Kuinka rakentaa tapahtumasta huikea spektaakkeli?

Kun aloitin pestini museoassistenttina maaliskuun lopussa, olin erityisen innoissani siitä, että Taiteiden yön suunnittelu ja organisointi oli to do -listallani. Haaveilin järjestäväni Taiteiden yöstä huikean spektaakkelin, yhtä elämyksellisen ja vaikuttavan kuin tuleva Jacob Hashimoton näyttely Giants and Uncertain Atmospheres vaikutti olevan.

Hashimoto kertoi näyttelyn alussa järjestetyssä taiteilijatapaamisessa avoimesti työskentelystään ja siitä, kuinka on löytänyt teoksiinsa innoitusta monenlaisista lähteistä: tieteistä, avaruudesta, science fictionista, muilta kuvataiteilijoilta, musiikista… Alkoi tuntua kiinnostavimmalta vaihtoehdolta pureutua Taiteiden yön ohjelmassa syvemmälle näyttelyn juuriin ja taiteilijan työskentelyyn vaikuttaneisiin elementteihin.

 

 

Taiteilijatapaamisen pohjalta mukaan valikoitui esimerkiksi Sun Ra -niminen jazz-artisti, jonka runoon Never Comes Tomorrow -installaation nimikin pohjautuu. Museon aulassa, joka on muutettu tunnelmalliseksi oleskelutilaksi, tulee Taiteiden yönä soimaan Sun Ran musiikki. Liveäkin on luvassa, kun Mauri Mikkola ja Kristiina Karsten soittavat osin improvisoiden jazz-sävytteisen musiikki- ja ääniteoksensa Atmospheres, joka syntyy näyttelyn ja illan tunnelmien pohjalta. Maalailevat äänimaisemat täyttävät himmeästi valaistun aulan ja leviävät koko museoon, samalla kun pöytälyhdyt ja työpajassa yhteisvoimin toteutettu atriumpihan kelluva veistos hohtavat valoa.

Avaruus ja science fiction ovat mukana monissa näyttelyn teoksista. Vapaa-aikatoimialan Pop up -fillari tuo kaupunginkirjastolta näitä teemoja käsittelevän kirjavalikoiman, josta lukemista voi lainata mukaankin. Tiedepuoli nousee esiin myös loppuillasta veistossalissa esitettävässä Hayao Miyazakin elokuvassa The Wind Rises (2013, suom. Tuuli nousee). Haikean toiveikas elokuva on tositapahtumiin perustuva tarina lentokoneinsinööri Jirō Horikoshin kunnianhimoisesta työskentelystä, unelmasta lentää ja unelmien tavoittelusta. Elokuvaa on pidetty ohjaajansa parhaana ja se tulee olemaan vaikuttava veistossalin seinälle suureen kokoon projisoituna, Gas Giant -installaation leijojen katveessa.

Odotan edelleen innolla koko ajan lähenevää Taiteiden yötä. On silti pakko myöntää, että sen ohjelma ei varmaankaan aivan tule olemaan se haaveilemani huikea spektaakkeli – ei verrattuna itse näyttelyyn, joka on osoittanut olevansa nimenomaan sitä. Jokin Jacob Hashimoton näyttelykokonaisuudessa on koskettanut kävijöitä tavalla, joka ei ollut ennustettavissa, puhumattakaan suunniteltavissa. Samalla tavoin myöskään tapahtumaa ei voi koskaan järjestää loppuun asti etukäteen, sillä vasta ihmiset tekevät juhlan. Katsotaan, millaiseksi tämä taiteen juhla WAMissa muodostuu, tervetuloa mukaan tekemään illasta erityinen!

Everybody’s supposed to be playing their part in this vast arkestry of the cosmos.

Sun Ra – Space is the Place, 1974.