”Turun käsityöläismuseo herättää huomioita Amerikassakin. Museon avajaisjuhlaa eilen suosi mitä ihanin suvisää – 200 kutsuvierasta saapuvilla”

Uuden tyyppinen ajatus elävästä museosta herätti valtaisaa innostusta

Näin uutisoi Turun Sanomat 30.6.1940. Turun Luostarinmäelle oli avautunut edellisenä päivänä museo, jonka päämääränä oli pelastaa vanhat käsityöammatit ja niiden ammattisanasto jäämästä unholaan. Avajaistilaisuudessa yleisön nähtävillä olivat kultaajan ja lasimestarin verstas, parturin- ja peruukintekijän työhuone, savenvalajan, nyörinpunojan, läkkisepän, kellosepän, hansikkaantekijän ja kammantekijän verstaat ja molemmat suutarin verstaat, vaununtekijän verstas, kirjapaino, kauppapuoti sekä kirvesmiehen ja muurarin asunnot.

Vuonna 1937 alkaneet restaurointityöt olivat edenneet uskomattoman nopeasti talvisodasta huolimatta. Rapistuneet rakennukset olivat käyneet läpi perinpohjaisen remontin ja sisustuksen museoksi. Tästä työstä oli vastannut käsityöläismuseon perustaja Irja Sahlberg. Hän oli suorittanut arkistotutkimuksia talojen entistämistä ja verstaiden järjestämistä varten sekä tehnyt yhteistyötä eri alojen käsityömestarien kanssa, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman aito ja verstaat voitaisiin milloin tahansa ottaa käyttöön. Uuden tyyppinen ajatus elävästä museosta herätti valtaisaa innostusta ja lahjoituksia tulvi eri alojen käsityöläisiltä.

Avajaisjuhlassa puhuivat silloisen Turun museolautakunnan puheenjohtaja Gabriel Nikander sekä museojohtaja Nils Cleve, joka myös esitteli kutsuvieraille museokorttelin nähtävyyksiä. Lehdessä siteerataan Nikanderin puhetta: ”Raskaana ja vakavana aikana valmistuu tänne Luostarinmäelle uusi laitos, kylläkin sinänsä vaatimattomana, mutta kuitenkin suunniteltuna tärkeän työläisryhmän, käsityöläisten, muistomerkiksi. Tämän työläisryhmän jäsenet olivat entisajan varsinaisia ammattityömiehiä, tehtaita kun tuskin oli nimeksikään olemassa”. Åbo Underrättelser puolestaan kirjoittaa vuosikymmeniä kestäneestä kiistasta puretaanko vai säilytetäänkö Luostarinmäen talot. Kiihkein Luostarinmäen puolesta puhuja, lehtori Julius Finnberg kiteyttää asian näin: Luostarinmäki edustaa sitä kaupunkikuvaa, joka Turussa on aikanaan ollut vallitseva ja sen vuoksi on tärkeää säilyttää alue vanhan Turun tulkkina. Olihan alue säästynyt vuoden 1827 palon liekeiltä ja rakennukset vieläpä alkuperäisillä paikoillaan.

Tänään 80-vuoden korkean iän saavuttanut museo onkin suunnannut nyt katseensa juuri alueen asutushistoriaan. Luostarinmäellä asuneiden ihmisten tarinat tuovat lisää mielenkiintoista historiallista tietoa elämästä Turun laitakaupungilla. Toivottakaamme Luostarinmäen museokorttelille onnea ja menestystä uusissa hankkeissaan sekä tietenkin lisää tapahtumarikkaita vuosia.

Terveisin Luostarinmäki

 

Tietoa kirjoittajasta

Leena
Vuorio
tutkija
Turun museokeskus