Vielä tänäkin päivänä ihmisillä on monenlaisia pikku uskomuksia, joita taikauskoksikin voi kutsua. Ei kävellä tikkaiden alitse, koska se tuottaa huonoa onnea, tai koputetaan maalaamatonta puuta, kun todetaan kaiken olevan hyvin. Enää jäniksenkäpäliä ei kanniskella mukana tuomassa hyvää onnea, mutta se taitaa edelleen olla yksi tunnetuimmista onnenkapineista. Vähemmän tunnettua lienee se, että käpälän piti olla nimenomaan vasemmasta takajalasta. Jäniksenkäpälä mainitaan onnea tuovana esineenä jo roomalaisen oppineen Plinius vanhemman kirjoituksissa muutama vuosikymmen ajanlaskun alun jälkeen.
Jäniksenkäpälällä oli muitakin tehtäviä. Metsästettäessä ensimmäisen saaliin vasen takajalka leikattiin irti ”pahaa silmää vastaan”. Jäniksen kuivattua käpälää käytettiin myös jauhojen pöydältä pois pyyhkimiseen, mikä toisaalta voidaan nähdä käytännöllisenä työkaluna ja toimintana, mutta johon toisaalta saattoi sisältyä myös uskomuksiin liittyvää symboliikkaa.
Jäniksenkäpäliä tai niistä jäljelle jääneitä luita on löydetty myös arkeologisissa tutkimuksissa. Teuras- ja ateriajätteistä uskomuksiin liittyvät luut erottaa tavallisesti niiden löytöpaikka. Esimerkiksi Turussa, pääkirjaston tontin kaivauksilla (2004) tutkittiin 1600-luvun tulisijaa, jonka perustusten kahdesta vastakkaisesta kulmasta, pohjoisesta ja eteläisestä, löydettiin vasemman takakäpälän luita. Ne olivat siis peräisin kahdesta eri yksilöstä. Pinellan kaivauksissa (2010) 1600-luvun kellariin johtaneiden portaiden alta käpäläluiden lisäksi löydettiin kaksi kolikkoa. Kellarin ovenpieleen oli piilotettu kolmas kolikko, kynnyksen alle sian syöksyhammas ja nurkkaan, lattian alle halkaistu lehmän kallo. Muidenkin eläinten osia ja esineitä oli siis tapana kätkeä asumuksiin.
Kansanperinteen perusteella tiedetään, että eläinten luiden piilottaminen nimenomaan tulisijoihin tehtiin syöpäläisten, kuten luteiden, karkottamiseksi. Sen sijaan kynnysten ja oviaukkojen kohdalle tehdyt kätköjä suojelivat ulkopuoliselta pahalta.
Hieman erikoisempi tapaus havaittiin Tuomiokirkonpuiston kaivausten (2011) yhteydessä kun 1700-luvun lopulle–1800-luvun alkuun ajoittuvan varastokuopan pohjalta löydettiin jäniksen käpäläluita. Turun Akatemian professori Johan Gadolinin omistamalla tontilla sijainnut varasto oli ehkä ”suljettu” tai ”poistettu käytöstä” jäniksenkäpälän avulla.
Lähteet:
Hukantaival, Sonja 2016. “For a Witch Cannot Cross Such a Threshold!” Building Concealment Traditions in Finland c. 1200–1950. Teoksessa Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XXIII. Suomen keskiajan arkeologian seura – Sallskapet for medeltidsarkeologi i Finland, Turku.
