27.06.2016
Oletko ajatellut, että pysäköinnintarkastajan homma ei ole vain kirjoittaa virhemaksuja? Esittelemme tänään Jussi Heinosen, joka on yksi Turun kaupungin yhdeksästä pysäköinnintarkastajasta – ja taustaltaan rauhanturvaaja.
Turun tekijät -juttusarjassa peruskoulunsa juuri päättäneet Axel ja Jusa tapaavat Turun kaupungin työntekijöitä ja kirjoittavat heidän arjestaan. Työn tuloksia voi seurata myös somessa tunnuksella #turuntekijät.
Tapaamme Jussi Heinosen Turun keskustassa lounastauon yhteydessä. Pysäköinnintarkastaja voi työpäivän aikana liikkua pitkiä matkoja. Matkat kuljetaan jalan tai autolla.
– Liikumme koko Turun alueella ja välillä menemme aika kauaskin valvontapyynnön perässä. Tänä aamuna kävimme jo Jäkärlässä saakka. Päivässä tulee käveltyä kilometrikaupalla, Heinonen kertoo.
Pysäköinnintarkastajille maksetaan kuukausipalkkaa, ei provisiopalkkaa, kuten joskus huhutaan. Työnkuva sen sijaan on laajempi, kuin moni luuleekaan.
Työ on myös turvallisuuden edistämistä ja neuvontaa
Tarkastajan työ takaa osaltaan liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden, vaikka yleinen mielikuva kiteytyykin ajanylitysten valvomiseen ja sakkoihin.
– Päivässä annamme keskimäärin 17–20 pysäköintivirhemaksua. Lisäksi valvomme hengenvaarallisia tilanteita, esimerkiksi suojatierikkeitä, jos auto on pysäköity liian lähelle suojatietä.
Kesällä virheelliset pysäköinnit lisääntyvät turistien myötä, mutta silloin myös neuvontaa on enemmän. Pahimmista virheistä kirjoitetaan lappu, mutta vaarattomista pysäköintivirheistä neuvotellaan ja asiakkaat voivat selvitä huomautuksella.
– Turistit eivät välttämättä tiedä kaupungin pysäköintipaikkoja, joten heitä ohjeistetaan kesäisin paljon, kertoo Heinonen.
Pysäköinninvalvonnan tekniikka kehittyy koko ajan. Pikkuhiljaa siirrytään siihen, että kännykällä voitaisiin hoitaa kaikki tehtävät.
Valittamista ja selityksiä kohtaa päivittäin
Ammatissa pitää kestää myös haukkumista ja haistattelua, mutta pysäköinnintarkastajilla on täydellinen fyysinen koskemattomuus. Sitä rikkomalla asiakas voi saada suuret rangaistukset.
– Minua on kerran lyöty. Olin ehtinyt olla vasta kuukauden töissä. Minulta löytyy itsepuolustustaustaa, joten onnistuin väistämään lyönnin osittain. Lyöjä sai nenääni osuneesta lyönnistä puolen vuoden ehdonalaisen vankeustuomion. Kaikenlainen haukkuminen pitää kuitenkin kestää, sillä emme ole ehkä se suosituin ammattiryhmä, naurahtaa Heinonen.
Ammatissa saa myös kuulla monenlaisia selityksiä asiakkailta.
– Oikaisuvaatimuksista en voi kertoa, sillä ne ovat meidän ja asiakkaiden välisiä juttuja. Mutta välillä on tullut sellaisia tarinoita, että ne saavat hymyn huulille. Ihmisillä mielikuvitus on kyllä lentänyt! Yleisin selitys on silti se, että ”mä vaan äkkiä kävin”.
Pääseekö työstä eroon vapaa-ajalla?
– Työtä aloitellessa tuli vapaa-ajallakin koko ajan huomioitua virheellisiä pysäköintejä. Nyt ei enää niin paljon, mutta totta kai sitä huomaa virheet edelleen. Kun ei ole töissä, on vain käveltävä ohi.
Heinonen kertoo, että työssä parasta on saada tehdä työtä kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi.
– On hienoa saada hyvää palautetta niiltä ihmisiltä, jotka arvostavat ja ymmärtävät tekemäämme työtä.
Teksti: Axel Sorainen