Apteekkilaitoksen muutos

Ensimmäinen nainen hyväksyttiin opiskelemaan farmasiaa vuonna 1869

Kuvassa olevan apteekinkyltin saamiseksi rakennuksen seinään vaatii nykypäivänä proviisorin koulutuksen, vuosien kokemuksen alasta ja valvovan viranomaisen apteekkiluvan. Nykypäivänä Suomessa apteekkiala on naisvaltainen. Apteekit omistavista apteekkareista yli 70 % on naisia, proviisorien kohdalla luku on sama ja farmaseuttien kohdalla päästään yli 90 %. Matka tähän tilanteeseen on ollut pitkä apteekkien historiassa, mutta kun muutoksen alettua se tapahtui nopeasti.

Naisten rooli farmasiassa ja lääketieteessä ei kuitenkaan ala apteekkien historian myötä, vaan se itse asiassa menee huomattavasti pidemmälle. Kansanparantajina toimivat sekä miehet että naiset ja luostareissa nunnien velvollisuuksiin kuuluu kasvitieteen ja lääketieteen opiskelu. Naiset kuitenkin katoavat, kun siirrytään varsinaiseen apteekkien historiaan.

Ensimmäinen apteekkari Suomessa on asiakirjojen mukaan mestari Matias Erbach, joka oli linnanapteekkari Turun linnassa Juhana herttuan hovissa 1558–1563. Turussa apteekkien historia tämän jälkeen jatkuu vaihtelevissa merkeissä. On aikoja, jolloin parturit toimivat apteekkareina, välillä Turussa ei ole apteekkeja laisinkaan.

Tilanne muuttuu vasta kun Ruotsin valtakunnassa otetaan lainsäädäntö apteekkarin ammatin harjoittamisesta. Sen mukaan apteekkarin on suoritettava asianomainen tutkinto ja saatava kuninkaan käsky ja määräys. Tämä tarkoitti käytännössä kuninkaallista privilegiokirjettä, joka määritteli apteekkarin oikeudet ja velvollisuudet. Nämä säädöksen johtivat apteekkilaitoksen syntymiseen ja sen säädökset ovat periaatteiltaan pysyneet samoina. Suomen ensimmäinen varsinainen apteekki Turun I apteekki sai privilegiokirjeensä 2.6.1689.

Apteekit pysyivät kuitenkin miesvaltaisina lähes kahden vuosisadan ajan, jolloin naisten ainoa oikeus apteekkeihin tuli leskenoikeuden kautta. Näissäkin tapauksissa naisilla ei ollut oikeutta pyörittää apteekkia, vaan apteekki oli joko vuokrattava miespuoliselle proviisorille tai privilegio oli myytävä eteenpäin. Naisten matka apteekkialalle alkaa vuonna 1869, jolloin ensimmäinen nainen Hilda Amanda Brunberg hyväksyttiin opiskelemaan farmasiaa. Hän valmistui ensimmäiseksi naisfarmaseutiksi 1874. Tässä vaiheessa naisten matkalla apteekkeihin on kuitenkin ajan mukaisia ongelmia. Naisten oli anottava vapautusta sukupuolestaan opintoja varten ja naisten urat yleensä päättyvät perheen ja kodin hoitoon.

Näin kävi myös Hilda Brunbergille, jonka ura kesti vain muutaman vuoden. Varsinainen muutos naisten asemassa apteekkareina tapahtuu kuitenkin vuonna 1879. Tänä vuonna ensimmäinen naisproviisori Hanna Vilhelmiina Renquist valmistuu ja elinkeinovapaus lainsäädäntö mahdollistaa naisten yrittäjyyden. Käytännössä tämän jälkeen suurimmat esteet naisapteekkareille poistuvat. Lisäksi 1902 poistetaan vaatimus naisten anomista vapautusta sukupuolestaan. Ensimmäinen naisapteekkari Helene Aejneleus sai oikeuden perustaa apteekin Hankoon 1911.

Turussa Joutsenen apteekissa saatiin ensimmäinen naisfarmaseutti vuonna 1913, kun Fanny Fredrika Krank aloitti. Ajan hengen mukaisesti hänenkään uransa ei kestänyt kovinkaan pitkään, sillä jo vuoden 1914 jälkeen hän poistui apteekista. Valtakunnallisesti päästiin tilanteeseen, jossa vuonna 1917 puolet farmaseuteista oli naisia. Apteekkarin kohdalla samaan lukuun päästiin 1970-luvun alussa.

Tätä selittää osaltaan se, että apteekkiluvat ovat henkilökohtaisia ja apteekkarin vaihtuminen tapahtui yleensä eläkkeelle jäämisen kautta. Toinen tapa saada uusi apteekki oli anoa lupaa sen perustamiselle Fimealta, mutta näitä myönnettiin vain tarpeen mukaan. Näin ollen apteekkarin vaihtuvuus oli huomattavasti hitaampaa kuin farmaseuttien.

Jos yritettäisiin löytää vastaus sille, miksi apteekkariala muuttui niin nopeasti naisvaltaiseksi, yhtä vastausta ei varmaan ole. Yhtä mahdollista vastausta on haettu apteekkialasta osana hoivatyötä, jota on pidetty perinteisesti vähempiarvoisena ammattina. Osaltaan saattaa vaikuttaa myös se, että apteekkariksi ryhtyminen vaatii korkeamman koulutuksen kuin muu yrittäminen. Olivatpa syyt mitä tahansa, apteekkiala ei ole ainoataan heijastanut suurempaa yhteiskunnallista muutosta naisten työelämässä, vaan se on ollut edelläkävijä siinä.

Tietoa kirjoittajasta

Juha
Iho
harjoittelija
Turun museokeskus