Kaupunkielämää luostarinmäkeläisin silmin

”Hiekka rouskuu varsikenkieni alla, kun kipuan kapeaa kujaa ylös mäkeen. Väistän vastaan kopistelevaa hevosta talon seinustalle. Siinähän kolistelee rattaillaan ajuri Malmström. Ajuri murahtaa lippansa alta minulle tervehdyksen. Kanervon pojat juoksevat portista ulos melkoisella metelillä ja olen siinä hötäkässä kompastua kirjansitoja Liljan pieneen koiraan, joka raaputtaa korvaansa talon nurkalla. Voi kylläpä Hertzin huussi taas haiseekin, vaikka nyt ei ole edes lämmin! Kapuan portaat ylös omaan vuokrahuoneeseeni ja ripustan takkini ovenpielen vaatekoukkuun. Eihän tämä kotini mikään lukaali ole, mutta vuokra on aika edullinen. Pystyuuniin jälkilämmössä hautuneen puuron nostan pöytään. Kunpa olisikin sen seuraksi vielä Ahlgrenin Emman kanojen makoisia munia!”

Palaan työpöytäni ääreen kuvitteelliselta piipahdukseltani Luostarinmäelle 1800-luvun lopulla kertomaan teille mitä jännittävää Luostarinmäellä parhaillaan valmistellaan. Luostarinmäkeä uudistetaan parhaillaan monin eri tavoin, mutta yksi suurimmista kokonaisuuksista on käynnissä oleva näyttelyuudistus. Luostarinmäen näyttelyiden uudistaminen on aikamoinen matka menneisyyteen meille kaikille mukana oleville. Uudistuksen tavoitteena on tuoda esille vanhan kaupunginosan ihmisten tarinoita mahdollisimman monipuolisesti, kertoen keitä alueella on aikanaan asunut ja millaista elämä on oikeasti ollut. Uudistamisen lähtökohtana ovat olleet asiakkaidemme toiveet museon suhteen. Yhä useampi toivoo kuulevansa entistä enemmän Luostarinmäen kodeissa eri aikoina asuneiden aitojen ihmisten tarinoita.

Käsityöläismuseosta museokortteliksi

Luostarinmäki muutti nimensä viime keväänä Luostarinmäen käsityöläismuseosta Luostarinmäen museokortteliksi. Taustalla nimimuutoksessa on painopisteen muutos, jossa käsityöläisyyden historian rinnalle nousee alueen oma historia. Nykyisen museokokonaisuuden monet käsityöläisverstaat eivät varsinaisesti kerro Luostarinmäen alueen historiasta, vaan kaupunkikäsityöläisyydestä yleensä. Vaikka alueella ei ole oikeasti sijainnut moniakaan verstaita, Luostarinmäellä on toki asunut myös paljon käsityöläisiä. Käsityöläisyys säilyy jatkossakin keskeisessä roolissa museossa, mutta ei ole enää pääasiallinen teema, vaan yksi monista näkökulmista sisällöissä. Sen rinnalle nousevat myös monet muut arjen teemat kuten muut työt ja askareet, niukkuus, asuminen ja rakentaminen, ruoka ja tapakulttuuri.

Tavoitteenamme on tuoda esille alueen pitkän historian eri vaiheiden monenlaisia asukkaita ja monenmoisia tarinoita: lapsia, aikuisia, nuoria, vanhoja, naisia, miehiä, rutiköyhiä ja vähän paremmin toimeentulevia. Aikajänne ulottuu aina 1700-luvun lopulta 1980-luvulle. Historian eri vaiheissa Luostarinmäen rooli kaupunginosana on muuttunut. Kun aluetta 1700-luvun lopulla alettiin rakentaa, oli se laitakaupunkia. Turun palon tuhottua laajasti kaupunkia Luostarinmäki oli yksi harvoja alueita, joka säilyi palosta kuin ihmeen kaupalla. Ajan kuluessa ja kaupungin laajentuessa sekä uudistuessa sijaitsi Luostarinmäki vähitellen yhä keskeisemmällä paikalla kaupunkia, mutta säästyi sentään purkamiselta, vaikka sitä jo toivottaman vanhanaikaisena ja rähjääntyneenä pidettiinkin. Tätä alueen muuttuvaa roolia avataan uudessa johdantonäyttelyssä.

Näyttelykäsikirjoitus on lähtenyt liikkeelle alueen asukkaiden historian tutkimisella. Olemme etsineet kuhunkin näyttelyosioon Luostarinmäellä asuneen historiallisen henkilön, jonka kautta tarkastellemme eri teemoja. Käydessämme läpi erilaisia arkistoja, vanhoja sanomalehtiä ja valokuvia olemme kohdanneet melkoisen runsaudenpulan ja voimme ottaa mukaan luonnollisestikin vain pienen osan historiallisista luostarinmäkeläisistä ja sattumuksista. Suutari Johan Ekin ja hänen vaimonsa Amandan kautta tarkastelemme vaikkapa paitsi suutarin työtä myös talouden arkiaskareita ja oppipoikien asemaa käsityöläistaloudessa 1880-luvulla. Palovartijanleski, kätilö Anna Lundahnin tarina puolestaan keskittyy paitsi naisen ammattiin myös Luostarinmäelle 1800-luvun puolivälissä syntyneisiin lapsiin, joista kymmenet olivat lopulta hänen kummilapsiaan!

Muutamia kymmenistä museointeriööreistä joudutaan purkamaan uusien sisältöjen tieltä, mutta pääasiassa vain hieman uudistamme olemassa olevia kokonaisuuksia ja avaamme niiden sisältöjä uusista näkökulmista. Tiesitkö, että alueella on toiminut useampia krouveja? Nyt avaamme näistä yhden eli maalarinleski Eva-Stina Ellménin 1830-luvulla pitämän krouvin museoalueen keskelle. Alueella on toiminut myös ainakin kaksi valokuvaajaa ja Emil Roineen kautta voit tutustua 1900-luvun alun valokuvaukseen. Tulet tutustumaan myös räätäli Johan Lehtoseen ja hänen kisälleihinsä, puodinpitäjä Wilhelmiina Palanderiin, läkkiseppä Benjamin Frimanin perheeseen ja haudankaivajan leski Amanda Matssoniin monien muiden ohella.

Kuten missä tahansa kaupunginosassa ovat Luostarinmäelläkin ihmisten tarinat moninaisia: iloa ja onnea, suruja ja murheita, toiveita ja tavoitteita. Tavoitteenamme on luoda entistä enemmän mahdollisuuksia samaistua. Ihmisten ilot ja surut eivät olleet vaikkapa 150 vuotta sitten kovin erilaisia kuin meidän tänään, vaikka maailma, elämisen ja asumisen tavat olivatkin monin tavoin erilaisia. Toiveenamme on tuoda myös entistä suurempi elävyyden tunne museoalueelle. Tähän pyritään mm. valjastamalla kaikki aistit valppaiksi mäellä. Lisäämme monenlaisia ääniä, tuoksuja ja hajuja sekä tunnusteltavia materiaaleja ja itse kokeiltavia asioita. Museoon on tulossa myös aivan uusi lapsille suunnattu kokonaisuus, jossa saa leikkiä ja kokeilla.

Vaikka näyttelyuudistus on jo hyvässä vauhdissa, on vielä paljon selviteltävää ja ratkaistavaa. Teemme yhteistyötä ja saamme arvokasta tutkimustietoa Turun yliopiston Köyhyyden ja osattomuuden kertomattomat kokemukset Turussa 1800-luvulta nykypäivään -tutkimushankkeelta. Testaamme uutta näyttelykonseptia muutaman näyttelyosion osalta ensi kesänä, joten tervetuloa tutustumaan ja jättämään palautetta!