Sinappilasista oli moneksi

Sinappi, Brassica tai Sinapis sukuihin kuuluvien kasvien siemenistä tehty mauste saapui Suomeen keskiajalla. Sinappia käytettiin myös yrttinä: Naantalin luostarikirja 1440-luvulta mainitsee sinapin vahvistavan ihmisen ymmärrystä ja puhdistavan virtsan. 1500-luvulla Turun linnan kupeella oli ryytimaa, jota nimitettiin ”sinappimaaksi”.

Sinappi levisi koko kansan käyttöön sotien jälkeen. Tässä oli ratkaisevassa roolissa turkulainen Jalostaja. Tehdas kehitti maultaan erinomaisen Linna-sinapin vuonna 1948. Esikuvana oli Slotts-sinappi Uppsalasta. Sitä oli aloitettu valmistamaan jo vuonna 1919.

Jalostajalla sinappi tehtiin omaan makuun sopivaksi, hieman vähemmän makeaksi kuin Ruotsissa. Sinappi oli suosittua, markkinaosuus oli 50 % paremmalla puolella. Sinappi pakattiin lasiin. Pakkaus oli kätevä, ennen kuin muovi tuli laajempaan käyttöön. Tuubikin oli suosittu kuten nykyään. Tyylikkäiden pakkauksien suunnittelijana toimi muun muassa Tapio Wirkkala 1960-luvulla. Tämän vihreän puristelasin vuodelta 1960 suunnitteli Karhulan lasitehtaan Väinö Paasonen.

Laseista muodostui suosittu keräilykohde. Sotien jälkeen Suomi ei ollut vielä niin varakas kuin nykyään, ja sinappipakkausten uusiokäyttö oli järkevää. Turun sinappilasi on siten nykyisin niin ajankohtaisen kierrätyksen edelläkävijä.

Aika monen suomalaisen muistissa ovat arkikattauksessa käytetyt sinappilasit tai usein kesämökillä käytetyt lasikolpakot. Parhaimmillaan sinappilasi avaa nykyisille varttuneille kansalaisille muistiyhteyden lapsuuden aurinkoisiin kesiin; keltaiseen Jaffaan ja HK:n Siniseen saunan jälkeen.

Turun sinapilla on alusta alkaen ollut tunnuskuvana Turun linnan länsipääty. Linna on sinapin myötä ollut läsnä suomalaisten ruokapöydissä ja voi hyvin ajatella, että linna on Turun 1200-luvulta periytyvää liljaakin tunnetumpi kaupungin symboli.

Sinappilasi ei kerro vain Turun kontakteista Ruotsiin, tai nykyaikaisen Suomen kasvuvuosista sotien jälkeen. Se kertoo myös kaupan vapautumisesta ja globalisaatiosta. Turun sinappia valmisti 1990-luvun alkuun saakka Huhtamäki-yhtymään kuuluva Jalostaja. Jalostaja myytiin kuitenkin Unileverille, joka siirsi sinapin valmistuksen Uppsalaan. Sieltä valmistus vielä siirtyi Puolaan, kuten ruotsalaisen Slottsinkin.

Turun sinappi oli kuitenkin muodostunut kansalliseksi instituutioksi, ja kansanliikkeen vauhdittamana Turun Pansiossa aloitettiin valmistamaan Lundénin Auran sinappia, jonka tunnuskuvaksi tuli Suomen Joutsen.

Tuotannon laskennallinen tehostamien ja maksimointi eivät aina toimi kun valmistetaan tuotteita kuluttajille. Ulkomaankierros pudotti Turun sinapin markkinaosuuden ja sen valmistus palasi takaisin Suomeen. Ei kuitenkaan enää Turkuun.

Kuukauden esine on esillä Brinkkalan kirjakaupassa, Vanha Suurtori 3. Kirjakauppa on avoinna ti–pe klo 12–18, la klo 11–15. Su–ma suljettu.

Olli Immonen
museopalvelujohtaja
Turun museokeskus