Teatteriunelmia toimistossa
Kun tämä teksti julkaistaan, puolet työharjoittelustani Turun Kaupunginteatterissa on jo takanapäin. Kurjuus! Jos saisin päättää, opiskelisin mielelläni koko tutkintoni teatterin toimistossa.
Teatteri katsomosta käsin tarkkailtuna on ollut suurin intohimoni jo yli kuuden vuoden verran. Työharjoittelupaikka kaupunginteatterissa on tälle teatterientusiastille unelmien täyttymys.
Päästä nyt kantamaan oma pieni kortensa kekoon, josta teatterin taika muodostuu, ja kuitata sillä vielä pakollinen osa opintojaan!
Harjoitteluni ensimmäisen puolikkaan aikana olen kokeillut monenmoista, lipunmyynnistä livetwiittaamiseen. Teatterissa ei ehdi tylsistyä, kulissien takanakaan.
Teatterin hajautuminen eri toimitiloihin remontin tieltä harmittaa kyllä vähän uteliasta työharjoittelijaa. Vaikka toimistona toimiva puutalo kaunis onkin (ja täynnä hyviä tyyppejä), on täältä käsin vaikeaa tutustua teatterin muiden osastojen työhön. Paha mennä kurkistamaan, mitä puvustossa on meneillään, kun puvusto sijaitsee toisella puolella kaupunkia.
Opiskelen journalismia ja suuntaudun opinnoissani tiedottamiseen. Teatterissa pääsee tutustumaan monenlaisiin viestinnän tehtäviin, lehdistötilaisuuksista sosiaaliseen mediaan, mutta aivan kaikki työssä vastaantuleva ei taida kuulua ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaan…
Vai kuinka moni muu nykyinen tai tuleva medianomi voi sanoa katsoneensa 3–8-vuotiaille suunnattua musiikkinäytelmää opintopisteitä vastaan?
Ensi-iltaglamouria
Turun Kaupunginteatterissa olen työn ohella tutustunut teoksiin, joihin en muuten olisi törmännyt.
Musiikkiteatteri meillä ja muualla on teatterin genreistä sydäntäni lähinnä. Lisäksi olen komedian ystävä. Niinpä luulen, että Meganin tarina – kylmäävä kertomus itsemurhan tekevästä teinitytöstä – olisi ilman työharjoittelua jäänyt näkemättä.
Mörköjen yön kohderyhmän iän, sen 3–8 vuotta, taas olen ohittanut jo muutama vuosi sitten. Nämä näytelmät ovat saaneet ensi-iltansa harjoittelujaksoni aikana, ja minäkin olen päässyt niitä katsomaan.
On avartavaa tutustua uusiin asioihin, niin työharjoittelijana kuin teatteriharrastajana.
Oman suosikkigenren ulkopuolella oleviin teoksiin perehtyminen voi parhaimmillaan antaa tuoreita näkökulmia myös niihin omiin lemppareihin.
Ehkäpä minun pitäisikin katsastaa myös huhtikuussa ensi-iltansa saava Breaking the Waves, vahva draama rakkaudesta…
Teatterissa työskenteleminen on vain vahvistanut rakkauttani taiteenlajiin. Teatterin taika on minulle nyt oikeastaan todellisempaa kuin aikaisemmin.
Mitä enemmän opin siitä, miten teatteriesitykset syntyvät ja mitä kaikkea niiden eteen toimistossa päivittäin tehdään, sitä kiinnostavampaa on seurata, mitä lavalla tapahtuu.
Teatterissa käymistä aion jatkaa niin kauan kuin henki minussa pihisee.
Viimeiset kuusi viikkoa saavat minut myös toivomaan, ettei työurani teatterin parissa jää tähän yhteen työharjoittelujaksoon.