02.08.2016
Ispoisten uimarannalla on rauhallista. Pilvisenä päivänä uimareita ei näy. Lapset leikkivät leikkipaikalla, ja rannalla on muutama uimavalvoja. Haastattelimme heistä yhtä, Jenna Rankia. Hän on valvontatiimin nuorin jäsen ja ensimmäistä kesää töissä rannalla.
Turun tekijät -juttusarjassa peruskoulunsa juuri päättäneet Axel ja Jusa tapaavat Turun kaupungin työntekijöitä ja kirjoittavat heidän arjestaan. Työn tuloksia voi seurata myös somessa tunnuksella #turuntekijät.
Tämä haastattelu on sarjan viimeinen osa.
Ranki on aiemmin tehnyt uimaopetustöitä, ja hän on uinut kilpaa yli kymmenen vuotta.
– Olen tällä hetkellä sprintteri. Lempimatka on 50 metrin vapari, Ranki avaa taustaansa.
Koulutus uimavalvojaksi sisältää monia eri vaiheita. Pohjakoulutuksen pitää olla joko uimaopetus, uinninvalvoja tai rantapelastaja. Yksi niistä on pakollinen. Valituille valvojille on järjestetty myös kaupungin oma koulutusviikonloppu.
– Ensimmäisenä päivänä uimahallissa tehtiin muun muassa erilaisia testejä. Toisena päivänä oltiin täällä rannalla ja käytiin läpi käytännön asioita, joita rannalla voi tulla vastaan. Tehtiin myös muutama avovesitesti. Kesän puolessa välissä vielä testattiin, että taidot ovat hallussa ja tuoreessa muistissa.
Uimavalvojat vastaavat turvallisuudesta ja viihtyvyydestä
Perustyöpäivä rannalla kestää seitsemän tuntia. Ensimmäinen valvoja tulee aamulla puoli yksitoista, viimeinen lähtee illalla puoli seitsemän. Päivä alkaa sillä, että tarkastetaan ensiapu- ja pelastusvälineet. Myös rannan kunto tarkastetaan, ettei yön aikana ole tehty mitään ilkivaltaa. Yksi yleisimmistä tehtävistä päivällä on huomauttaminen koirista ja alkoholista.
– Päivisin tarkkaillaan rantaa ja pyritään ennaltaehkäisemään mahdollisia vaaratilanteita. Pieniä ensiaputilanteita tulee usein. Ja jos pienet lapset menevät uimaan ilman, että aikuiset ovat vieressä, niin siihen puututaan. Muuten työ on yleisen viihtyvyyden ja turvallisuuden tarkkailua.
Tänä kesänä vakavilta onnettomuuksilta on vältytty
Tänä kesänä rannalla ei ole tapahtunut isompia vaaratilanteita. Mutta jos tapahtuu, niin tiedetään mitä tehdä.
– Jos huomataan, että joku on hukkumaisillaan, niin toinen valvoja lähtee veteen ja toinen jää rannalle hälyttämään tarvittaessa apua. Veteen mennään pelastustorpedon kanssa ja pyritään mahdollisimman turvallisesti tuomaan uhri rantaan. Jos uhri on jo eloton, niin aloitetaan elvytys.
– Pari vuotta sitten tällä rannalla oli vakava hukkumistapaus. Onneksi tänä kesänä ei ole vielä sellaista ollut. Tämän kesän ikävimmät kokemukset ovat sääntörikkomuksia. Täällä on paikka, mihin ihmiset tulevat tekemään avotulta ja grillaamaan. Kun puutumme siihen, niin sitä ei aina heti oikein ymmärretä. Tehtävämme on perustella, että säännöille on olemassa syy.
Sadepäivinä vesipelastusharjoittelua ja välinehuoltoa
Tämä kesä on ollut säitten takia hiljaisempi kuin tavallisesti. Lämpimimpinä päivinä rannalla käy yli 500 ihmistä, tavallisesti alle sata. Sadepäivillekin löytyy tekemistä.
– Harjoittelemme viikoittain vesipelastustaitoja pelastuslaudalla ja muilla välineillä. Sen lisäksi on paljon välineiden huoltoa, Ranki kertoo.
Kuten joka rannalla, myös Ispoisten rannalla ovat omat vakiokävijänsä.
– Täällä käy usein herrasmies, joka tykkää mennä vaatteet päällä uimaan. Aluksi se aiheutti hämmennystä, mutta kun hänet oppii tuntemaan, niin ei se enää sitten yllätä, Ranki naurahtaa.
Teksti: Axel Sorainen
Asiasanat: