Valokuvin rakennettu minuus

Miksi ota(ta)mme muotokuvia?

Isovanhempiesi nuoruuskuvat on otettu samasta syystä kuin omasi. 

Vaikka valokuvaus on vuosien varrella kehittynyt ja yleistynyt, syyt potrettivalokuvien ottamiseen ovat pitkälti samoja kuin ennenkin. 

– Valokuvia on haluttu muistoksi ja oman identiteetin vahvistamiseksi. Vasta käyntikorttikuvat ja tekniikan halpeneminen laajensivat käyttäjäkuntaa, Turun museokeskuksen tutkija Minna Ijäs kertoo.

Valokuva oli alkuaikoinaan ylellisyyttä, johon vain varakkailla oli mahdollisuus. Uusi keksintö ei kuitenkaan syrjäyttänyt perinteisiä, maalattuja muotokuvia. Potrettivalokuvat nousivat maalattujen muotokuvien rinnalle.

Aluksi yläluokkaiset ihmiset otattivat kuvia itsestään, myöhemmin myös porvaristo.

Valokuvaamisella on ollut alkuajoiltaan lähtien käytännön mahdollisuuksia, mutta alun perin valokuvilla on vaalittu ihmissuhteita, muistoja ja minäkuvaa. Tunnistekuvat, joita Ijäs luonnehtii eräänlaisiksi passikuvien edeltäjiksi, kehittyivät vasta 1800-luvun lopulla. Tuolloin kuvia alettiin ottaa esimerkiksi poliisin rekisteriin.

Valokuvaamossa arki erotetaan juhlasta

Koska kuvaaminen oli alkuaikoinaan kallista, yleensä valokuvaamoon menemiselle oli jokin syy. Toisaalta valokuvaamo oli myös käytännössä ainoa vaihtoehto, jos halusi kuvan itsestään.

Valokuvaaja Timo Mäkipää.

Nykyisin homma hoituu selfiellä tai pyytämällä kaveria ottamaan kuva, ja valokuvaamoihin hakeudutaan lähinnä juhlallisissa tai virallisissa yhteyksissä. Ammattivalokuvaaja Timo Mäkipään mukaan on selvästi harvinaisempaa, että ammattilaisen kameran eteen astellaan muuten vain.

– Yleensä taustalla on jokin tapahtuma tai muu asia, josta halutaan muisto. Nuoremmista ihmisistä kuitenkin huomaa, että kameran edessä on oltu aiemminkin, kertoo Mäkipää.

Kuvien räpsiminen itse on monelle arkea, mutta valokuvaamoon tullessa lopputuloksen halutaan olevan erityisen onnistunut. Kuvanottotilanne poikkeaa melkoisesti selfieiden ottamisesta, joten monia valokuvaamoon tulevia jännittää. 

Harvinaisuudesta tavanomaisuudeksi

Jokainen on joskus nähnyt mukin, magneetin, tyynyliinan tai muun vastaavan arkiesineen, johon on printattu valokuva. Monelle voi kuitenkin tulla yllätyksenä, että erilaisten esineiden kuvittaminen valokuvilla ei ole uusi keksintö. Käytäntö oli voimissaan jo 1900-luvun alussa.

– Esimerkiksi kirjapainoja ja viuhkoja on kuvitettu valokuvilla, Ijäs paljastaa.

Sittemmin tämä luova tapa hyödyntää kuvia on saanut, ainakin joidenkin silmissä, krääsän maineen. Kun tekniikkaa on paremmin saatavilla ja sitä osataan käyttää, arvostus käsintehtyä ja uniikkia kohtaan kasvaa. Samoin luomme tarkempia kriteereitä sille, mikä tekee jostain valokuvasta hyvän.

Valokuvien nykymäärä huikentelee tähtitieteellisissä lukemissa, minkä lisäksi kuvan elinikä on aiempaa lyhyempi. Erotamme satunnaisten kuvien virrasta enää ne, jotka ovat mielestämme erityisen taidokkaasti otettuja.

Kiinnostumme myös vanhoista valokuvista. Muistot terävöityvät, kun katsoo jostain tilanteesta otettua kuvaa. Kiehtovia ovat kuvat myös tilanteista, joista ei ole omia muistoja. 

Mummi, näytä nuoruudenkuviasi!

Valokuvan lumo perustuu pitkälti siihen, että kuvilla saadaan jotain hetkellistä ainiaaksi elämään. Joskus kuvien ottamista kutsutaankin ikuistamiseksi. 
Moni meistä katselee mielellään kuvia vanhempiensa ja isovanhempiensa nuoruudesta. Kuvien avulla verrataan elämää silloin ja nyt, samalla etsitään sukupolvelta toiselle periytyvää yhdennäköisyyttä. 

Kulttuurissamme ihaillaan nuoruutta. Nuoruus katoaa, ja ehkä siksi nuoruusajan kuvat tuntuvat erityisiltä. Nuoruuden kukoistus halutaan tallentaa myöhempää muistelua varten. Vaikka siinä ei ole mitään väärää, Mäkipää haluaa tuoda esille toisenkin näkökulman. 

– Näkisin mielelläni myös ikäihmisiä enemmän kuvattavana. On kunnia-asia taltioida elettyä elämää kuvaan, pohtii Mäkipää.

Selfie-kulttuuri ei muuttanut kaikkea

Astelemme valokuvaamoon samoista syistä kuin sata vuotta sitten, tekniikan kehityttyä vain harvemmin. Ennen pukeuduimme kuvaan parhaimpiimme, nykyisin myös parantelemme lopputulosta filttereillä. Ennen valokuva oli kallis, joten epäonnistuneeseen otokseen piti tyytyä. Nyt vain jätämme julkaisematta epäonnistuneet otokset, koska valinnanvaraa on.

Sosiaalinen media ei ole käytöksemme perimmäinen syy, vaan olemme ennenkin halunneet näyttää kuvissa hyvältä. Toki haluamme tehdä vaikutuksen muihin ihmisiin, mutta tärkeämpi syy kumpuaa sisältä. Emme voi nähdä itseämme muuten kuin heijastuksena tai kameran avulla. Totta kai haluamme, että näky miellyttäisi meitä itseämme. 

Olemme aina ikuistaneet vain ne hetket, jotka haluamme muistaa – mieluiten sellaisina, kuin ne haluamme muistaa.

Balettitanssija Turun linnan keskiaikaisessa Kuninkaansalissa. Kuva: Timo Mäkipää.

 

Vanitas-näyttely esillä 29.5.2022 asti

  • Näyttely herättelee henkiin vanhan ajatuksen kaiken kauniin ja yltäkylläisen turhuudesta ja katoavaisuudesta ja tuo sen historian kautta nykypäivään, koskettavan lähelle nykyihmistä.

Tietoa kirjoittajasta

Maria
Mäkituomas
Korkeakouluharjoittelija
Turun museokeskus
Asiasanat: