssin läpi katsottuna, ovat tositarkoituksella henki ja elämä.

Ai niin mitkä kotikriitikot?

  • Yksi Turun Kaupunginteatterin yleisötyön projekteista.
  • 9 kotikriitikkoa avaa teatterin toimintaa muulle yleisölle yhteisessä blogissaan.
  • Tekevät arviota esityksistä, haastatteluja teatterintekijöistä ja fiilistelevät teatterikokemuksiaan.
  • Yhteisiä tapaamisia teatterilla kuukausittain.
  • Kotikriitikkojen tekstejä voi lukea osoitteessa: kotikriitikot.com
Kotikriitikot nostopallo

Tietoa kirjoittajasta

Sara, Päivi ja Merja
Kotikriitikot.com
Kotikriitikko-projekti
Turun Kaupunginteatteri
Kirjoittajat ovat mukana Turun Kaupunginteatterin yleisötyön projektissa kaudella 2017-2018.