Vauvojen harrastukset – huvia vai hyötyä?

Varhainen vuorovaikutus on yksi voimakkaimmista aivovaikuttajista niin hyvässä kuin pahassa

Värikylpy, vauvamuskari, vauvasirkus ja tanssi. Vauvojen museotreffit, lorutuokiot ja taidetapahtumat. Onko vauvoille suunnattu kulttuuritoiminta vain arjen viihdykettä vai voiko sillä tukea perheiden arkea ja lapsen kasvua? Mistä hyvä varhainen vuorovaikutus syntyy ja voisiko taidetoiminnasta löytyä eväitä siihen? Näihin ja muihin kysymyksiin pureuduttiin Varhaisen vuorovaikutuksen seminaarissa, jossa asiaa tarkasteltiin nimenomaan vauvoille suunnatun taidetoiminnan näkökulmasta.

Mitä on hyvä vuorovaikutus?

Lasten ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlsson on tutkinut lasten aivojen kehitystä ja erityisesti stressin vaikutusta siihen. Varhainen vuorovaikutus on yksi voimakkaimmista aivovaikuttajista niin hyvässä kuin pahassa. Tässä on heti kuitenkin hyvä muistaa, ettei absoluuttisen hyvää ja oikeaa vuorovaikutusta tai vanhemmuutta ole. Lapsi tuo omana persoonallisena itsenään aina oman osansa vuorovaikutustilanteisiin. Vauvoilla nämä tunne-elämän erot alkavat tulla esille noin kolmen kuukauden iässä. Tästä voi seurata, että aikuinen saattaa joskus tuntea olevansa ihan hukassa yhden lapsen kanssa, vaikka toisen kanssa tunteekin pärjäävänä.

Karlsson vertaa ihmisen perimää tietokoneen kovalevyyn, jossa softan määrittelevät sitten elämän kokemukset. Pikkulapsiaika on merkittävä kehityksen herkkyyskausi ja seuraava koittaa murrosiässä. Karlsson vertaakin ihanasti teini-ikäistä isoon vauvaan. Teini-ikäinen on kuin pikkulapsen aivoilla varustettu vauva isossa kehossa. Aivot muuttuvat ja muutos on niin hurjaa, että aivot ovat ikään kuin epäkunnossa pari vuotta, mutta kyllä se siitä sitten helpottaa.

Hyvä vuorovaikutus on vastavuoroista ja sen pitäisi olla ennustettavaa. Tutkimuksissa on todettu, että jos lapsi ei osaa ennakoida, on tällä suora yhteys lapsen heikompaan itsesäätelyyn. Ymmärretyksi tulemisen kautta syntyy kokemus perusturvallisuudesta. Vuorovaikutus on moniaistista ja kosketus on hyvin tärkeä osa sitä. Jos miettii vuorovaikutusta vauvojen taidetoiminnan kautta, korostuu siinä yhdessä saatujen kokemusten merkitys. Ihminen toimii niin että hän haluaa hyviä kokemuksia. Se mikä tuottaa mielihyvää, vie eteenpäin ja toimii korjaavana ja palauttavana kokemuksena hankalissa elämänkäänteissä. Vaikka ajattelisi siis vauvaharrastuksia vain niiden tuoman huvin kautta, on sekin olennainen osa hyvää vuorovaikutusta. Jaetut ilon hetket ovat tärkeitä.

Taidelähtöinen toiminta antaa myös vanhemmille mahdollisuuden kokeilla ja löytää uusia asioita. Kuva: Ville-Matias Roisko

Vauva on runon ystävä

Kirjailija Hannele Huovi on tuttu monelle lapsiperheelle runojen sekä niistä tehtyjen laulujen myötä. Vauvoille suunnattu sanataide ei ole mikään uusi ilmiö, vaan loruttelu on osa kansanperinnettä. Vauvojen runoissa lapsi itse on usein keskipisteenä. Lorut luovat tunnelmaa ja kutsuvat toimintaan. Huovi toteaa lapsen kasvavan lorun ja rytmin ystäväksi jo kohdussa, äidin liikkeiden sekä sydämen sykkeen tahdissa.

Kieli on ihmisille kommunikaation sekä itseilmaisun, mutta myös tunteiden säätelyn väline. Huovin mielestä lapset ovat itse mestarillisia kielenkäyttäjiä. Lasten kieli on hetken kieltä, joka yhdistelee ja rakentaa uutta häikäilemättömän luovasti. Jos lapsi ei osaa sanoa jotain, hän keksii. Kunpa me aikuisetkin pystyisimme joskus samaan ilman mielessä olevia sääntöjä tai rajoituksia! Isommilla lapsilla tarinat antavat mahdollisuuden ottaa maailmaa haltuun turvallisesti. Ne suojaavat, sillä lapsi voi ottaa niiden kautta askeleen taaksepäin ja pohtia asioita olematta itse keskipisteessä.

Huovi painottaa, että virikkeille pitää antaa aikaa; jatkuvasti ei tarvita uusia. Samoilla linjoilla on sanataitelija Veera Kivijärvi. Vauvojen sanataidetuokioissa ei juurikaan käytetä rekvisiittaa, sillä se voisi viedä turhaan huomioita itse toiminnalta. Ennalta-arvattavuus on hyvä asia, sillä tuttuuden kokemus antaa varmuutta ja rohkaisee. Kivijärvi siteeraa tässä Valveen sanataidekoulun Anna Anttosta, joka on sanonut, että ”yllätys on mahtava kun tietää sen olevan tulossa”. Vauvat rakastavat toistoa.

Kokemuksia kaikilla aisteilla

Pienen lapsen aistit eivät ole vielä eriytyneet. Vauvoille suunnattu toiminta korostaakin usein moniaistisuutta. Esimerkiksi vauvojen värikylvyt johdattavat taiteen maailmaan kaikkien aistien kautta. Työpajat alkavat sillä, että väreihin ja muotoihin haetaan tuntumaa erilaisten esineiden ja materiaalien tunnustelun kautta. Vasta tämän jälkeen siirrytään varsinaiseen maalausosioon.

Värikylpyohjaajat Assi Huhtanen ja Sanna Pajunen-Kyynäräinen painottavat lapsen roolia aktiivisena toimijana. Heidän mukaansa vauvoilla on luonnostaan taito olla läsnä ja värikylpy antaa myös vanhemmille mahdollisuuden harjoitella sitä. Vauva nähdään osaavana ja moninaisia taitoja kehittämään kykenevänä persoonana.

Värikylpymetodi on saanut alkunsa Porista, josta se on levinnyt ympäri Suomen ja myös ulkomaille. Nykyään värikylpyjä järjestetään hyvin monenikäisille ja sitä voidaan hyödyntää työskentelymetodina esimerkiksi erityisryhmien kanssa.

Vauvojen värikylvyissä käytetyt maalit valmistetaan elintarvikkeista. Kuva: Minna Heiniö

Mitä vauvasi kertoisi tästä?

Vauvoille suunnattu toiminta voi antaa myös aikuiselle mahdollisuuden kokeilla sekä löytää uusia mielenkiintoisia asioita. Museopedagogi Johanna Seppä toteaa, että vaikka kaikki näyttelyt ovatkin suunnattu kaikille, voi erityisesti vauvaperheille tarjottu opastus kokemuksen mukaan madaltaa osallistumiskynnystä sekä rohkaista tulemaan toistekin.

Tekemisen ohella vauvatoiminta tarjoaa aikuiselle mahdollisuuden vertaistukeen sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tanssita vauvaa -toiminnassa vapaa seurusteluosuus on olennainen osa tapaamisia. Alun perin toiminta on suunniteltu helpottamaan koliikkivauvojen oloa sekä äideille synnytyksen jälkeiseksi liikunnaksi, johon on helppo lähteä mukaan. MLL:n perhetoiminnan koordinaattori Johanna Franska kertoo, että tämän lisäksi ohjaajat rohkaisevat vanhempia katsomaan asioita lapsen näkökulmasta ja kiinnittämään huomioita lasten reaktiohin. On hyödyllistä pysähtyä miettimään, mitä juuri minun lapseni sanoisi tästä jos osaisi puhua?

Lapsi ei arvostele taiteellista suoritusta

Musiikkipedagogi Sini Lavastre sanoo uskovansa, että musiikista tulee osa lapsen elämää, jos lapsi kasvaa musiikin ympäröimänä jo mahassa ollessaan. Lavastre haluaa rohkaista kaikkia laulamaan ja musisoimaan laulutaidosta tai sen puutteesta piittaamatta. Lapsi ei arvostele. Hänelle kaikkein rakkain ääni on oman vanhemman tuttu ääni. Ääni, jonka lapsi on oppinut tuntemaan jo ennen syntymäänsä.

Lavastre toivoo, että laulut lähtisivät muskareista mukaan perheiden arkeen. Ne voivat auttaa arkisissa tilanteissa sekä lapsia että vanhempia. Tutut tuutulaulut auttavat rauhoittumaan, mutta lauluilla voi rytmittää myös muita arkisia tilanteita.

Vauvasirkuksessa harjoitellaan akrobatiaa ja tasapainoilua. Kuva: Ville-Matias Roisko

Sopiiko kaikki toiminta kaikille?

Oma osuuteni seminaarissa käsitteli vauvasirkusta, jonka ohjaajaksi päädyin omien lasteni syntymän myötä. Vauvasirkus kehittää lapsen motoriikkaa, tasapainoa sekä kehotietoutta. Perusajatuksena on se, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa osallistua – on vain erilaisia tapoja. Joku lapsi saattaa ensimmäisillä kerroilla vain seurata toimintaa pallo kädessä istuen ja sekin on ihan yhtä hyvä ja oikea tapa osallistua kuin mikä tahansa muukin. Toivoisin myös, että sirkus herättelisi luovuutta sekä antaisi vanhemmille rohkeutta ja varmuutta vauvan kanssa olemiseen. Varhaisilla vuorovaikutuskokemuksilla on suuri merkitys lapsen kehitykselle, mutta samalla me aikuiset kasvamme niiden tilanteiden kautta vanhemmiksi ja muodostamme kuvaa omasta vanhemmuudestamme.

Kaikkea vauvaperheille suunnattua toimintaa yhdistää lapsilähtöisyys eli toiminta tehdään lapsen ehdoilla. Voi hyvin olla, että tässä lapsen ja aikuisen temperamentti eivät aina kohtaa. Siinä missä aikuinen haluaisi vauhdikkaampaa menoa tanssin tai vaikka sirkuksen parissa, lapsi saattaakin olla hitaammin lämpiävä pohdiskelijaluonne, joka nauttii rauhallisemmasta toiminnasta. On hyvä muistaa, että vaikka kaikki toiminta lähtökohtaisesti sopii periaatteessa kaikille niin kaikki ei kuitenkaan lopulta sovi kaikille sillä olemme yksilöitä me kaikki: niin pienet kuin isotkin ihmiset.

Ammattilaisille suunnattu Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen taidelähtöisin menetelmin -seminaari järjestettiin 9.12.2019. Seminaarin toteutti Turun kaupungin Vapaa-aikatoimiala yhteistyössä Sibelius-museon kanssa.

Minna Ninni Heiniö

Tietoa kirjoittajasta

Minna
Heiniö
Tuottaja
Nuorisopalvelut / Lastenkulttuurikeskus Seikkailupuisto