Joskus ennen muinoin lautapelejä pidettiin lasten ja lastenmielisten puuhasteluna. Vakavasti otettavat harrastukset olivat jotain muuta. Olihan toki shakki, mutta laajempi kaupallinen valmistus oli suunnattu lapsille. Lapsuudestani tuttuja ja paljon pelattuja pelejä olivat Monopoli, Kimble ja Afrikan tähti muutamia mainitakseni. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja tänä päivänä lautapelit ovat vakavasti otettava ja sosiaalisesti hyväksytty kaikenikäisten harrastus ja ajanviete. Erityisesti nuoret aikuiset ovat löytäneet lautapelien kiehtovan maailman. Tarjonta on mukavan runsasta ja monipuolista. Korona-aika on kasvattanut suosiota entisestään. Muiden harrastusten jäätyä rajoitusten vuoksi tauolle monella jäi silloin enemmän aikaa lautapeleille.
Niin paljon tapahtuu nykyään verkossa ja somessa, että on välillä mukavaa istua yhdessä iltaa kasvokkain jonkin mielekkään puuhan äärellä. Itselläni tuo puuha on lautapelit. Saatamme ystävien kanssa varata lautapeleille kokonaisen päivän: syömme yhdessä, vaihdamme kuulumisia ja pelaamme pelin tai pari. Siitä ei päivä parane! Pidän erityisesti peleistä, joissa voi suunnitella siirtojaan useamman vuoron päähän, mutta sattuman vaikutus tuo peleihin hauskuutta ja kepeyttä. Löytyykö arkusta ansa vai aarre? Mitä pakasta nousee?
Lautapelit voidaan jakaa karkeasti ottaen kolmeen kategoriaan: lastenpelit, perhepelit ja harrastajapelit. Lastenpelien kohderyhmää ovat vähän pienemmät lapset ja suurin osa lastenpeleistä soveltuukin hyvin jo alle kouluikäisille. Perhepelit taas ovat laajalle yleisölle suunnattuja pelejä, jotka sopivat monen ikäisille koululaisista ylöspäin. Harrastajapelit, tai aikuistenpelit, kuten joskus kuulee sanottavan, ovat selkeämmin pelien aktiiviharrastajille suunnattuja. Nuoremmille pelaajille ne voivat olla turhan monimutkaisia ja pitkiäkin kestoltaan. Muistanpa kerrankin, kun aloiteltiin Twilight Imperiumia siinä kymmenen aikoihin aamupäivällä ja peli saatiin pakettiin samoihin aikoihin illalla. Toki välillä käytiin syömässä ja peli jäi siksi aikaa pöydälle odottamaan.
Turun kaupunginkirjastolla on kokoelmissaan lainattavia perhepelejä ja harrastajapelejä. Painopiste on ehkä kevyemmissä peleissä, mutta sekä raskas- että kevytsarjalaisia löytyy molempia runsaasti.
Kirjaston lainattavien lautapelien kokoelman rakentaminen on hauskaa puuhaa. Olo on välillä kuin lapsella jouluna karkkikaupassa, vaikka pelit eivät omaan hyllyyn tulekaan. Paitsi että tehtävässä tulee tutustuttua suureen määrään kiinnostavia lautapelejä, on myös mielenkiintoista rakennella monipuolista kokonaisuutta. Sellaista kokonaisuutta, jossa on perhepelejä ja harrastajapelejä, työläistenasettelua, draftaamista, pakanrakentelua, kaksinpelejä, partypelejä, aluehallintaa, yhteistyötä, pakohuonetta, kissoja, seikkailua, salaisia rooleja, tekniikkapolkuja, zombeja, kortteja, laattoja, pikku-ukkeleita, uutta ja vanhempaa, sanoinko jo kissoja ja monenmoista muuta. Lyhyesti sanottuna kaikkea, mitä tarjolla on. Budjetti tietysti rajoittaa sitä, miten paljon pelejä vuodessa saadaan kirjastoon ja sitä saakin tarkkaan seurata, etteivät hankinnat karkaa käsistä. Numeroista ja laskemisesta pitävälle sekin on mieluisaa.
Ihan kaikkea ei muutenkaan voida hankkia. Vanhempia pelejä ei välttämättä ole enää saatavilla. Lisäosat jäävät myös kaupan hyllyyn, varsinkin jos ne vaatisivat peruspelin toimiakseen. Ja jotkut pelit ovat vain liian kookkaita mahtuakseen kirjaston käyttämiin kuljetuslaatikoihin. Kirjaston lautapelit ovat varattavissa ja sellainen peli, jota ei voida lähettää olisi aika hankala tapaus. Alussa sellainen tuli vahingossa hankittuakin ja se piti sitten laittaa ei-varattavaksi. Ns. legacy- tai kampanjapelit eivät myöskään oikein sovellu kirjastokäyttöön, sillä niissä liimaillaan tarroja, availlaan kirjekuoria jne. Myynnissä on tarrasettejä, joita käyttämällä peliä voidaan pelata uudestaan, mutta 40€ hintalappu lainaajaa kohden olisi vähän turhan kallista. Legacy-pelien läpipelaamiseen menee myös oma aikansa. Descentin arvioitu peliaika oli 30 tuntia ja pelasimme sitä peliporukkani kanssa pari vuotta. Nyt on menossa Gloomhaven, jonka arvoitu peliaika on 90 tuntia. Hupia riittänee useammaksi vuodeksi. Kirjaston laina-ajat ja uusintarajat tulisivat hyvin nopeasti vastaan.
Kirjaston lautapeleillä on 2 viikon laina-aika ja niitä voi varata ja uusia, kuten muitakin aineistoja. Lautapeleistä voi tehdä myös hankintaehdotuksia ja ne pyritään pääsääntöisesti toteuttamaan. Suurin osa Turun lautapeleistä sijaitsee Turun pääkirjaston musiikkiosastolla, silloin kun eivät ole lainassa. Niitä voi käydä selailemassa pääkirjaston vanhan puolen kakkoskerroksessa. Suosituimpiin on varausjonoa ja kannattaakin laittaa oman varaus vetämään. Esim. BoardGameGeekin perhepelirankingin ykkössijaa pitävän ja useamman vuoden peli -palkinnon voittaneen Wingspanin varausjonossa on kirjoittamishetkellä painoksesta riippuen 25 ja 14 varausta, joten siihen ei ihan heti hyllyjen äärellä törmää. Täytyykin tilata lisäkappale. Aivan äskettäin kokoelmiin saatiin myös suomenkielinen painos, joten eiköhän se jono kohta hellitä. Ja hyvää kannattaa hieman odottaakin, vai mitä?
Harrastuksen alkuun pääseminen ei ole vaikeaa. Tarvitaan sopiva peli, peliseuraa ja pelipaikka. Kirjaston valikoimista löytyy varmasti mieluisa peli, jos kotona ei ole. Kotihyllystä saattaa löytyä Monopoli, mutta suosittelen sen sinne hyllyyn jättämäänkin. Ensimmäiset itse pelaamani ns. kunnon pelit olivat Carcassonne ja Menolippu, joita edelleen voin lämpimästi suositella. Jos kotoa tai kaveripiiristä ei löydy peliseuraa, sekään ei ole este. Turun lautapelikerho kokoontui ennen rajoituksia tiistaisin pääkirjastolla ja kokoontuu toivottavasti myös rajoitusten purun jälkeen. Toistaiseksi peliseuraa voi tiedustella Turun seudun lautapelaajien facebook-sivuilta.
Hyviä pelejä!
