Valokuva-albumien inhimillinen historia

Otamme, ja jaamme, valokuvia ehkä enemmän kuin koskaan, mutta tämä ilmiö ei ole niin uusi kuin voisi kuvitella. Halu kerätä valokuvia, ja niiden avulla sekä muistella että kertoa kokemuksistaan, on nimittäin ollut ihmisillä siitä asti, kun valokuvat ensimmäistä kertaa yleistyivät varakkaiden keskuudessa 1800-luvun puolivälissä niin sanottujen käyntikorttikuvien myötä. Käyntikorttikuvia, ja hieman myöhemmin isompia kabinettikuvia, otettiin, kehitettiin, annettiin lahjana tai vaihdettiin keskenään tuttavien kanssa. Julkisuuden henkilöiden kuvia myös ostettiin. Kuvia sai itse järjestää ja sijoittaa tyhjiin valokuva-albumeihin, joiden massatuotanto ja myynti aloitettiin valokuvauksen yleistymisen myötä.

Kertomuksia ja käsikamerakuvia

Turun museokeskuksen valokuvakokoelmiin kuuluvat Anders Ramsayn (1832–1910) valokuva-albumit, joita parhaillaan digitoidaan ja luetteloidaan, ovat tästä hyvä esimerkki. Ramsayta voitiin hänen kirjavan elämänsä aikana nimittää muun muassa ruukinpatruunaksi, liikemieheksi ja kirjailijaksi, ja hänen albuminsa tarjoavat kiehtovan katsauksen suomalaisen säätyläismiehen elämään. 

Koko näyttö

Saat kuvatekstit näkyviin painamalla vasemmassa yläkulmassa olevaa i-kirjainta.

Ramsay on aikanaan itse lahjoittanut henkilökohtaiset albuminsa Turun kaupungin historialliseen museoon. Kokoelmaan sisältyy seitsemän albumia, joissa on jopa satoja valokuvia ajalta 1860–1900. Näin varhaista muotokuvavalokuva-aineistoa voi suomalaisessa kontekstissa katsoa merkittäväksi. Suurin osa albumeista sisältää valokuvia, joita Ramsay on saanut ja ostanut, mutta kaksi albumeista sisältävät myös hänen itse ottamiaan valokuvia, yhdellä ensimmäisistä amatöörikäyttöön tarkoitetuista kameroista. Ramsayn tapa koota albuminsa sekä seuraa suurempaa Pohjoismaiden kulttuurillista trendiä, että poikkeaa hieman siitä.

Ramsayn aikaan valokuva-albumit saattoivat olla hyvinkin hienosti koristeltuja, ja niissä saattoi olla esimerkiksi metallilaatta, johon omistaja sai itse kaiverruttaa oman suvun vaakunan. Kuviointi on keskittynyt albumien kansiin, eikä selkiin, mikä osoittaa, että valokuva-albumin paikka oli kahvipöydällä, eikä kirjahyllyssä. Valokuva-albumien selailusta ja kuvista keskustelemisesta tuli 1800-luvun loppupuoliskolla vakituinen osa varsinkin keskiluokan sosiaalista kanssakäymistä. Tapa johtaa kuitenkin juurensa Euroopan historian muihin käytäntöihin: 1800-luvun alkupuolella varsinkin aatelisnaisilla oli ollut tapana ylläpitää ”sentimentaalisia albumeja”, joihin kerättiin kortteja, piirustuksia ja muita pieniä muistoja tuttavista. Tämän käytännön puolestaan ajatellaan perustuvan keskiajan Saksan ”kantakirjoihin”, joihin piirrettiin kopioita esimerkiksi tuttavien muotokuvista ja vaakunoista. Eräänä punaisena lankana tämän historiallisen kehityksen lävitse kulkee siis ihmisen tarve kertoa sekä itselleen että muille mihin on matkustanut, keitä on tavannut ja keitä tuntee hyvin.

Kuva kesäiseltä huviretkeltä, jossa Ramsay itse istuu seurueen keskellä. Taustalla näkyy mies, joka on vahingossa tullut mukaan kuvaan. Ramsay itse kuvaa kohtauksen hänelle tyypillisellä kuivalla huumorilla: ”Kahvipöydän ääressä. Ranta ja höyrylaivalaituri. Vieras herra korkeassa hatussa ilmestyy kuin Hamletin isän haamu.” TMK/Erik Nordström​​​​​​, VA9901:5:98

Liikkuva elämä Euroopassa ja paavi Pius X

Laaja tuttavaverkosto, liikkuva elämä ja matkustaminen kuvaavat hyvin 1800-luvun aateliston elämäntapaa, mukaan lukien myös Ramsayn. Anders Ramsay syntyi vuonna 1832 Viipurissa, ja suoritti opintonsa Helsingissä ja Turussa, mutta koki lapsuudenkodikseen Björkbodan kartanon, jonka hän isänsä kuoleman jälkeen peri. Andersin veli Wolter Ramsay peri puolestaan Taalintehtaan. Molempien veljien Kemiönsaaren ruukit tuottivat vielä tuohon aikaan rautaa, ja Anders rakennutti ruukinpatruunana myös uuden valssaamon Björkbodaan. Maailmantalouden huonon kehityksen, sekä Suomessa toteutetun rahauudistuksen vuoksi Björkbodan ruukki kuitenkin ajautui konkurssiin, ja Anders Ramsayn ja hänen äitinsä Charlotta af Petersénin pyrkimyksistä huolimatta suku menetti lopullisesti Björkbodan kartanon 1860-luvulla.

Ramsay vietti varsinkin tämän jälkeen hyvin liikkuvaa elämää. Eri liikeyritysten vuoksi hän matkusti muun muassa Englantiin ja Venäjälle, ja asui pitempiäkin aikoja ulkomailla, enimmäkseen Tukholmassa ja Pariisissa. Pariisissa hän oli yksi harvoista suomalaisista, jotka pressikortin ansiosta saivat mahdollisuuden tutustua vapaasti vuoden 1898 maailmannäyttelyyn. Ramsay teki myös pidemmän huvimatkan Italiaan, missä hän sattui tapaamaan paavin Pius X tämän yksityisessä puutarhassaan Vatikaanissa. 

Lukuisten muotokuvien seasta löytyy paavin lisäksi kirjava henkilögalleria: sukulaisista ja liikekumppaneista läheisiin ystäviin, kuten taiteilija Severin Falkman tai oopperalaulaja Filip Forstén, aina ranskalaisiin oopperatähtiin, ja matkoilta tuttuihin, kuten englantilainen Albert Wight tai nuori Pariisissa toimiva ”artiste-painteur”, Albert Edelfelt. Pohjoismaisten valokuva-albumeiden käytännöistä hieman poiketen, kokoelmasta löytyy myös useampi muotokuva itse Ramsaysta.

Koko näyttö

Pohjoismaissa oli aina 1900-luvun alkuun asti tyypillistä asettaa valokuvia epäkronologiseen järjestykseen. Yleensä kuvausaikaa ei mainittu, eikä kaikissa tapauksissa henkilöiden nimiäkään – henkilöllisyyksien arvaaminen oli osa albumien ympärille rakentuvaa keskiluokan keskustelukulttuuria. Ramsayn albumeissa kuitenkin lähes kaikki kuvat ovat päivättyjä, lukuun ottamatta ranskalaisten julkisuuden henkilöiden, jotka muodostavat oman kokonaisuutensa. Jonkin verran kronologiaa on myös erotettavissa: albumit seuraavat temaattisesti eri elämänvaiheita, asuinpaikkoja ja tuttavapiirejä.

Useimmiten Ramsay on myös kirjoittanut henkilöistä joitain tietoja nimen lisäksi, ja naisten kohdalla hän on huolellisesti noteerannut sekä heidän perheidensä, että aviomiesten nimet. Ne kaksi albumia, jotka ovat omistettu Ramsayn itse ottamiin kuville kesästä 1887 sisältävät runsaastikin tekstiä. Ostettuaan kameran, Ramsay on ensin ottanut koekuvia ystävien kanssa, sekä useita kuvia hotellihuoneestaan Tukholmassa. Erään kuvan alla on myös sarkastinen kommentti surkeasta näköalasta. Mieleen tuleekin helposti 2000-luvun etelämatkojen kertakäyttökamerarullat!

Koko näyttö

Saat kuvatekstit näkyviin painamalla vasemmassa yläkulmassa olevaa i-kirjainta.

"Suomen ensimmäinen kirjailija"

On hyvin mahdollista, että Ramsay on koonnut albuminsa vasta vanhemmiten, palattuaan 1890-luvulla Suomeen. Ramsay kertoo elämäkerrassaan menettäneensä suurimman osan omaisuudestaan, myös valokuvistaan, useimmiten tulipalojen takia. Tämän valossa olemassa oleva valokuvakokoelma vaikuttaa hyvinkin runsaalta. 

Anders Ramsayn muotokuva vuodelta 1887. TMK/valokuvaaja tuntematon.

Iäkkäänä ruotsinkielisenä aatelismiehenä nopeasti uudistuvassa ja muuttuvassa Helsingissä, Ramsay koki pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen sopivan elinkeinon löytämisen vaikeaksi. Sahateollisuuden buumi, jonka ansiosta hän oli aikanaan rikastunut, oli aikoja sitten ohi, ja uuteen liiketoimeen tarttuminen koitui hänen heikon suomenkielentaitonsa, ja kielen vahvistuneen aseman vuoksi mahdottomaksi. Samalla hänen pyrkimyksensä ranskan kirjallisuuden kääntäjäksi hylättiin Ruotsin kustantamoilla, liian suomenruotsalaisen kirjoitustyylin vuoksi. Ramsayn kirjailijan ura alkoi horjuen keskiajan historian teoksesta, ja päättyi menestyksellisesti ystävien kannustuksesta kahdeksanosaiseen elämänkertaan, Från barnaår till silfverhår, joka joissain piireissä antoi hänelle ”Suomen ensimmäisen kirjailijan” tittelin. Kolme ensimmäistä osaa suomennettiin otsikolla Muistoja lapsen ja hopeahapsen, ja saivat nekin myönteisen vastaanoton, mikä ilahdutti Ramsayta.

Ramsay kirjoittaa hyvin avoimesti kohtaamistaan vastoinkäymisistä, onnistumisistaan ja seikkailuistaan, ja keskustelee varsinkin viimeisissä osissa myös sekä suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä että Suomen asemasta Venäjän valtakunnassa. Käsi kädessä Ramsayn elämänkerta ja hänen henkilökohtaiset valokuva-albuminsa antavat kiehtovan katsahduksen sekä 1800-luvun loppupuolelle tyypilliseen aatelismiehen liikkuvaiseen elämään, että Suomen autonomian aikaan – ja erityisesti niihin toimijoihin, jotka olivat aktiivisia osapuolia tämän yhteiskunnan muodostamisessa, niin talouselämän ja politiikan kuin kulttuurielämänkin kannalta.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

• Dahlgren, Anna 2010. “Dated Photographs: The Personal Photo Album as Visual and Textual Medium” – Photography and Culture, 3:2, 175-194. https://doi.org/10.2752/175145110X12700318320431 
• Ramsay, Anders 1905. Från barnaår till silverhår, vol. 6: I Italien och England 1864. Helsingfors: Söderström & c.o. Förlagsaktiebolag.
• Ramsay, Anders 1906. Från barnaår till silverhår, vol. 7: Skiftande öden 1864–1876. Helsingfors: Söderström & c.o. Förlagsaktiebolag.
• Ramsay, Anders 1925. Från barnaår till silverhår, vol. 8: På vägen mot slutet 1877–1907, andra upplagan. Helsingfors: Söderström & c.o. Förlagsaktiebolag.
• Muistoja lapsen ja hopeahapsen I–III (Project Gutenberg)