Uusi julkaisu syväluotaa arvokasta valokuvakokoelmaa

Turun kaupungin historiallisen museon perintönä Turun museokeskuksen valokuvakokoelma on runsas. Uutuuskirja antaa historiallisen kontekstin ja uusia merkityksiä monille kokoelman valokuva-aineistoille. Valokuvan historia täydentyy ja täsmentyy koko ajan, kun arkistoissa ja museoissa saadaan uusia aineistoja luetteloitua ja digitoitua. Arkisetkin aiheet voivat olla kiinnostavia ja saattavat tarjota uutta tietoa tutkimukselle. Valokuvaa voikin pitää ehtymättömänä tiedon lähteenä.

Kirja jakaantuu johdanto-osioon sekä kolmeen temaattiseen osaan, joihin artikkelit on jaettu valokuvaajan ja kuvaamisen, muistamisen funktion ja kaupunkitematiikan alle.

1800-luvun lopulta nykypäivään

Museon valokuvakokoelma lähti muodostumaan 1800-luvun loppupuolella, kun vastaperustettuun Turun kaupungin historialliseen museoon tehtiin lahjoituksia. Esineiden mukana tuli valokuvia, joista rakentui valokuvakokoelman perusta. 1900-luvun alkupuolella kokoelma kasvoi erityisesti Turku-kuvin. Turkuun ja Varsinais-Suomeen liittyvät valokuvat muodostavat kokoelman merkittävän osan. Myös alueen tekstiiliteollisuus, laivateollisuus, makeiset, radiot sekä eri alojen pienteollisuus ovat hyvin edustettuina museokeskuksen kokoelmassa.

Vuosien varrella useat merkittävät lahjoitukset ovat muodostaneet kiinnostavan ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden, joka pitää sisällään myös Suomen vanhimpana valokuvana pidetyn Henrik Cajanderin ottaman daguerrotyypin.

Valokuvaajia eri vuosikymmeniltä

Johanna Frigård nostaa esiin artikkelissaan valokuvaaja Keijo Hakasen 1950-luvun lopulta alkava värikuultokuvatuotannon, joka piirtää kuvan erään kinodiaharrastajan aihemaailmasta ja kuvauskohteista.  Margareta Willner-Rönnholm puolestaan kirjoittaa artikkelissaan nuoren ammattikuvaajan Johannes Schalinin elämästä ja kuvaamisesta 1800–1900-lukujen vaihteessa. Ismo Luukkonen paneutuu artikkelissaan Schalinin stereokuvien maailmaan. Stereokuvat asetettiin katselulaitteeseen, jonka avulla asioista, esineistä, ihmisistä ja paikoista sai kolmiulotteisen kokemuksen. Tommi Vihko tekee katsauksen digitaalisen ajan kuvamäärien hurjaan kasvuun ja säilyttämisen ongelmaan.

Valokuva muistoesineenä

Valokuva on aina liittynyt muistamiseen ja yksilöidentiteetin tunnustamiseen. Valokuvien avulla haluttiin muistaa paitsi ihmisiä myös paikkoja ja rakennuksia. Anu-Riikka Leppänen tarkastelee tekstissään metallisia ferrotyyppejä identiteetin rakentumisen välineenä. Sari Pihajoki luo katsauksen valokuva-albumeihin, joiden avulla omia muistoja ylläpidettiin. Viivi Vuorinen tarkastelee teatterinystävä Eliel Sjöblomin kokoelman ihailijakuvia 1930-luvuilla. Johanna Seppä puolestaan tulkitsee tekstissään kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen valokuvallista perintöä, joka ylläpitää mielikuvaamme taiteilijahahmosta. Marjo Aurekoski-Turjas tutkii Varsinais-Suomalaisen Osakunnan kuvien keruutoimintaa ja sen tuloksena muodostettua kokoelmaa.

Turku eri aikojen kaupunkikuvissa

Minna Ijäs tarkastelee 1800-luvun lopun kaupunkikuvien muuttumista staattisista näkymistä hetkellisempiin otoksiin 1930-luvulla. Hanna Talikan artikkeli käsittelee erästä turkulaista tapahtumakuvaa valokuva-arkiston ”poikkeustilanteita” -luokassa. Riitta Kormanon artikkelista voimme lukea, että myös kaupungin muistomerkit ovat olleet suosittu kuva-aihe rakentamassa mielikuvaa kaupungista, linnan, tuomiokirkon ja jokivarren ohella. Catherine af Hällströmin tutkii turkulaisen kauppiaan Ernst Magnusonin 1870-luvulla vietetyistä polter abend -juhlista jälkeenjäänyttä kahta valokuvakollaasia. Elina Ovaska kirjoittaa valokuvaaja Henry Edmanin kaupunkielämän kuvista 1970–1980-luvuilta.

Kuvat:
Henry Edman. Kauppahalli, Turku, 29.8.1978.
Keijo Hakanen, 16.4.1961. Förin kyydissä, taustalla Aurajokisuun telakka-alue.