Markus Järvenpää avaa näyttelijän arkea

Fantasiaseikkailusta äänihieronnan kautta Impivaaraan

Kuva: Mikko Järvenpää

Millaista on näyttelijän arki? Tässä esimerkki yhdeltä talvipäivältä elämässäni:

Heräilemme vaimon kanssa kuuden jälkeen. Lapsi on sitä mieltä että on jo aamu, ja että kaikki valot on laitettava kotona päälle ja kaikki verhot avattava. Koko perheen yhteinen aamupuuro. On aika lähteä päiväkotiin. Keskustellaan lapsen kanssa pukeutumisesta. Saan raahattua hänet lopulta yhdeksän aikaan päiväkotiin. Nopeat sumpit kauppahallissa ja sitten harjoituksiin, kello tulee jo kymmenen.

Työpäivän ensimmäinen osa

Taru sormusten herrasta etenee hitaasti, Tuomiovuorelle on vielä matkaa, mutta huippu häämöttää jo. Tämä on suurin, monilukuisin ja (teatteri)teknisesti haastavin esitys, mitä olen saanut olla mukana tekemässä. Harjoituksissa edetään näytelmän tekstin kronologiassa. Tänään pitäisi päästä harjoittelemaan kohtaukset 10. (Poni), 11., 12. ja 13. 

Harjoitus menee suuren kuvan ja teknisen sujuvuuden ehdoilla. Näyttelijän vastuulla on huolehtia tarkasti omasta roolistaan, ja tuoda tarvittava energia kohtauksiin. Niin myös tänään: Pomppivan Ponin pubitunnelma tiheni kun saimme kantapeikkojen koreografiat kuntoon ja vähän valoja ja äänimaailmaa tukemaan kohtauksen tunnelmaa. Siitä tulee varmasti hieno kohtaus. Se on minulle tärkeää, koska siinä esitellään oma roolihenkilöni, Aragorn Arathornin poika. Kello tulee kaksi ja päiväharjoitus loppuu. Ehdittiin kohtauksen 12. alkuun, Joki-kohtauksen silkkikangas temppuili törkeästi, ei totellut yhtään, mokoma.

Kaksintaistelu Taru Sormusten herrasta -esityksessä, Konkari vasemmalla. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Lounaalle. Teatteriravintola Kivi ei petä koskaan. Vaimokin tulee kanssani syömään. Tilaan savulohisalaatin. Ihanaa. Ja on pakko syödä kaikki ne leivätkin. Juon taas kahvia, ihan rauhassa. Kolmannen kupin tänään, toinen meni puolilta päivin kahvitauolla, työpaikka tarjosi. Lounaalta lähden voice massageen. Se on upea keksintö, erityinen hierontatekniikka joka keskittyy hengityksen ja äänen tuottoon liittyviin lihaksiin. Pian kello lähenee jo neljää ja lähden kohti päiväkotia. Keskustellaan lapsen kanssa pukeutumisesta.

Ruuanlaitto, kasvismakaronilaatikkoa. Vaimo tulee kotiin viiden jälkeen, jutellaan puolisen tuntia, juon kahvia samalla, neljäs kuppi tänään. Ennen kello kuutta lähden takaisin töihin.

Työpäivän toinen osa

Veljekset saapuvat teatterille ripotellen. Huudellaan tervehdyksiä, vaihdetaan kuulumisia. Jollain on vähän nuha, joku oli nukkunut neljä tuntia viime yönä. Olemme melkein kaikki vierekkäisissä pukuhuoneissa. Juon kupin kahvia (viides), pukuhuoneen omasta espressokeittimestä. Maskiaika on kymmentä yli kuusi. Meikit naamassa suuntaan näyttämölle. Ennen näytöstä käyn aina läpi koko kropan, jokaisen nivelen ja lihaksen. Pyöritän isoja lihaksia, venytän jumeja auki ja otan vähän lämpöä päälle. Hyrisen ja hymisen. Ennen Seitsemää Veljestä kannattaa olla kroppa lämmin ja ääni avattu. Kello lähenee seitsemää, näyttelijöiden voimahali ja esitys saa alkaa.

Seitsemän veljestä -esityksessä monologini raikaa kattokruunusta käsin. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Sali on täysi, yleisö hengittää mukana läpi painin, lukkarin opin ja Sonninmäen. Jukolan veljesten omanlaisensa tarina tempaa mukaansa. Jos jossain vaiheessa epävarmuus tai väsymys nostaa päätään, pelkkä vilkaisu viereisen veljeksen silmiin riittää palauttamaan tahtotilan. Meillä on valtavan hieno yhteispeli, tämän takia tätä tehdään. Impivaaran jouluhulinan jälkeen vähän hengästyttää ja väliajan suoma tauko tulee tarpeeseen.

Väliajalla hikiset mikrofonit vaihdetaan kuiviin, laitetaan vähän lisää meikkiä ja sitten kohti Hiidenkiveä. Simeonin delirium-monologi lähestyy. Ääni pelaa, ja energia liikkuu niinkuin pitääkin. Varamikrofoni otetaan käyttöön juuri siinä kohtaa missä aina, kun kattokruunu kohoaa yläilmoihin. Sellaisesta asemasta on aikamoisen hienoa paukuttaa monologia menemään. Esitys meni hyvin, jopa Juhani oppi lukemaan. Ja olipa katsomossa seisaaltaankin taputtavia. Meikit pois ja suihkuun. Yleistä mölinää kun esityksen energiat purkautuu, ja muutamat tiukat analyysit Impivaaran joulun vastaanotosta. Kello on kymmentä yli kymmenen, kotiin.

Vaimo on vielä valveilla. Otan iltapalaa, valtavan leivän jossa on avokadoa ja majoneesia. Käyn pussaamassa nukkuvaa lasta. Jutellaan vaimon kanssa. Olivat kuulemma keskustelleet lapsen kanssa iltapesulla mm. pukeutumisesta.

Oma pukeutuminen töissä on pukussuunnittelijan käsissä, tässä lookini juoksijalegenda Paavo Nurmena esityksessä Paavo  lentävä turkulainen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.
 
 

 

Näyttämöllä nyt

Näyttelijä Markus Järvenpään roolit Turun Kaupunginteatterin esityksissä keväällä 2018:

Lisäksi Markus on haastateltavana ikäihmisille suunnatussa Paavo Nurmi -aiheisessa Tarinapajassa 16.3. klo 13-15.
Tutustu kevään Tarinapajoihin.

Markus Järvenpää

Tietoa kirjoittajasta

Markus
Järvenpää
Näyttelijä
Turun Kaupunginteatteri
Näyttelijä Markus Järvenpää (s. 1983) valmistui teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008. Parhaillaan Markus työskentelee toistamiseen kiinnityksellä Turun Kaupunginteatterissa. Teatterinäyttämöiden lisäksi Markus on esiintynyt mm. tv-sarjoissa Syke ja Roba.