Suomen sodan nähneet rukkaset
Ruotsin armeijan pitkä vetäytyminen Suomen sodan alkukuukausina päättyy pääsiäisen aikoihin Pohjanmaalla. Pyhäjoen seuduilla käydään 16. huhtikuuta 1808 sarja taisteluja, joissa kaatuu, haavoittuu tai jää vangiksi 183 suomalaisrykmenttien sotilasta. Yksi uhreista on Uudenmaan jalkaväkirykmentissä kapteenina palvellut Georg Wilhelm Bruncrona. Pahoin haavoittunut upseeri viedään Raaheen, jossa hän seuraavana päivänä menehtyy.
Juvan kartanossa Tarvasjoella vuonna 1775 syntynyt aatelissuvun vesa eteni sotilasurallaan säädylleen tyypilliseen tapaan, joukko-osastosta toiseen siirtyen ja sotilasarvossa askel kerrallaan nousten. Kapteeniksi Uudenmaan rykmenttiin Georg Wilhelm oli tullut sotaa edeltävänä syksynä. Aviosäätyyn hän oli astunut serkkunsa Eleonora Tauben kanssa vain muutamaa vuotta aiemmin, ja hänen kuollessaan isättömiksi jäivät tuolloin vasta 4- ja 1-vuotiaat pojat.
Pojista nuoremman poika Karl Vilhelm Bruncrona lahjoitti isoisänsä nahkaiset rukkaset Turun kaupungin historialliselle museolle vuonna 1904. Voimmeko ajatella Eleonoran ommelleen ne lämmittämään miehensä käsiä keskellä kylmintä talvea alkaneella sotaretkellä, jolta puoliso ei koskaan palannut?
Kari Hintsala
tutkija, Turun museokeskus
Kuva: Turun museokeskus/Mikko Kyynäräinen