Pukujen takana

Luostarinmäellä on pukeuduttu ajan mukaisiin pukuihin jo lähes siitä saakka kun museo on ollut olemassa, ja tässä jatkumossa on hienoa olla osana. Tämän päivän pukujen taustalla on paljon arvokasta tietoa ja kokemusta näiltä vuosikymmeniltä.

Luostarinmäki elää sen vanhoista taloista, kujista, esineistä, tuoksuista ja ihmisistä, mutta myös niistä työntekijöistä, jotka historiallisilla puvuillaan herättävät museon eloon. Jos sanotaan, että puku tekee miehen, niin minä sanon, että puku tekee museotyöntekijän. Mitä olisi museo ilman sen tarinankertojia?

Kirvesmiehen talon portailla. Miehet ovat saaneet uusia käytännöllisiä housuja. Naisella on päällään hieno silkkihuivi ja kirjailtu tykkimyssy leningin parina. Kuva: Elisa Koskilahti / TMK.

 

Museossa ei pukeuduta vain joihinkin vanhoihin vaatteisiin, vaan tarkasti historiallisten mallien mukaan tehtyihin pukuihin, joiden takana on paljon työtä, ajatusta ja antautumista. Pukujen suunnitteluun ja oikeellisuuteen käytetään paljon aikaa, eikä yhdenkään työntekijän päällä oleva pukukokonaisuus ole sattumista kasattu summa, vaan huolella kootun puvustuksen tulos. Museon tehtävänä on välittää tietoa, ja näin ollen puvut ovat osa tätä kokonaisuutta. Täällä olennaisessa osassa ovat niin esiliinan pituus kuin tykkimyssyn pitsin muoto.

Luostarinmäellä on pukeuduttu ajan mukaisiin pukuihin jo lähes siitä saakka kun museo on ollut olemassa, ja tässä jatkumossa on hienoa olla osana. Tämän päivän pukujen taustalla on paljon arvokasta tietoa ja kokemusta näiltä vuosikymmeniltä. Moni tarve pukujen suhteen kuitenkin muuttuu ja lisääntyy, ja niinpä onkin loputtoman mielenkiintoista hakea jatkuvasti tietoa ja oppia historiallisista puvuista, niiden ompelusta ja käytöstä. En taatusti koskaan tiedä tarpeeksi, vaan aina riittää uutta opittavaa.

 

 

Historiallisten pukujen tekeminen museon työkäyttöön on monivaiheinen prosessi ja aivan omanlaisensa puvustuksen muoto. Monen museossa käytettävän puvun tarina alkaa museon kokoelmista, jonne on talletettu vanhoja pukuja. Näitä pukuja tutkimalla saadaan mallia siitä, millaisia pukujen pienimmätkin yksityiskohdat ovat, mikä on tärkeää niin pukujen oikeellisuuden, kuin vanhojen työtapojen säilyttämisen kannalta. Samalla museon kokoelmiin talletetut puvut saavat toisen elämän uusina pukuina Luostarinmäellä.

Kansanomaista pukupartta neulakintaan tekijällä. Liivi ja hame yhdessä muiden puvun osien kanssa muodostivat tyypillisen kansanomaisen puvun. Kuva: Elisa Koskilahti / TMK.

Emme kuitenkaan pukeudu historiallisten pukujen kopioihin, sillä nämä ovat työvaatteita. Pukuja tehdään paljon ja käytetään ahkerasti, mikä tarkoittaa sitä, ettei pukuja voi ommella käsin alusta loppuun täsmällisesti alkuperäisen mallin mukaisesti, vaikka puku olisikin ajalta ennen ompelukonetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puvut ommeltaisiin mahdollisimman yksinkertaisesti, mahdollisimman halvoista materiaaleista ja mahdollisimman nopeasti. Päinvastoin, pukujen kaavoitukseen käytetään paljon ajatusta, kankaista osa on käsinkudottuja ja ompelua tehdään myös käsin. Periaatteeni on, että voin jokaisen ompelemani puvun esitellä myös sen sisäpuolelta. Kaikkien ratkaisujen tulee olla perusteltavissa.

Postineideillä on nyt käytössään uusia jakkuja viileiden päivien varalle.  Virkapuvussa korostuu 1900-luvun alun muodin mukainen tyylikkyys. Kuva: Elisa Koskilahti / TMK.

 

Jokainen työntekijä aloittaa työnsä museossa pukusovituksen kautta. Pukusovituksessa sovitetaan puku tai useampi, jotka soveltuvat kyseisen henkilön toimenkuvaan museossa. Toisilla on tarve pukuun, jossa tehdään sotkevaakin työtä, kuten usealla käsityöläisellä, kun taas esimerkiksi oppailla tai kauppiaalla tulee olla fiinimpi puku. Postissa taas pukeudutaan 1900-luvun alun virkapukuun, kun muualla museossa käytetään pääsääntöisesti kansanomaisia rahvaan pukuja.

 

Sopiva puku ei ole vain puku, joka istuu hyvin. Se on työvaate, jossa on tarkoitus tuntea olonsa mukavaksi. Sen vuoksi sovitusta ei tehdä kiireisesti ja äkkiä, vaan jokaiselle katsotaan rauhassa paras mahdollinen kokonaisuus. Samalla kerron, minkälaisesta puvusta on kyse ja mikä merkitys milläkin vaatekappaleella on. Useimmille historiallinen puku vieraine puvun osineen on aluksi outo, mutta samalla mieluisa. Työvaatteessa saa työpäivän ajan olla joku toinen kuin oma itsensä. Kaikille tähän uuteen vaateparteen pukeutuminen ei ole yhtä merkityksellistä, mutta silti jokaisessa pukusovituksessa on jotakin sellaista tärkeää, mistä haluan pitää kiinni. Kuinka monessa työssä saa työvaatteen, joka on yksilöllisesti sovitettu historiallinen puku?

 

 

 

Työhuoneeni sijaitsee Luostarinmäellä, mutta ompelen ja puvustan Luostarinmäen henkilökunnan lisäksi myös Apteekkimuseo ja Qwenselin talon henkilökunnan. Koska kyseessä on herrasväen talo, voi puvustuskin olla fiinimpää kuin meillä laitakaupungilla Luostarinmäellä. Kuvassa museon kokoelmista löytyvä empirepuku, joka toimii yhtenä esikuvana museoon tekeillä olevista empirepuvuista. Nämä uudet empirepuvut pääsevät käyttöön vielä tämän kesän aikana. Kuva: Elisa Koskilahti / TMK.

 

Tietoa kirjoittajasta

Elisa
Koskilahti
Ompelija, pukuhuoltaja
Turun museokeskus