Pajatoiminnan kynnyksellä

Pajaa on suunniteltu kirjastoon jo useita vuosia. Asiakkaiden toiveet ompelukoneista ja saumureista kasvoivat suunnitelmaksi pajatilasta, jossa asiakkaat pystyisivät käyttämään laitteita omien tarpeidensa mukaan. Vuosien jälkeen paja on löytänyt kotinsa vanhan kirjastotalon toisesta kerroksesta. Pajahuoneen korkeista ikkunoista avautuvat näkymät Vähätorille ja jokirantaan, ja vaikka tila on vielä kesken, lopputuloksen voi jo kuvitella. Talon vanha arkkitehtuuri pääsee yhdistymään johonkin uuteen ja ihmeelliseen, kun pajatoiminta vihdoin ja viimein alkaa myöhemmin tänä vuonna.

Asiakkaiden toiveet ovat olleet kaiken alku ja juuri. Tarve kiertotaloutta tukevalle tilalle on ollut läsnä monessa asiakaspalautteessa vuosien varrella, ja sen pohjalle koko pajatoiminta on perustettu. Alustavaa tutkimustyötä pajaa varten tehtiin jo vuosia takaperin, ja asiakkaiden tarpeita mitattiin asiakaskyselyllä vuonna 2019, jonka kautta pajatoiminnan kehittäminen polkaistiin käyntiin. Suunnitelmat hankituista laitteista pohjautuvatkin aikaisempaan tutkimustyöhön ja asiakkaiden toiveisiin.

Valmistelutyö on tuntunut paikoin loputtomalta. Huomioitavaa riittää aina laitteista kalustetoiveisiin asti. Materiaalien, kuten vinyylileikkurin tarrarullien, pitää vastata tarvetta, mutta toisaalta tarve pitäisi myös osata määritellä. Miten arvioidaan tarve, kun aiempaa kokemusta ei vielä ole? Näistä ja monesta muusta asiasta viestiteltiin sähköpostitse muiden kirjastojen kanssa ja muutamaan otettiin yhteyttä puhelimitsekin. ”Miten teillä on tehty? Mitä teiltä löytyy? Olemme täällä miettineet tällaista—onko teillä tästä kokemusta?” Muiden kirjastolaisten kokemukset ovat korvaamattomia, kun oma taito esimerkiksi ompelukoneisiin on mitattu peruskouluaikaisella ompelukonekortilla.

Ompelukoneen lisäksi pajalla tulee myös saumuri.

Kun laitetilaukset ja kalustetoiveet olivat pois päiväjärjestyksestä, odottaminen alkoi, mutta ei suinkaan toimettomana, sillä pajatilan käytäntöjen suunnittelua on riittänyt läpi projektin. Käytäntöjä, eli esimerkiksi aukioloaikoja, aamu- ja iltatoimia ja laitehuoltojen aikatauluttamista, on tähän päivään mennessä käyty läpi useaan otteeseen, ja paikoin ne vaativat vieläkin hiomista. Joihinkin kysymyksiin vastaukset löytyvät helposti, mutta toiset vaativat toiminnan näkemistä käytännössä ennen kuin ne ovat ratkaistavissa. Vaikka tavoitteena onkin ollut pyrkiä valmistautumaan niin moneen asiaan kuin vain suinkin mahdollista, käytäntöä on todellisuudessa mahdotonta arvioida etukäteen.

Vaikka pajaprojektissa on toisinaan tuntunut olevan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia on se ollut osa oppimiskokemusta. Kaikki vie aikaa eikä vastoinkäymisiltä voida välttyä. Kalusteiden saapuminen saattaa venyä tai laitehankintaehdotuksia tarvitsee harkita uudelleen. Suunta on kuitenkin koko ajan ollut eteenpäin, vaikka tahti onkin vaihdellut viikosta viikkoon. Työtä riittää edelleen, mutta vaadittavat harppaukset kohti avajaisia alkavat jo vähenemään.

Laitteiden saapuessa ne purettiin väliaikaissäilytykseen toiseen huoneeseen, sillä pajatilan kalusteet eivät tällöin olleet vielä saapuneet. Vinyylileikkurin ja saumureiden seisoessa uudenkarheina pöydillä oli hetki aikaa pysähtyä ja miettiä. Matka muutaman kirjastovirkailijan ja yhden opiskelijan tekemästä pohjustustyöstä nykyisyyteen on ollut pitkä ja paikoin monttuinenkin, mutta kun maali häämöttää, into pakostakin kasvaa.

Pian meillä on paja. Melkein jo kuulen ompelukoneiden sauhuavan.