Turussa on aktiivinen ja laaja etnisten yhdistysten kenttä. Yhdistystoiminta tuo maahanmuuttajien äänen kuuluviin ja auttaa verkostoitumaan.

Tukea kotoutumiseen

Juttusarja kertoo työvoimapalvelujen, koulutuksen, päivähoidon ja yhdistystoiminnan roolista kotouttamistyössä.

Tarjolla harrastuksia ja vertaistukea:

Turussa monista etnisistä yhdistyksistä vanhimmat on perustettu jo 1990-luvulla, ja uusia syntyy edelleen. Etnisiä yhdistyksiä, joiden kanssa Turun kaupungilla on yhteistyötä, on nyt noin 70–80 kappaletta.

Kaupunki kuulee mielellään yhdistyksiä, sillä yhdistysten kautta maahanmuuttajaväestön toiveet ja tarpeet tulevat parhaiten esiin. Vuosittain järjestetään yhdistystreffit, joille viimeksi marraskuussa kokoontui kymmeniä monikulttuurisuustyötä tekeviä yhdistyksiä keskustelemaan ajankohtaisista kysymyksistä.

Yhdistyksistä myös valitaan edustajia monikulttuurisuusneuvostoon, joka on Turun kaupungin asiantuntijaelin, niin sanottu vaikuttajaryhmä.

Turun kaupungilla on etnisten yhdistysten kanssa yhteistyötä kaikilla toimialoilla. Yhteistyö tapahtuu esimerkiksi hankkeisiin osallistumisena, tapahtumien järjestämisenä, koulutuksena ja ostopalveluiden kautta. Esimerkiksi eräs opetustoimen kumppani on Monikulttuurinen päivähoito, koulu ja koti ry, jossa on jäseninä maahanmuuttajataustaisia opettajia ja joka tuottaa kaupungille opettajien lisäkoulutusta.

Etniset yhdistykset voivat muiden yhdistysten tavoin hakea kaupungilta tukea toimintaansa.

Maahanmuuttajat tukevat toisiaan

Yhdistykset tekevät kotouttamistyötä, jossa maanmiehet tukevat toisiaan.

– Pitkään Suomessa asuneet kotouttavat myöhemmin tulleita. Puskaradio toimii, ihmiset kysyvät toisiltaan neuvoja ja verkostoituvat, kuvailee Nedad Jakupovic, joka on Bosnialaisten Kulttuurikeskus Suomessa ry:n puheenjohtaja.

Bosnialaisten Kulttuurikeskus Suomessa ry on hyvä esimerkki aktiivisesta etnisestä yhdistyksestä. Se tarjoaa jokaiselle jotain: yhdistyksen viikkokalenterissa on miesten shakkikerho, naisten jumppa, draamakerho, jalkapalloa aikuisille ja junnuille sekä lasten ja nuorten tanssiryhmä. Lasten kerhossa tuetaan äidinkielen taitoa.

Viikottaisen toiminnan lisäksi yhdistys viettää bosnialaisille tärkeitä juhlia: Bosnian kansallispäivää, naistenpäivää ja Eid-juhlaa. Vuonna 2015, kun Suomen vastaanottokeskukset täyttyivät maahantulijoista, yhdistys lahjoitti Eid-lahjat myös Turun vastaanottokeskuksissa asuville lapsille.

Pitkään Suomessa asuneet kotouttavat myöhemmin tulleita.

Nedad Jakupovic

Koska Suomessa ei ole Bosnian suurlähetystöä, yhdistys auttaa postiäänestyksessä, kun Bosniassa on valtiolliset vaalit. Yhdistys myös tekee monikulttuurisuustyötä ja rasismin vastaista työtä osallistumalla yhdistysten yhteisiin tapahtumiin.

Useimmat toimivat vapaaehtoisvoimin

Bosnialaisten Kulttuurikeskus Suomessa ry perustettiin vuonna 2002. Suurin osa Suomen bosnialaisista tuli maahan 1990-luvulla sotaa pakoon. Nyt heitä asuu Turun seudulla noin 850, ja yhdistyksellä on 253 jäsentä.

Kuten useimmat Turun seudun etniset yhdistykset, Bosnialaisten Kulttuurikeskus toimii vapaaehtoisvoimin.

– Meillä on ollut osa-aikainen työntekijä, mutta oman toimitilan puute mutkistaa työntekijän ottamista. Käytämme Yhdessä-yhdistys ry:n ja Sondip ry:n tiloja sekä Raision kaupungin Tornilaa, Jakupovic kertoo.

Varsinais-Suomen monikulttuuristen yhdistysten liitto Sondip ry tukee etnisiä yhdistyksiä tarjoamalla neuvontaa ja koulutusta yhdistystoiminnassa  sekä auttamalla näkyvyyden saamisessa.

– Pidimme viime vuonna kuusitoista koulutusta, jotka olivat avoimia muillekin kuin jäsenyhdistyksillemme, kertovat Arjan Myftari ja Johanna Huotari Sondip ry:sta.

Koulutusten yhteistyökumppanina on usein Turun kaupunki. Erään Sondipin ja kaupungin järjestämän koulutuksen teemana oli työntekijän palkkaaminen Turku-lisän avulla, ja sen jälkeen kaupunki myönsi tukea kaikkiaan 16 henkilön palkkaamiseen maahanmuuttajayhdistysten toimintaan.

Sondip myös jakaa tietoaan ja kokemuksiaan monikulttuurisuusasioista eri tilaisuuksissa sekä järjestää yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa tapahtumia kuten Mahdollisuuksien toria ja Etnofestiä. Sondipin toimisto on Hämeenkadulla, mutta järjestö päivystää myös Varissuolla, jossa suurin osa jäsenyhdistyksistä toimii.

Myftarin ja Huotarin mukaan yhdistystoiminta antaa taitoja ja kykyjä, mikä aktivoi ihmistä ja auttaa myös kotoutumisessa. Yhdistyksessä oppii kokoustekniikkaa, projektinhallintaa ja tapahtumien järjestämistä sekä saa toimia yhdessä toisten kanssa.

Harrastuksia ja vertaistukea

Yksi Sondip ry:n suurimmista jäsenyhdistyksistä on Yhdessä-yhdistys ry, joka on nimensä mukaisesti suomalaisten ja maahanmuuttajien yhdessä perustama. Vuodesta 1998 toimineen Yhdessä-yhdistyksen rooli on tärkeä jo tilankäytön vuoksi.

Yhdessä-yhdistyksen monipuolisia tiloja Varissuon kirjaston alakerrassa saa Turun kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan käyttää ilmaiseksi myös moni etninen yhdistys.

– Varsinkin sali on äärimmilleen varattu, kertoo Sanna Larinkoski Yhdessä-yhdistyksestä.

Yhdessä-yhdistyksen kansainvälisistä harrasteryhmistä osa on vapaamuotoista yhdessäoloa, osassa opiskellaan vaikkapa suomea, englantia tai tietokoneen käyttöä. Yhdessä järjestää myös kuntouttavaa työtoimintaa, tekee yhteistyötä Varissuon alueen muiden toimijoiden kanssa ja järjestää tapahtumia.

Harrastamisen ja vaikuttamisen lisäksi etniset yhdistykset voivat myös tarjota vertaistukea vaikeisiin kokemuksiin. Esimerkiksi monella suomenbosnialaisella on keskitysleiri- ja sotakokemuksia, joita käsitellään Bosnialaisten Kulttuurikeskuksen vuosittaisessa miesten viikonlopussa kriisipsykologin avulla.

– Miehet ovat jo hyvin elämässä kiinni, mutta kokemukset pysyvät. Niistä on hyvä keskustella ja miettiä, miten jatkaa normaalia elämää traagisista kokemuksista huolimatta, Nedad Jakupovic sanoo.

Vapaamuotoisia, iloisiakin tapahtumia yhdistys tietysti järjestää, kuten retkiä ja suosittua perheviikonloppua Sauvon Ahtelassa. Sen ohjelmaan saattaa kuulua vaikka lihavien ja laihojen välinen jalkapallo-ottelu tai naisten ja miesten välinen köydenvetomatsi. Osallistujia perheviikonlopussa on ollut jopa 200.

Teksti: Elina Teerijoki
Kuva: Ahmed Zaidan