Kesähuvilat

Ruissalon rakennettu kulttuuriympäristö muodostuu kartanosta, vanhoista torpista sekä 1800-luvun puolivälistä alkaen rakennetuista kesähuviloista. Kesähuviloiden rakentaminen alkoi heti sen jälkeen kun saaren palstat saatiin vuokrattua vuonna 1847. Tuolloin muodostettiin 49 huvilapalstaa. Ensimmäinen huvila valmistui 1848, ja vuoteen 1851 mennessä huviloita oli jo viisitoista. Uusi palstajako valmistui 1917, ja vuokrapalstojen lukumäärä kasvoi kaikkiaan 128:aan. Lisäksi Isossa-Pukissa sijaitsi 13 palstaa ja Pikku-Pukki jaettiin kahteen osaan.

Ruissaloon oli rakennettu 1930-luvun lopulle tultaessa 98 huvilaa. Iso-Pukin saareen rakennettiin 14 ja Pikku-Pukkiin kaksi huvilaa.

      Erstavikin huvila vuonna 1939. Kuva: Turun museokeskus

Ensimmäiset 1840-luvun lopulla rakennetut huvilat olivat lähinnä kartanomaisia empirerakennuksia. Uudenlaisen huvilatyylin Suomeen ja Ruissaloon toi arkkitehti G. Th. Chiewitz 1850-luvulla. Hänen roolinsa oli huomattava kesähuvila-arkkitehtuurille. Huvilat rakennettiin nyt nk. sveitsiläistyyliin ja niistä tuli aiempaa koristeellisempia. 1800-luvun lopun yltiökoristeellista vaihetta edustavat mm. Villa Gustafsberg, Villa Marjaniemi ja Villa Erstavik. Seuraavaa vaihetta edustavat 1900-luvun alkupuolen yksinkertaisemmat ja aiempaa pienemmät huvilat. Tyylimuutosten kehityskaari huipentuu arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemassa funktionalistisessa Villa Warenissa. Huviloiden puistoistutukset täydentävät saaren tammilehtojen ja pähkinäpensasmetsiköiden luomaa viherympäristöä.

Ruissalon puutarhat rakennettiin aikana, jolloin englantilainen maisemapuutarha-aate oli jo levinnyt Suomeen. Huviloita ympäröivät vapaasti muotoillut istutukset ja mutkittelevat käytävät sekä laajat nurmikentät. Puutarhasuunnitelmia Ruissalosta ei ole säilynyt kuin kaksi, Marjaniemestä ja Iso-Pukin Furuholmista 1800-luvun lopulta, mutta ne osoittavat englantilaisen maisemapuutarhan olleen suunnittelun ja käytännön ideaalina. Suunnittelussa näkyy luonnonmukaisuus − polut kiertävät kallioita ja mäkiä asettuen luonnon keskelle. Nurmikentät ovat olleet säännöllisesti leikattuja ja hiekkakäytävien ja nurmikoiden reunat olivat siististi rajatut. Huvila ja sen puutarha muodostivat kokonaisuuden.

Villa Gustafsberg 1800-luvun lopulla. Kuva: Turun museokeskus/Ståhlberg

 

Kesähuvilakulttuuri

Kesähuvilaan kiteytyy idyllinen mielikuva suomalaisesta kesänvietosta – huoletonta käyskentelyä huvilan hyvin hoidetuilla hiekkakäytävillä istutuksia ihaillen. Leppoisaa elämää maalla, jonne muutettiin yleensä koko kesäksi. Muutto oli samalla pako luontoon, pakoa kaupungin pölystä ja säännöllisestä elämästä. Muutamia huviloita on säilynyt ja joitakin on rakennettu uudestaan vanhalle paikalle.

Kesänvietto huvilalla oli osa 1800-luvun porvarillista elämäntapaa, jossa arjen työt hoituivat palvelijoiden, renkien ja puutarhureiden avulla, mutta myös isäntäväki osallistui huvilan pitämiseen edustuskunnossa. Kesähuvilallakaan ei laiskoteltu.

Ne, joilla ei ollut omaa huvilaa, pystyivät nauttimaan kesästä Ruissalon Yleisellä käytävällä, Promenadilla, joka myöhemmin sai nimen Kansanpuisto. Promenadista muodostui turkulaisten kesäisten retkien kohde, jossa harrastettiin mm. promeneerausta eli käyskentelyä. Se oli muodikasta jo 1800-luvun alkupuolella ja erityisen suosittua se on ollut Ruissalon vehreiden tammien varjossa. 1800-luvun rauhalliset kävelyretket ovat 2000-luvulla vaihtuneet reippaisiin lenkkeihin saaren poluilla. Kansanpuisto on aina ollut kokoontumispaikka, jonka suosiota ovat lisänneet ravintola ja myöhemmin 1900-luvulla rakennetut uimala ja kesäteatteri.

Kesähuvilakulttuuriin kuuluivat myös rantojen laiturit ja erityiset uimahuoneet, joissa uimista 1800-luvulla harrastettiin. Uimahuoneet sijaitsivat laiturin päässä ja olivat laudalla mereen aidattuja alueita, joissa voitiin uida muilta näkymättömissä. Uiminen vapaassa meressä yleistyi vasta 1900-luvulla. Uimahuoneen yhteydessä oli pukuhuone, ja niitä on Ruissalon rannoilla vielä joitakin jäljellä. Laiturin reunassa on ollut myös purjevene, sillä purjehtiminen oli erityisesti miesten harrastus. Kalastus taas oli enemmän poikien puuhaa.

Villa Hagan uimahuone 1900-luvun alussa. Kuva: Turun museokeskus/Ståhlberg

Huvilat suojelukohteina

Ruissalon huviloiden ainutlaatuisuus huomattiin jo 1960-luvulla ja suojelusta keskusteltiin vakavasti 1970-luvun lopulla, mutta siitä huolimatta Ruissalon osayleiskaavan ensimmäinen luonnos, jossa huvilat saivat suojelumerkinnän, valmistui vasta vuonna 1990. Osayleiskaava vahvistui yhdeksän vuotta myöhemmin. Osayleiskaavassa jokainen huvila ja pihapiirin muut vanhat rakennukset on merkitty säilytettäviksi kohteiksi. Lisäksi huviloiden puutarha ja lähiympäristö saivat suojelumerkinnän a/s.

Ruissalon huvilat on merkitty suojelukohteiksi myös Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa (2002). Ruissalo kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY2009) ja se on osa valtakunnallisesti arvokasta Ruissalon-Hirvensalon maisema-aluetta. Alueen maiseman arvot perustuvat monipuoliseen rannikon ja saariston luontoon, vanhaan huvilakulttuuriin ja viljelymaisemaan.