Atrain

Haukea pidettiin myyttisenä ja maagisena kalana

Museokokoelman atrain olisi pienin korjauksin pätevä ase kalareissulle tänäkin päivänä. Vain varsi puuttuu ja piikit kaipaisivat teroitusta. Atraimen muotoilu on pysynyt lähes muuttumattomana jopa vuosituhansia, minkä vuoksi tämänkin atraimen alkuperää on vaikea määrittää. Alkuaan atrainta käytettiin pyydettäessä rantavesissä kutevia kaloja ja myöhemmin veneen avulla tuulastettaessa.

Loppusyksyn pimeät illat ovat mitä parhainta aikaa tuulastukseen. Kun tuulastuksessa siirryttiin käyttämään venettä, sen kokkaan kiinnitettiin valonlähde. Tuulastusparilan pienoihin asetettiin palamaan tervaksia, tuulastuli, jonka valossa tuulastaja väijyi saaliskalaa seisaallaan tai polvillaan.

Valtavan suurta kalaa, itse veden kuningasta ei kuitenkaan sopinut iskeä atraimellaan. Erityisen mittava kalansaalis tai yksittäisen suuren kalan nappaaminen saattoi olla kuoleman enne, marras. Entisajan ihmisten elämässä kuolema oli eri tavalla läsnä kuin nykyään. Kuoleman enteet saatettiin lukea monista elämänpiiriä koskettavista asioista, jotka jotenkin poikkesivat tavallisesta.

Hyvän kalaonnen toivottaminen koetaan nykyäänkin kalamiesten keskuudessa huonoksi enteeksi. Kenties tässä on yhteys uskomukseen kuolemaa enteilevästä suuresta kalansaaliista. Erityisesti haukea pidettiin myyttisenä ja maagisena kalana. Hauen uskottiin pystyvän uimaan järven pohjan kautta toiseen maailmaan sekä liikkumaan elävien ja kuolleiden maailmojen välillä. Suuri hauki oli tuonen hauki, marraskala, kuoleman enne.

Tietoa kirjoittajasta

Anna
Ellmén
Turun museokeskus