22.07.2016
Pääkirjaston sisäpihalla pauhaa musiikki ja lapset sumopainivat kikattaen. Kesän ajan Turussa kiertävä Nuokkaribiili on parkkeerannut keskustaan. Biilin puikoissa on nuoriso-ohjaaja Petteri Viitanen, joka suurimman osan vuotta työskentelee maahanmuuttajanuorten kanssa.
Turun tekijät -juttusarjassa peruskoulunsa juuri päättäneet Axel ja Jusa tapaavat Turun kaupungin työntekijöitä ja kirjoittavat heidän arjestaan. Työn tuloksia voi seurata myös somessa tunnuksella #turuntekijät.
Mitä teet työssäsi?
– Olen yleensä Varissuon nuorisotalolla nuoriso-ohjaajana. Heinäkuun ajan pyörin Nuokkaribiilin kanssa ympäri Turkua. Olen tehnyt nuoriso-ohjaajan hommia kohta kolme vuotta.
Mistä Nuokkaribiilissä on kyse?
– Nuoret voivat tilata Nuokkaribiilin paikalle, vaikka koulun pihalle tai uimarannalle. Meillä on käytössä Facebook, Instagram, Twitter ja WhatsApp. Meidät tavoittaa näistä kanavista tai ihan vaikka soittamalla. Toimimme liikkuvana nuorisotilana, kun nuorisotalot ovat kesällä kiinni.
Kuinka paljon nuoria biilillä vierailee?
– Viime viikolla meillä vieraili 160 nuorta, eli noin 20–40 per päivä. Ja ikähaitari on itse asiassa aikalailla vauvasta vaariin, kun Nuokkaribiiliin ei vaadita nuokkarikorttia.
Mitä Nuokkaribiilissä tehdään?
– Meillä on esimerkiksi sumopainipuvut ja erilaisia ulkopelejä, kuten mölkky. Uimarannoille löytyy vesipyssyt. On myös koripallot, jalkapallot ja amerikkalaiset jalkapallot. Ja musiikkia on aina.
Kuinka paljon keskustelette nuorten kanssa?
– Tässä Nuokkaribiilillä vähemmän, koska tässä ei ole nuorten kanssa kovinkaan paljon aikaa, mutta jos nuoria tapaa useamman kerran, niin sitten tulee juteltua enemmän. Se vaatii oman kontaktinsa nuoreen. Kyllä he uskaltavat puhua.
Käykö autolla paljon maahanmuuttajanuoria?
– Käy. Varissuon nuorisotalon työntekijänä olen painottanut sitä, että myös Varissuon täytyy olla yksi toiminta-alue. Siellä on paljon maahanmuuttajanuoria, jotka tarvitsevat tällaisia palveluja. Viime viikon 160 kävijästä yli 80 oli maahanmuuttajataustaisia.
Mistä maahanmuuttajanuoret haluavat puhua?
– Urheilusta. Ja aika paljon perhesuhteista. Yksi tyypillinen jutun aihe ovat kulttuurierimielisyydet, joita tulee nuoren käytöksen ja perheen kulttuuritaustan välille. Myöskin koulunkäynnistä ja ihan arkisista ongelmista puhutaan paljon.
Miten työ on muuttunut kolmen vuoden aikana?
– Nuoret ovat oppineet luottamaan meihin. Meillä vaihtui ohjaajat talolla usein kolmen vuoden aikana. Siinä menee aina aikansa ennen kuin nuoret alkavat luottaa uusiin ohjaajiin. Olemme myös saaneet Varissuolla rauhoitettua taloa niin paljon, että olemme pystyneet tekemään reissuja. Ennen talolla oli vaihtuvuuden takia aika levotonta, ja mutta nyt on mahdollista keskittyä yksilötyöhön. Myös Nuokkaribiili on tuonut vaihtelua työhön.
Mitkä ovat vaikeimpia ja mitkä parhaimpia tilanteita työssäsi?
– Vaikeimpia ovat nuoren henkilökohtaiset perheongelmat, jotka iskevät ja koskettavat henkilökohtaisella tasolla, perheellisenä ja isänä. Sitä miettii, että itse en voisi toimia noin.
– Parasta on kohdata nuoria, keskustella heidän kanssaan ja kokea onnistumisen tunteita heidän kauttaan.
Mikä on urasi palkitsevin kokemus?
– Kaksi nuorta tyttöä tuli koulutodistusten kanssa nuokkaritalolle viime keväänä. Me olimme tehneet koelukunurkan kevään aikana, ja tytöt saivat nostettua biologian ja historian numeronsa kuudesta yhdeksään.
Mitä lomasuunnitelmia sinulla on?
– Olisikin lomaa! Neljä päivää olen kesällä lomalla ja eiköhän se kulu lasten kanssa touhutessa.
Teksti: Jusa Lehtimäki
Lue lisää:
Asiasanat: