Joulu kahdensadan vuoden takaa

Mutta oliko jokin toisin entisajan joulussa?

Luostarinmäellä on joulu. Pöytiin on pantu parhaita antimia mitä talolla on tarjota. Orsille ripustettujen ruisleipien tuoksu tuo veden kielelle ja rosollilla, tuoreella juustolla ja makealla makkaralla on pöydässä kunniapaikkansa. Kynttilöiden valo heijastuu kahvipöytien posliinikupeista ja sahramipulla odottaa taloon poikkeavaa vierasta. Kaikki tutut suuren juhlan ainekset ovat läsnä. Mutta oliko jokin toisin entisajan joulussa?

Kansanomainen joulun vietto alkoi pari sataa vuotta sitten Tuomaan päivästä 21.12. ja se kesti aina Nuutinpäivään 13.1. asti. Joulua vietettiin siis pitkään ja hartaasti. Pimeä vuodenaika oli omiaan lepoon ennen uuden työvuoden alkua. Joulua edelsi viikkoja kestävä valmistelujen aika, johon kuuluivat mm. syysteurastukset, oluen pano ja leipominen. Ravitseva ruoka oli tarpeen kun kerättiin voimia tulevan vuoden töihin ja niinpä myös palvelusväkeä muistettiin ylimääräisellä ruoka-annoksella. Jottei pyhinä tarvitsisi tehdä kuin välttämättömimmät työt hakattiin polttopuut valmiiksi ja haettiin eläimille riittävästi heinää varastoon. Rukit siirrettiin nurkkaan ja lattialle levitettiin oljet, joilla päällä niin isot kuin pienet mittelivät taitojaan erilaisissa leikeissä. Lasten joululahjat olivat useimmiten itse tehtyjä mikäli niitä oli lainkaan. Ruoka ja lepo olivat tärkeimmät lahjat.

Tänä jouluna on seitsemään museon kotiin luotu kuhunkin erilainen joulutunnelma: Antin päivän askareet, Tuomaan päivän tarjoomukset, sadonkorjuujuhlan leipäkeko, ison perheen runsas ruokapöytä, itsenäisyyspäivä 80 vuotta sitten kun talvisota oli juuri syttynyt, ompelijatar paketoimassa rintamalle lähtevää lahjaa ja Tapaninpäivän tallijuhlat. Jos haluat kokea vuosisatain takaisen joulutunnelman, löydät sen Luostarinmäeltä.

Terveisin Luostarinmäki

Tietoa kirjoittajasta

Leena
Vuorio
tutkija
Turun museokeskus