Jotain hyäryllistä Vol. 2
Hyäryllistä-ryhmän jäsenet Jouko Korkeasaari, Sari Koski-Vähälä ja Heli Kurunsaari vastasivat kysymyksiin taiteestaan, haaveistaan ja yhdessä työskentelemisestä.
Käytätte installaatioissanne usein materiaalina vanhoja esineitä. Millainen suhde ryhmällänne on historiaan ja nostalgiaan?
Olemme kaikki omalla tavallamme kotoisin jonkinlaiselta mummolan vintiltä. Emme varsinaisesti etsi tai hae vanhoja esineitä, on enemmänkin sisäsyntyistä pelata sellaisten kanssa. Historia on tietoa ja pääomaa, ja siihen viittaavaa materiaalia voi hyödyntää tai soveltaa taiteen tekemisessä. Historia vanhojen esineiden muodossa tuo perspektiiviä ja vertailukohtaa nykyhetkeen, se tekee näkyväksi esimerkiksi yhteiskunnallista muutosta. Meidän sukupolvemme on jollakin tapaa kahden maailman välissä, ehkä jokainen sukupolvi on omalla tavallaan, mutta olemme nähneet “vanhan ajan maailman” kuten puhelinkopit, puuvessat, käsilypsyt, ja omaksuneet nopeassa tahdissa muutoksen digimaailmaan. Nuoruuden jalkamme on lankapuhelinmaailmassa ja nykyisyys älypuhelimessa. Vanhat esineet kantavat mukanaan aikaa ja käsillä tekemistä, historiaa ja elämää, kuten meidän teoksemme. Konkreettisen tekemisen kautta syntyvä kehollinen ajattelu on paljolti kadonnut tästä päivästä, maailmasta on tullut abstraktimpi. Suurella osalla ihmisistä käsillä tekemisen tarve on taas kasvamassa esim. käsitöiden, askartelun tai puutarhan hoidon muodossa.
Jokainen teistä tekee taidetta myös yksilönä. Miten taiteen tekeminen ryhmänä eroaa yksin työskentelystä?
Yhdessä tekeminen on keskustelua, erilaisia näkökantoja ja vahvuuksia ja välillä aika hulvatontakin menoa. Yhdessä tekeminen on myös turvallista, siinä on helppoa uskaltaa ottaa eri tavalla taiteellisia riskejä ja askeleita uusiin suuntiin, rikkomaan omaa ajattelua, eikä tarvitse ottaa itseään niin vakavasti. Rentous ja rohkeus tulee myös siitä, että on kolme ihmistä yhdessä tekemässä päätöksiä. Luotamme toistemme näkökantoihin ja mielipiteisiin paljon. Yhdessä tekemisessä suunnanmuutokset ovatkin usein todella nopeita ja yllättäviäkin. Voi tosiaan kuulostaa yllättävältä, että kolmestaan tekeminen on jopa joustavampaa ja nopeammin suuntaa muuttavaa kuin yksin tekeminen. Omassa taiteellisessa työskentelyssä päätökset ja valinnat on tehtävä yksin ja tekemisessä saattaa olla kaavoihinsa kangistuneempi ja jumiutuneempi monella tavalla.
Millaisia haaveita teillä on – ryhmänä tai yksilöinä?
Haave ja tavoite sinänsä on jo se, että voisimme jatkaa taiteen ja Hyäryllistä projektien tekemistä, ja että tekeminen olisi taloudellisesti mahdollista. Ja että taiteellinen työskentely sujuisi ja kehittyisi, toisi oivalluksia ja tavoittaisi yleisönsä. Tietysti toivomme oman tekemisen sekä Hyäryllistä tekemisen kielen vahvistuvan ja voimistuvan. Yhteinen tilava työhuone olisi konkreettinen akuutti toive ja haave. Se mahdollistaisi jatkuvan työskentelyn ja iso tila vaikuttaisi varmasti teosten muotoon, kokoon ja sisältöön. Toimiva työtila on meidän tyyppistä taidetta tekevälle taiteilijalle työskentelyn väline ja edellytys. Olisihan se hienoa, että Hyäryllistä voisi jatkaa toimintaansa mahdollisimman pitkään. Niin pitkään kuin kunkin pää ja kädet vain jotenkin toimivat.
Kaikkea hyäryllistä -näyttely on esillä WAMissa 20.9. saakka.
Kuvassa taiteilijat poseeraavat Tangolaisia-teoksensa osien kanssa. Kuva: Sari Koski-Vähälä.