Luostarinmäki Klosterbacken 1827 avautui 360°-näkymänä Digimuseo.fi-palvelussa kansainvälisenä museopäivänä 18.5. Museopäivä nosti yhdeksi teemakseen saavutettavuuteen ja digitalisaation liittyvät innovaatiot museoiden voimana ja tähän teemaan virtuaalinen vierailu 200 vuoden takaisella Luostarinmäellä sopi mainiosti.
Vuoteen 1827 sijoittuva digitaalinen kokemus on osa Luostarinmäen kehittämisprojektin puitteissa tuotettua uutta näyttelysisältöä, jonka avulla Luostarinmäen kiehtovaan historiaan on mahdollista tutustua saavutettavammin ja kokonaan uudesta näkökulmasta. Syyskuussa 1827 Turkua kohtasi suuri katastrofi. Suomen vanhimman kaupungin keskusta tuhoutui suurpalossa lähes täysin. Kaupungin laidalle Vartiovuoren kupeeseen rakentunut vähävaraisten asuttama Luostarinmäki oli yksi harvoista palolta säilyneistä alueista. Näyttely avaakin katsojalle erityisesti aluetta ympäröivää maisemaa, joka on merkittävästi muuttunut vuosikymmenien saatossa.
Digimuseo.fi-palvelusta löytyy nyt yhteensä 19 uutta kaupunkihistoriallista 360°-näkymää Luostarinmäeltä sekä Kaskenkadun tuntumasta. Turun kaupunki on 3D-mallintanut vuoden 1827 paloa edeltänyttä kaupunkiympäristöä osana Historian ja tulevaisuuden museo -hanketta. Digimuseossa koettavana oleva kaupunkimaisema on laadittu käyttäen erilaisia tekstiaineistoja sekä maisemakuvien ja piirustuksien ristiin tulkintaa. Teknisestä toteutuksesta on vastannut Zoan Oy ja tutkimustyöstä puolestaan FT, arkkitehti Panu Savolainen. Tietosisältöjen tuottamisessa ovat olleet mukana Turun museokeskuksen asiantuntijat.
Kysyimme Luostarinmäen mallintamisessa tiiviisti mukana olleelta Turun museokeskuksen rakennustutkija Johanna Viitaharjulta ajatuksia projektiin liittyen. Mikä mallinnoksen tekemisessä oli tärkeää, kiinnostavaa ja myös haastavaa?
Mallissa on erityisen kiinnostavaa se, että vaikka suurin osan silloisesta kaupungista on kadonnut, Luostarinmäellä on tänä päivänäkin mahdollista kurkistaa menneisyyteen. Miten nykyhetken Luostarinmäki eroaa 200 vuoden takaisesta?
– Tämän hetken Luostarinmäki on osittain rekonstruktio myös rakennusten ulkoasun, ei pelkästään sisätilojen suhteen. Kun Luostarinmäkeä aletiin muuttaa museoksi 1930-luvun lopussa, umpikuisteja palautettiin avokuisteiksi ja ikkunoita kuusiruutuisiksi, ja ikkunoiden vuorilistoja vaihdettiin vastaamaan paremmin 1700-luvun lopun / 1800-luvun alun aikatasoa. Näkyvin ero on vesikattojen katteissa silloin tehty muutos: nykyisin Luostarinmäellä on runsaasti tiilikattoja, jotka todellisuudessa olivat alueella harvinaisia vielä 1900-luvun alussakin, puhumattakaan 1700- ja 1800-luvuista. Aikoinaan alueen vesikatot olivat enimmäkseen tuohta ja lautaa tai tehty peittämällä tuohi pienillä kivenlohkoilla. 1870-luvulta alkaen nämä katteet syrjäytyivät nopeasti kattohuovan tieltä. Kun aluetta muutettiin museoksi, paloviranomaiset edellyttivät, että vesikatteen piti olla paloturvallinen, sillä lähistöllä oli vielä paljon puulämmitteisiä rakennuksia, joiden piipuista olisi voinut lennähtää Luostarinmäelle kipinöitä. Siksi monille katoille laitettiin vanhoja, muualta Turusta purettujen talojen katoilta saatua tiiltä.
– Vaikka Luostarinmäellä nyt nähdään pääosin samat asuinrakennukset kuin 1827-mallissa, ne edustavat ulkoasultaan ja sisätiloiltaan laajaa aikaskaalaa 1700-luvun lopusta 1900-luvulle sakka. Sen sijaan 1827-mallissa näkyy hetkellinen tilanne. 200 vuotta sitten Luostarinmäki oli kaupungin laitaa, ja näkymät etelän suuntaan avautuivat tulliaidan taakse, ympäröiville pelloille. 1800-luvun jälkipuolen mittaan Engelin asemakaava ulottui palolta säästyneen Luostarinmäen ympärille ja se jäi jäänteeksi uudemman asutuksen keskelle. Museoksi muutettaessa alue aidattiin. Nykyiset verkkoportit ja -aidat mahdollistavat sen, että kujanäkymät alueelle ja alueelta ovat kuitenkin edelleen vapaat.
Luostarinmäki puolestaan syntyi suunnittelun tuloksena
– Alueella on nykyään sekä sähköistys että vesijohdot ja viemäröinti - suuri ero verrattuna 200 vuoden takaiseen tilanteeseen. Ympäröivä asutus on tuonut nykykaupungin äänimaailman kuuluviin ja valosaasteen näkyviin myös Luostarinmäelle, vaikka alueen oma valaistus on edelleen niukka.
Mitkä olivat vuoden 1827 Luostarinmäen ominaispiirteet suhteessa muuhun kaupunkiin? Keitä olivat ensimmäiset luostarinmäkeläiset?
– Luostarinmäen tontit olivat kohtalaisen suuria verrattuna jopa joihinkin keskikaupungin tontteihin. Keskustan ”asemakaavahan” periytyi osin keskiajalta. Luostarinmäki puolestaan syntyi suunnittelun tuloksena. Maanmittari Johan Tillberg laati vuonna 1800 eräille kaupungin reuna-alueille, kuten juuri Luostarinmäelle kartan, jossa näkyivät sekä sen hetkiset ja tulevat tontit. Alueella on selkeä ristikkäinen katuverkosto. Väljyys oli tietoinen tavoite: Tillbergille annetun suunnittelutyön taustalla oli erittäin tiheästi rakennetulla Aninkaistenmäellä vuonna 1775 sattunut tulipalo, jonka jälkeen kaupungin maistraatti päätti väljentää asutusta ja levittää sitä reuna-alueille.
– Luostarinmäki oli Vartiovuoren takana sijaitessaan ehkä hieman enemmän eristyksissä kuin muut vastaavat silloisen Turun reuna-alueet. Vartiovuoren antaman suojan vuoksi alue myös säästyi Turun palolta. Keskikaupungista reuna-alueet erottuivat tietenkin asukkaiden varakkuuden ja siitä johtuen rakennusten koon suhteen. Luostarinmäellä ei koskaan tehty esim. kivitaloja tai kaksikerroksisia mansardikattoisia rakennuksia. Useimmat Luostarinmäen asuintalot ovat hirrestä koottuja paritupia tai huoneen ja kamarin asuntoja. Vuokralaisille on rakennettu yhden tai kahden kamarin kokoisia hirsirakennuksia, joissa asui yksi talous huonetta kohti.
Luostarinmäki ei oikeastaan myöhemminkään ollut erityinen käsityöläisten alue
– Alueelle asettuneilla uudisrakentajilla oli yksi yhteinen piirre: he eivät tarvinneet ammatissaan verstasta tai myymälähuonetta asiakaskunnan läheltä. Aluksi Luostarinmäelle asettui erityisesti merimiehiä, laudankantajia ja tupakkatehtaalaisia, sittemmin kirvesmiehen ja muurarin oppipoika ja kisällejä, joita houkutti Turun 1700-luvun lopun kiivas rakennusbuumi. Luostarinmäki ei oikeastaan myöhemminkään ollut erityinen käsityöläisten alue, vaikka kaupunkiasutus ja sen myötä asiakaskunta levittäytyivät 1800-luvun loppupuolella Luostarinmäen naapurustoon. Kuten tonttien omistajat, myös vuokralaiset asuivat alueella, mutta harjoittivat ammattiaan muualla kaupungissa. Nykytermein Luostarimäki oli ”lähiö”.
Mallin tekemiseen on vaadittu valtava määrä tutkimustyötä. Eroaako Luostarinmäen tutkimisessa käytetty lähdeaineisto muualla kaupungissa käytetystä aineistosta ja jos, niin miten?
– Tarpeeksi varakkaat turkulaiset ottivat rakennuksiinsa palovakuutuksia jo 1700-luvun lopulla. Pitkälle 1800-luvulle saakka palovakuutukset laadittiin vakuutuksen ottajan laatiman vapaamuotoisen selityksen perusteella. Ne ovat tutkijan kannalta erityisen anteliaita, sillä niissä saatettiin kuvata rakennusten ulkoasua ja sisätiloja yksityiskohtaisesti. Palovakuutetut rakennukset voi siis ”rakentaa” mielessään uudelleen huonejärjestystä, ikkunoiden kokoa, ikkunaruutujen määrää, tulisijoja, panelointeja ja listoja ja jopa tapetteja myöden. Luostarinmäeltä tätä aineistoa ei ole. Kolme alueen taloa on palovakuutettu 1850-luvulla, loput 1870–1890-luvulla. Nämä vakuutukset on laadittu käyttäen valmista lomakepohjaa.
– Muu aineisto koostuu henkikirjoista, kirkonkirjoista, mahdollisista perukirjoista sekä rakennuksia myytäessä tehdyistä kauppakirjoista tai huutokauppa-asiakirjoista. Myös digitoidut sanomalehdet saattavat antaa tietoa. Rakennusten suhteen nämä kaikki lähteet ovat niukkasanaisia. Luostarinmäellä on kuitenkin rakennustutkimuksen kannalta yksi valtava etu verrattuna muuhun Turkuun: siellä ovat jäljellä itse rakennukset.
Hieno hetki oli nähdä mennyt kaupunki omin silmin eikä vain lähdeaineistojen siivittämän mielikuvituksen voimin. Mikä Luostarinmäen mallintamisessa on ollut yllättävintä ja miksi?
– Kun näkee koko kaupungin tietyn hetkisen rakennuskannan yhdellä silmäyksellä, tajuaa, että Luostarinmäki on syrjäisyydestään huolimatta ollut kiinteä osa kaupunkia. Muuhun Turkuun verrattuna Luostarinmäki on toki ollut vähävaraisempien rakentama ja asuttama, mutta erityisen köyhä ja kurja alue ei ollut. Kurjuus ja asumisahtaus alkavat luonnehtia Luostarinmäkeä vasta aivan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin muun kaupungin rakennuskanta ja asumistaso varusteluineen olivat harpanneet jo paljon pidemmälle. Luostarinmäen rakennusten pieni koko, korkea ikä ja veden sekä viemärin puute korostuivat räikeästi palon jälkeen rakentunutta Turkua vasten.
Tästä voisi innostua jopa tietokonepelien harrastaja
Mallinnoksen tekeminen on vaatinut suuren määrän työtunteja niin Zoanin, tutkija Panu Savolaisen kuin Turun museokeskuksen väenkin puolelta. Mikä mallin tekemisessä oli vaikeinta?
– Ehkä se, että joutui tekemään niin paljon valistuneita arvauksia.
Miksi jokaisen pitäisi tutustua Luostarinmäen 1827-malliin?
– Kaikkien on hyvä tuntea historiaa, ja jokaisen turkulaisen kannattaa tutustua kotikaupunkinsa vaiheisiin. Vain siten voi ymmärtää, arvostaa tai arvostella mennyttä ja nykyistä. Eikä voi olla tehokkaampaa ja havainnollisempaa keinoa tutustua juuri palontakaiseen Turkuun kuin kävellä tässä 3D-mallissa ja välillä katsoa sitä lintuperspektiivistä! Tästä voisi innostua jopa tietokonepelien harrastaja.
