Ajaton vuodenkierto

Aikaa hahmotetaan eteenpäin kulkevana janana, mutta myös toistuvana kiertona. Tämä kalenterisauva on hyvä osoitus kansanomaisesta syklisestä, kiertävästä ajanlaskusta. Se on ”ikuisuuskalenteri”, jota voi käyttää minä vuonna vain – yhtä hyvin vuonna 2017 kuin 1665, jolloin se kahvaan kaiverretun vuosiluvun mukaan on veistetty.

Kalenterisauvaa luetaan kolmelta, joskus kahdelta, riviltä: keskimmäiselle riville on merkitty vuoden päivät, toistuvana seitsemän riimumerkin sarjana. Ylemmälle riville taas on merkitty vuoden suuret ja pienet juhlapyhät ristein ja erilaisin merkein.

Sauvasta voi siis lukea vuoden päivät, viikot ja pyhät. Huomion arvoista on, että kalenterikuukausia ei ole merkitty. Niillä ei ole ollut samaa merkitystä kansanomaisessa ajanlaskussa, joka jakoi ajan pyhien mukaan:

Tuomaasta kuusi kynttilään,

Kynttilästä kolme Mattiin,

Matista neljä Maariaan,

Maariasta kolme suveen,

suvesta puoli kolmatta Valpuriin,

Valpurista puoli kolmatta Erkkiin.

Kalenterikuukausien sijaan ihmiset ovat seuranneet taivaallisen kuun vaiheita tarkkaan ja ne on myös merkitty tämän sauvan kolmanteen eli alimpaan särmään 19 merkin sarjana. Kuun vaiheet asettuvat samoille päiville joka 19. vuosi. Tämän merkkirivin avulla pystyy ajoittamaan vuoden uudet ja täydet kuut – tai jos on sattunut sekoamaan päivälaskuissa voi kuunvaiheen mukaan ”löytää paikkansa” kalenterisauvalta.

Kaiverretuksi puukepiksi kalenterisauva on hyvin pitkälle kehittynyt ajanlaskuväline, joka toimii hyvin vielä 352 vuotta myöhemmin.

John Björkman
Tutkija, Turun museokeskus