Liitupiippu ja valumuotti Nauvosta

Tupakan polttamiseen käytettiin 1500-luvulta 1800-luvulle asti valkosavesta valettuja piippuja, joita värinsä vuoksi on tapana sanoa liitupiipuiksi. Niiden typologia on maallikollekin helppo hahmottaa: mitä pienempi pesä sen vanhempi piippu, olihan tupakka alkuun varsin kallis nautintoaine. Pitkävartinen keraaminen piippu rikkoutui helposti, kului muutenkin käytössä, ja kun tupakoinnista tuli suorastaan jokamiehen pahe, tarvittiin piippuja valtavia määriä.

Liitupiippujen kappaleet ovatkin arkeologeille tuttuja löytöjä kaupunkiasutuksen kerrostumista, ja niiden koristelun vaihtelu muodin mukaan on tärkeä keino ajoittaa samassa yhteydessä olevia muita löytöjä. Maaseudulla rikkoutuneet piiput heitettiin tunkiolle ja ajettiin sen mukana pellolle. Kun pellot syksyllä sadonkorjuun jälkeen kynnetään, ja maa on hieman kuivunut, voi Aurajoen varren pelloilla bongata suuret määrät 2-3 cm mittaisia piipunvarren katkelmia, hyvällä onnella ehkä koristellun pesänkin.

Kuukauden esine on messinkinen liitupiipun muotti ja sillä valmistettu piippu jonka varren pituus on yli 70 cm. Muotti on peräisin nykyisin Paraisiin kuuluvasta Nauvosta, jossa Fortuna Faience Fabrik valmisti liitupiippuja vuosina 1839–1867. Muotti on tullut kaupungin museon kokoelmiin Joh. ja Lotten Fogelbergin lahjoituksena Nauvosta vuonna 1909.

Kari Hintsala, tutkija
Turun museokeskus

Kuva: Mikko Kyynäräinen, Turun museokeskus