Turun linnan restauroinnista ja sen vaiheista kertova näyttely on esillä Turun linnan Eteläisessä näyttelyhallissa.

Näyttely valottaa Turun linnan vuosina 1946–1961 toteutettua restaurointia. Jo 1800-luvun lopulta saakka suunnitteilla ollut restaurointi käynnistyi vuonna 1939, jolloin Opetusministeriö asetti valtuuskunnan johtamaan restaurointia ja myönsi määrärahan sen suunnitteluun. Valtuuskunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin yliarkkitehti Matti Välikangas ja jäseniksi nimettiin alan parhaimmat asiantuntijat. Pääsuunnittelijaksi valtuuskunta kiinnitti arkkitehti Erik Bryggmanin ja rakennusarkeologisia tutkimuksia johtamaan maisteri Iikka Kronqvistin. Hyvin käyntiin lähtenyt suunnittelu keskeytyi talvisodan syttyessä. Jo ennen sotia päälinna oli sisältä täysin rappeutunut, mutta vielä lohduttomammaksi tilanne muuttui kesäkuussa 1941, jolloin Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat satamaa. Linnaan osui palopommi, jonka sytyttämässä tulipalossa tuhoutui kaikki mikä suinkin saattoi palaa. Vain vahvat muurit jäivät jäljelle.

Satama-aluetta palon jälkeen 1941. Kuva: TMK/Yrjö Paldan

Mittava restaurointihanke

Turun linnan merkitys valtakunnallisesti arvokkaana kohteena takasi restauroinnin aloittamisen heti sodan jälkeen. Työt käynnistyivät konkreettisesti huhtikuussa vuonna 1946 ja 15 vuoden uurastuksen tulosta juhlittiin näyttävästi 4.5.1961. Restaurointia viivästyttivät sodan jälkeinen materiaalipula ja rahoitus, sillä valtakunnassa oli paljon kiireellisiä jälleenrakennuskohteita. Tutkimukselle työn verkkaisesta etenemisestä oli paljon hyötyä. Linna dokumentoitiin kivi kiveltä ja Carl Jacob Gardbergin vuodesta 1949 johtaman tutkimustyön kautta ymmärrettäväksi tehty rakennushistoria linjattiin osaksi restauroinnin perusratkaisuja.

 

Päälinnan korjaus oli suurin Pohjoismaissa siihen saakka toteutetuista restaurointihankkeista. Myös valitut periaatteet olivat asenteita uudistavia: kaikki korjattavissa oleva korjattiin ja ainoastaan sellaiset osat rekonstruoitiin, joiden vanhasta rakenteesta ja ulkoasusta voitiin olla aivan varmoja. Mutta kuten isoissa hankkeissa usein käy, myös linnan rakentamisessa alkuaikojen puhdas idealismi sai paikoin taipua kompromisseihin. Erik Bryggman antoi arkkitehtuurilleen tunnusomaiset modernit piirteet uusille tiloille: eteisaulalle, eri kerroksia ja kulkureittejä yhdistäville portaikoille ja ullakolle sisustetuille näyttely- ja luentotiloille. Uudet katto- ja välipohjarakenteet toteutettiin teräsbetonista, mutta verhoiltiin juhla- ja museotiloissa tiiliholvien, kattopaneelien ja lattioiden pintamateriaalien kätköön. Piiloon jäi myös mittava talotekniikka. Eniten keskustelua työn aikana herättivät Linnan kirkko ja Keksiaikainen kuninkaansali, joiden ratkaisuista valtuuskunnan jäsenten mielipiteet erosivat. Rekonstruktiolinja veti pidemmän korren.

Erik Bryggmanin syntymästä 125 vuotta

Näyttelyn toteuttaminen juuri tänä vuonna liittyy Erik Bryggmanin (1891–1955) syntymän 125-vuotisjuhlaan. Turun päälinna on myös hieno esimerkki isän ja tyttären, arkkitehti Erik Bryggmanin ja sisutusarkkitehti Carin Bryggmanin, saumattoman yhteistyön tuloksesta. Erik loi vanhoja muureja tukevat uudet konstruktiot ja arkkitehtoniset puitteet, jotka Carin viimeisteli herkällä kädellä toimivaksi museo- ja juhlatilaksi. Erik Bryggmanin kuoleman jälkeen arkkitehtuurisuunnittelun vei päätökseen arkkitehti Olli Kestilä.

Linnan restauroinnista kertovan näyttelyn yhteydessä on esillä Erik Bryggmanin vuosina 1920 ja 1927 Italiaan suuntautuneilla matkoilla tekemiä piirustuksia, jotka ovat esillä vuoden 2016 loppuun saakka.