Turun linnan portinvartijan kamarin seinältä tulijaa katsoo maalaus, joka on tuttu kouluajoilta ja historian tunneilta.

Turun linnan portinvartijan kamarissa tuoksuu mennyt aika. Kun kävijä astuu huoneeseen, ilma tuntuu viileältä, kostealta. Kiviseinät kaikuvat, kuiskaavat tarinoita menneistä päivistä ja ikkunasta karkaa valo sisälle hämärään huoneeseen. Linnankadulla kulkevien autojen äänet jäävät muurien ulkopuolelle. Seinältä tulijaa katsoo maalaus, joka on tuttu kouluajoilta ja historian tunneilta. Turun linnan rakastavaiset ovat nähneet tuhansien turistien kulkevan ohitseen. Jos ne osaisivat kertoa, niillä olisi monta tarinaa kerrottavanaan.

Portinvartijan kamarin maalausten on oletettu olevan peräisin 1530-luvulta, jolloin Kustaa Vaasa vieraili ensimmäisen kerran rapistuneena ja epäviihtyisänä pitämässään Turun linnassa. Kenties maalauksilla pyrittiin kohentamaan linnan silloista olemusta, ainakin niiden on uskottu kiinteästi liittyvän Kustaa Vaasan vierailuihin. Maalaukset löydettiin 1930-luvulla restauroinnin yhteydessä. Ne on tehty niin sanotulla al secco -tekniikalla, eli ne on maalattu jo kuivuneen laastipinnan päälle kasveista saatuja värejä käyttämällä. Kerrotaan, että maalarina on toiminut Ulf-niminen mies. Maalari jää salaperäiseksi, vaikka hänen työnsä jälki elää vielä tänäkin päivänä katsojien edessä.

Turun linnan rakastavaiset. Kuva: Raakkel Närhi, TMK.

Turun linnan rakastavaiset kuvaa pohjoissaksalaisen muodin mukaan pukeutunutta aatelispariskuntaa. Maalauksen mies on ojentanut naiselle punaisen neilikan, joka on tulkittu rakkauden symboliksi; kuvan onkin oletettu esittävän kihlaustilannetta. Mies on pukeutunut laskostettuun, poikkiraitaiseen asetakkiin, jonka alla hänellä on muodin mukainen valkoinen paita. Vaaleat housut on kiinnitetty polven alapuolelta vihertävillä nauhoilla, ja jalassaan miehellä on saksalaismuodin tunnusmerkkisimpänä piirteenä kärkeä kohti levenevät häränturpakengät. Aatelismiehen tapaan maalauksen mies kantaa vyöllään nihtimiekka, eli niin sanottua kissannyljintä. Maalauksen nainen on pukeutunut hameeseen, lyhyeen jakkuun ja esiliinaan. Vyössään hän roikuttaa nahkakukkaroa ja avaimia, hatun alta pilkistävät avonaiset hiukset paljastavat kenties hänet vielä naimattomaksi. 

  • Teksti: Jenna Kostet Turun museokeskuksen julkaisussa 101 esinettä.