Henningin velosipedi

Vain pari minuuttia alun jälkeen se tapahtuu. Pyöräilevä Eeva-Kaarina Volanen joutuu väistämään heinäkuormaa ja kaatua humpsahtaa tienvarteen. Elokuvan Katupeilin takana (1949) tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1892, ja Volasen esittämä Valborg Biörcke ajaa polkupyörän varhaisella mallilla, jota kutsuttiin velosipediksi. Siinä ei ollut ketjuja, vaan polkimet oli yhdistetty vipuvarsilla suoraan etupyörän akseliin. Nopeuden kasvattamiseksi ei ollut muuta keinoa kuin kasvattaa etupyörän kokoa, ja tuloksena oli nykysilmin takapyörään verrattuna suorastaan hullunkurisen suuri etupyörä - klassinen ”vanhan ajan polkupyörä”.

 

Ensimmäiset polkupyörät olivat statussymboleita, ja elokuvan pyöräilijän tavoin tämänkin omistaja oli yhteiskunnan kermaa, tupakkatehtailijasuvun vesa Henning von Rettig (1866-1924). Hän hankki pyörän Saksan Bremenistä ja ajoi sillä monisatakilometrisen taipaleen Wiesbadeniin jossa pyöräili ahkerasti vuosina 1886-89. 1800-luvun jälkipuoli oli polkupyörän nopean kehityksen kautta, ja eräässä mielessä Rettigin pyörä olikin jo moderni: siinä on vain kaksi pyörää. Jossain vaiheessa nimittäin uskottiin että teknisen evoluution voittajaksi selviytyisi kolmipyörä (tricycle), pysyisihän sillä verrattomasti helpommin pystyssä kuin kaksipyörällä (bicycle).

1900-luvun alkupuolella pyörä yleistyi ja kansanomaistui, se nopeutti ennen jalan tehtyjä matkoja ja teki mm. mahdolliseksi riiuureissut oman kylää kauemmaskin. Vuosisadan jälkipuoliskon autoistuminen korvasi pyörän toki monella tapaa, mutta 2000-luvun kaupunkikulttuurissa sillä on taas oma vahva, melkeinpä voisi sanoa käyttäjänsä kulttuurista statusta heijasteleva asemansa. Onko pyöräilyssä palattu Henning von Rettigin ja Valborg Biörcken aikoihin?

Henningin pyörä museoiden Finnassa

Kari Hintsala
Tutkija, Turun museokeskus

Kuvat: Mikko Kyynäräinen, TMK