Luostarinmäen katukiveykset – yllätyksellinen löytö olikin ihan normijuttu

Talven mittaan katukiveysten jäännöksiä löydettiin alueen jokaiselta kujalta, enemmän ja vähemmän säilyneinä kaistaleina.

Joulukuussa 2021 museo tiedotti yllätyksellisestä löydöstä: Luostarinmäen museokorttelissa tehtyjen sähkökaapelitöiden yhteydessä maakerrosten alta oli tullut esiin katukiveystä. Aiemmin oli ajateltu, että Luostarinmäen asukkaat olivat olleet niin vähävaraista, ettei alueen katuja kivetty ja että muutamat pihojen ja porttikonkien mukulakiveykset olisivat paljon myöhäisempää perua.
Arkeologisten havaintojen perusteella katukiveykset peittänyt maa ei ollut syntynyt pelkästään maatuneista lehdistä tai muusta kaduille kertyneestä jätteestä, vaan kiveysten päälle on tuotu mm. hiekansekaista maata. Vanhojen valokuvien perusteella tätä on ilmeisesti tehty ennen vuotta 1912. Peittämisen syynä on saattanut olla tontinomistajien haluttomuus kiveysten ylläpitoon. On myös mahdollista, että osa alueen kiveyksistä on peitetty museotoiminnan 1940 alkamisen jälkeen. Vuonna 1912 otetussa valokuvassa (blogin pääkuva) näkyy ruohottuneita ja kivikkoisia katuja, minkä on ajateltu johtuneen mäen sorapohjaisesta maaperästä. Osuus, josta katukiveystä löydettiin ensimmäisenä, on merkitty kuvaan punaisella. Kuva: Hj. Renvall / TMK.

Alemman poikkikujan katukiveystä. Kuva Tanja Ratilainen / TMK.

Ensin katukiveystä löytyi museokorttelin alemmalta poikkikujalta ja sitten Sirkkalankadulta lähtevältä pääkadulta.  Nämä katukiveykset säilytettiin eli sähkökaapeleille suunniteltiin uusi reitti, tai kaapelit asennettiin kiveyksen päälle sitä rikkomatta.

Luostarinmäen museokorttelin alue. Arkeologisen valvonnan yhteydessä alemman poikkikadun ja pääkadun kiveysten esiin kaivetut osuudet merkitty punaisella. Kartta: Muuritutkimus Oy, muokkaukset: Tanja Ratilainen / TMK.
Museokorttelin pääkadulta löytynyttä katukiveystä. Kuva Tanja Ratilainen / TMK.

Muuritutkimus Oy jatkoi kaivuutöiden arkeologista valvontaa joulukuun alusta lähtien. Talven mittaan katukiveysten jäännöksiä löydettiin alueen jokaiselta kujalta, enemmän ja vähemmän säilyneinä kaistaleina.  Niistä puretut kivet otettiin talteen siltä varalta, että kadut uudelleen ladottaisiin ja otettaisiin esiin uudistuneessa museossa. Lopulta päädyttiin siihen, lähinnä esteettömyyssyiden, mutta myös aikataulu- ja kustannussyistä, että vain ensimmäisenä löytynyt, alemman poikkikadun kiveys otetaan osittain esille vierailijoiden käveltäväksi.

Katukiveyksiä löydettiin lopulta joka puolelta museokorttelin aluetta. Kuvan kiveykset sijaitsivat ylemmän poikkikadun eli pääportilta lähtevän kadun yläpäässä. Kuva: Sanni Salomaa / Muuritutkimus Oy.

Vanhimmat Luostarinmäen rakennukset, jotka oli rakennettu 1779–1784, purettiin 1900-luvun alussa Sirkkalankadun rakentamisen tieltä. Alemman poikkikujan varren tontteja alettiin mitata 1785. Tontti nro 165, jolla katukiveystä ajoittava ulkorakennus sijaitsee, mitattiin vuonna 1792. Alueen rakentaminen eteni melko ripeästi Vartiovuoren rinnettä ylöspäin. Vuoteen 1808 mennessä alueen 35 tontista 30 oli jo luovutettu käyttöön.

Alemman poikkikujan kiveyksen ikää on pysytty arvioimaan kuvassa näkyvien maakerrosten ja rakenteiden perusteella. Kuvassa oleva ulkorakennus saattaa olla merkittynä palovakuutusasiakirjaan vuodelta 1889, mutta vuoden 1878 asiakirjassa sitä ei vielä ole. Nykyisen kivijalan alla oli viitteitä myös sitä vanhemmasta puurakenteesta, johon liittyvät maakerrokset peittivät katukiveystä. Nykyistä vanhempi puurakennuksen jäännös saattaa olla palovakuutusasiakirjaan merkitty ulkorakennus tai sitten vanhempi, asiakirjoihin tallentumaton rakennus. Joka tapauksessa katukiveys on rakennettu varmasti ennen vuotta 1889, mahdollisesti jopa 1800-luvun alkupuoliskolla tai 1700-luvun lopulla, sillä kiveyksen alta ei tullut enää juurikaan merkkejä ihmistoiminnasta. Kiveys vaikutti ladotun osittain luontaisen soramaan pintaan, osittain tuotuun istutushiekkaan. Kuva: Tanja Ratilainen / TMK.

On mahdollista, että alueen vanhimman osan kadut kivettiin jo 1780–1790-luvuilla. Kiveysten laatu on jonkin verran vaihdellut eri katuosuuksien välillä, mikä voi viitata siihen, että niitä rakennettiin sitä mukaa kun tonttien lohkominen tai rakentaminen eteni. Toisaalta kiveysten erilainen laatu saattaa viitata myös katuja ylläpitäneiden asukkaiden varallisuuseroihin. Alueen kaduilla ei tiettävästi ole ollut nimiä.

Rahat auttavat monesti ajoittamaan rakenteita. Tämä, hyvin kulunut pennin? kolikko löytyi kuitenkin alemman poikkikujan katukiveyksen päältä ja kertoo sen käyttöajasta. Kuva: Tanja Ratilainen / TMK.

Vanhimmat Turun kivetyt kadut tunnetaan tuomiokirkon läheltä, Mätäjärven korttelista, nykyisen Hämeenkatu 13 tontilta, jossa katuja alettiin kivetä jo 1430-luvulla. Tätä ennen kaupungin kadut olivat maa- tai puukatteisia. Katujen kiveäminen yleistyi 1600-luvulta lähtien.

Keskiajalta 1800-luvulle saakka katujen kattaminen ja ylläpito oli tonttien omistajien vastuulla. Vastakkaisten tonttien omistajat vastasivat kadusta tontin pituudelta aina puoleen väliin katua. Tämän seurauksena toinen puoli katua saattoi olla puukatteinen ja toinen kivikatteinen. Yhtenäisten katukatteiden on arveltu osoittavan sitä, että kaupunki tai asukkaat yhdessä rakennuttivat katukiveyksiä. Varhaisimmat historiatiedot palkatuista katujen tekijöistä ovat 1500-luvun lopulta. Muuritutkimukselle kiitokset valokuvista ja hyvin sujuneesta tutkimusyhteistyöstä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet:
Kostet, Juhani 1990. Luostarinmäki Turun vanhoissa kartoissa ja asemakaavoissa. ” Suutarista se kaikki alkoi”. Luostarinmäen käsityöläismuseo 50 vuotta, Turun maakuntamuseo, Turku.
Seppänen, Liisa 2012. Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa: erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto. Turun yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978–951–29–5231–1
Salomaa, Sanni. 2022. Suulliset tiedonannot koskien tammi-helmikuussa löytyneitä katukiveyksiä.
Uotila, Kari. 2022. Suulliset tiedonannot koskien tammi-helmikuussa löytyneitä katukiveyksiä.
Viitaharju, Johanna 1990. Kaupungin takapiha. ” Suutarista se kaikki alkoi”. Luostarinmäen käsityöläismuseo 50 vuotta, Turun maakuntamuseo, Turku.

 

Tietoa kirjoittajasta

Tanja
Ratilainen
Arkeologi
Turun museokeskus