Tähkäpuisto

Nykyisen Tähkäpuiston historia ulottuu aina 1530-luvulle asti, jolloin Kustaa Vaasa määräsi alueen Turun porvarien nautintoalueeksi. Puiston vanhimmat puut ovat peräisin alueella vuoteen 1968 asti toimineen ruotsalaisen puutarhakoulun taimistosta. Koulun lopetettua toimintansa alue jäi joutomaaksi, kunnes nykyisen puiston rakentaminen aloitettiin 1980-luvulla. Tähkäpuisto on vihitty käyttöön Turun Päivänä 1982.

Tähkäpuiston kaavoitettu pinta-ala on noin 7,7 ha, josta rakennettua puistoaluetta on vähän yli puolet. Muu osa alueesta on pyritty säilyttämään luonnonmukaisena maisemaniittynä ja ulkoilumetsänä. Puistossa on runsas valikoima erilaisia havu- ja lehtipuita (37 kpl) ja pensaita (110 kpl) sekä perennoja ja maustekasveja noin 90 eri lajiketta. Perennoista ja yrteistä on kyltit, joista voi opiskella kasvien suomenkielisiä ja tieteellisiä nimiä.

Tähkäpuistossa on lasten leikkipuisto ja koirapuisto. Ulkoilumetsässä on pitkospuut.

Puiston laidalla sijaitsee vuonna 1980 käyttöön vihitty Henrikin kirkko. Seurakunta järjestää puistossa tapahtumia, mm. talvitapahtuman ja elokuisen Ruusukirkon. Tähkäpuistossa on mahdollista käydä vihillä; seurakunnan papit vihkivät elokuun Hääyönä pariskuntia avioliittoon ruusupensaiden keskellä.

Puiston ylpeys on vuonna 1995 käyttöön vihitty ruusutarha, joka on Suomen suurin historiallisten ruusujen rosarium. Vuonna 2002 Tähkäpuistossa järjestettiin Ruusuvuoden pääjuhla.

Rosarium

Rosariumissa kasvaa noin 1600 yksittäistä pensasruusua. Eri lajikkeita on 400, joista muutamat ovat hyvin harvinaisia. Ruusumatami Toini Grönqvist, rosarium-idean äiti, lahjoitti Turun kaupunginpuutarhalle vuonna 1991 ruusuja ja lupasi kartuttaa ulkomailta tilattuja historiallisia ruusulajikkeita mahdollisuuksien mukaan. Historiallisiin ruusuihin luetaan ennen vuotta 1867 tunnustetut ruusulajikkeet. Historialliset ruusut ovat tuoksuvampia, kestävämpiä sekä helppohoitoisempia kuin uudemmat lajitoverinsa. Alkujaan ruusuja tuli Suomeen luostarilaitoksen mukana lääkekasveiksi.

Toini Grönqvist suunnitteli Tähkäpuistoon 2000 ruusun rosariumia. Alun perin oli tarkoitus kokeilla eri ruusulajikkeiden viihtymistä erilaisissa ilmastoissa ja maalaaduissa (Sagalund Kemiössa, kylmä suomaa Tähkäpuistossa, saviperäinen maa Turun yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa). Kävi ilmi, että osa ruusulajikkeista menestyy huomattavasti kylmemmässä ilmastossa kuin oltiin aiemmin uskottu.

Ruusumatami Toini Grönqvist on noudattanut Rooman keisarien aloittamaa periaatetta antamalla nimikkoruusuja erilaisille yhteisöille ja yksityisille ihmisille. Nimikkoruusun on saanut moni humanitäärinen yhteisö, mm. Lääkärit ilman rajoja. Lähimpien kuningaskuntien (Ruotsi, Norja ja Tanska) hovien jäsenet ovat saaneet omat nimikkoruusunsa. Tunnetun ruusumaan, Iso-Britanian, Walesin prinsessa Diana ja hänen molemmat poikansa ovat saaneet myös omat ruusunsa. Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlan kunniaksi Vasaramäen koulun oppilaat istuttivat jokaiselle Suomen presidentille oman Poppius-nimikkoruusun.

Tähkäpuiston rosarium on saanut pienempiä lahjoitusmääriä myös mm. Turun hovioikeudelta, Turun Yrittäjiltä, Mannerheimin Lastensuojeluliitolta sekä Turun Martoilta.

Rosariumin ruusuja

Kaikkien kasvatettujen ruusulajikkeiden takaa löytyy tavalla tai toisella villiruusut. Ryhmään luetaan kuuluvaksi pimpinella- (pimpinellifolia), omena- (rubiginosa), kurttu- (rugosa) ja persianruusun (foetida) lajien risteymiä. Tähkäpuistossa on edustettuna niin Euroopasta, Amerikasta, Aasiasta kuin Lähi-Idästäkin kotoisin olevia villiruusuja. Erityisesti voisi mainita Egyptin arkeologisista kaivauksista löytyneen muumioruusun (R. x richardii), mikä osoittaa, että ruusuja kasvatettiin jo antiikin aikaan.

Vanhoihin länsimaisiin puutarharuusuihin kuuluvan ranskanruusun (Rosa gallica) viljelyhistoria ulottuu aina vuosiin 1100-1200 eKr. Keskiajalla ruusu oli tärkeä lääkekasvi, kuten apteekkarinruusun ’Officinalis’ -nimikin sanoo. Ruusuveden ja –öljyn tärkeänä raaka-aineena käytettiin erityisen voimakastuoksuisia damaskonruusun terälehtiä. Laji jaetaan kesädamaskonruusuihin (Rosa x damascena) ja syysdamaskonruusuihin (Rosa x damascena bifera). Kesädamaskonruusut kukkivat vain kerran kesässä syysdamaskonruusujen tehdessä uudet kukinnot syksyllä. Hyvin vanhoja damaskonruusulajikkeita ovat esim. ’Triginti-petala’ ja ’Rose de Rescht’. Portlandinruusut (Rosa portlandica) luokitellaan usein damaskonruusujen alaryhmäksi.

Yksi suosituimmista vanhanajan ruusulajikkeista on portlandinruusu ’Jacques Cartier’. Neidonruusuihin (Rosa alba) kuuluva ’Maiden’s Blush’ on puolestaan eräs kaikkein vanhimpia viljeltyjä ruusulajikkeita. Kartanoruusut (Rosa centifolia) olivat aikoinaan hyvin suosittuja. Eräänlaisena "peruskartanoruusuna" voidaan pitää ’Major’-lajiketta . Lajin erityispiirteenä on hyvin kerrannaiset kukinnot, joissa on hyvinkin 100 terälehteä.

Sammalruusut (Rosa centifolia muscosa) ovat erikoisia kartanoruusujen jälkeläisiä, joiden versoissa ja verhiöissä on sammalmainen nystykarvoitus. ’Eugénie Guinoisseau’-lajikkeen "sammal" on kauniin tummanvihreää, mikä korostaa purppuranpunaisten kukkien väriä . Kiinalaisilla on ruusunkasvatuksessa pitkät perinteet. Vaikka Kiinassa kasvaa monia villiruusuja, tuotiin Eurooppaan 1800-luvun vaihteessa vain viljeltyjä lajikkeita, jotka risteytyivät tai risteytettiin täkäläisten ruusujen kanssa. Tällainen "idän ja lännen risteymä" on bourbonruusu (Rosa bourboniana), jonka kukka on yhtä jalo kuin kiinanruusulla, mutta suurempi. Lajikkeista voisi mainita ’Zigeunerknabenin’, jonka perimässä on geenejä köynnösruusuista.

Toinen itäisiä vaikutteita saanut ruusuryhmä on remontanttiruusut (Rosa hybrida bifera), jotka uudistavat kukintansa loppukesästä. Yksi roosan värisistä lajikkeista on ’Archiduchesse Elisabet d’Autriche’. Tähkäpuiston rosariumissa on edustettuna myös bengalinruusun (chinensis, noisette-, noisettiana) ja myskiruusun (moschata) lajikeristeymiä, joiden esi-isien takaa löytyy idän villiruusuja. Lisäksi puistossa kasvaa kestäviksi havaittuja nykyaikaisia ryhmäruusuja.

Sijainti:

Petreliuksenpolku (Uudenmaantien ja Peltolantien välissä, Henrikinkirkon vieressä).

Kaupunginosa/Alue: