Tietoa kirjoittajasta
Elina
Lindgren
Turun museokeskus
Minua pyydettiin kirjoittamaan blogijuttu siitä, kun virkkasin museolle uuden pitsiliinan vanhan tilalle. Liina oli jo kellertävän ruskea ja hauras, osittain hajonnut ja purkaantunut. Siellä se silti oli paikallaan Merimiehen talossa, kaunistamassa pöytää. Mitä minä siitä muka kirjoittaisin? Virkkasin pitsiliinan. Piste. Tuntui mahdottomalta saada aikaiseksi enempää tekstiä asiasta.
Aloin kuitenkin miettiä virkkausta itsessään. Se taitaa nimittäin olla taas muotia… Olen itse syntynyt 70-luvulla, nähnyt paljon kaikenlaisia iloisia aikansa virkkaustöitä sekä kauniita mummon välipitsejä ja pitsiliinoja. Opettelin itse virkkaamisen jalon taidon jo ennen kouluikää, kun pyysin äitiäni opettamaan sen minulle. Halusin siinä iässä osata samoja asioita kuin äiti. Virkkaus meni pois muodista, eikä ketään kiinnostanut vanhanaikaiset pitsit tai ylipäätään koko tekniikka. Mutta nyt! Nyt se taas kiinnostaa muitakin kuin minua. Sitä on vaikea sanoa, että koska virkkaus on alun perin keksitty. Siitä on viitteitä jo 1500-luvulta ja aiemminkin ja teknisen helppoutensa vuoksi se on voitu keksiä jo hyvinkin varhain. Suomessa tekniikka yleistyi 1800-luvulla, sekä ylhäisön, porvariston että kansan parissa. Muodit muuttuvat ja kiertävät tullakseen taas uudelleen, uudistettuina kaikkien koteihin. Ja minusta on hienoa, että tämäkin tekniikka on taas saanut uusia tekijöitä.
Sain siis eteeni pitsiliinan, jossa oli seitsemän kaunista, yhteen virkattua palaa. Näin heti, että siinä olisi paljon erillisiä osia. Monta pientä ympyrää, jotka pitäisi tehdä erikseen. Huokaus. Paljon näpertämistä. Helppoja silmukoita, mutta paljon pientä näpertämistä. Haasteena kuitenkin aivan ylitsepääsemättömän houkutteleva. Halusin haastaa itseni tekemään samanlaisen ilman ohjetta, ainoastaan katsomalla vanhaa mallia. Joten otin kuvat liinasta, laskin silmukoita ja tein testipylpyrän. Aloin nimittäin sanoa niitä pieniä ympyröitä pylpyröiksi. Samalla mietin sitä ihmistä, joka oli virkannut alkuperäisen liinan. Miksi hän sen virkkasi? Ja kenelle? Mistä hän sai siihen ohjeen ja mitä hän ajatteli virkatessaan niitä pieniä erillisiä pylpyröitä? Oliko hänellä tarpeeksi valoa vai joutuiko hän tihrustamaan hämärässä? En tiedä vastausta yhteenkään kysymykseen, mutta tällaisia ajatuksia putkahteli päähäni. Tunsin ehkä jonkinlaista yhteenkuuluvuutta täysin tuntemattoman, jo edesmenneen ihmisen kanssa.
Ensimmäisen palan jälkeen virkkaus alkoi sujua nopeammin, kun jo tiesi mitä pitäisi tehdä. Koukku teki tuttuja liikkeitä rentouttavassa tahdissa. Olin tehnyt työn edetessä itselleni ns. ohjeen, jossa oli silmukkamääriä, nuolia ja epämääräisiä suttuja. Ymmärsin oikein hyvin tekemääni lappusta. Se oli minulle selkeä ohje, josta näin jokaisen kerroksen silmukat ja kiinnitystavat.
Siinä kohtaa iski sitten hulluus. Mitäs, jos tekisin ihan oikeat ohjeet? Tämä minun tekemäni liina hajoaa myös joskus ja joku ehkä haluaa tehdä uuden samanlaisen. Ehkä. Miksi en siis kirjoittaisi ohjetta niin, että muutkin voisivat ymmärtää siitä jotakin? Sen seuraavan mahdollisen liinan virkkaajan ei tarvitsisi taas uudelleen mitata ja laskea ja tehdä testipylpyröitä. En ole koskaan milloinkaan ennen laatinut virkkausohjeita, mutta olen kyllä lukenut niitä paljon. Ei se nyt kovin vaikeaa voi olla!
No, tässä sitä nyt sitten ollaan. Kirjoittamassa juttua siitä, kun virkkasin pitsiliinan. Muut saavat päättää, että mitä niistä minun ohjeistani sitten loppujen lopuksi tuli. Suosittelen katsomaan myös kuvaa, kun virkkaatte. Olkaa hyvät.
PITSILIINA NRO:
Koko: Halkaisija noin 35cm
Lyhenteiden selitykset: kjs = ketjusilmukka
ks = kiinteäsilmukka
p = pylväs
ps = piilosilmukka
Pieni keskiympyrä x7:
Virkkaa 10 kjs ja sulje renkaaksi ps:lla.
Yhdistä ympyrät toisiinsa toisella kerroksella korvaamalla 2 kjs -> 1 kjs, ks toisen ympyrän kjs-lenkkiin, 1 kjs (x2)
Älä katkaise lankaa viimeisen ympyrän jälkeen, jatka seuraavaan kerrokseen.
toista *_* kerroksen loppuun, sulje ps:lla (yhteensä 27 pylväsparia)
Yhdistä ympyrät toisiinsa viimeisellä kierroksella kjs-lenkeistä -> 1 kjs, ks toisen ympyrän kjs- lenkkiin, 1 kjs. Yhdistä aina 3 ryhmää samasta ympyrästä, jätä 2 ryhmää väliin (kts. kuva)