Samppalinnan maauimalan laitosmiehet Keijo Alajoki ja Kari Packalen pitävät huolen, että uimareilla on aina puhdasta ja sopivan lämpöistä vettä.

Alajoella ja Packalenilla on ollut kiireiset ajat, sillä ennen uimalan avautumista oli allas saatava talven jälkeen priimaan kuntoon. Jo pelkästään 50-metrisen pääaltaan täyttäminen vedellä kestää 3–4 päivää. Vettä altaaseen menee noin 2000 kuutiota.
– Vettä menee niin paljon, että joskus aikaisemmin altaan täyttäminen vei vedet pois muilta tällä alueella, mutta nykyään ei ole enää sitä ongelmaa, Alajoki muistelee.

Alajoki ja Packalen huoltavat yhdessä kollegansa Janne Oinosen kanssa myös Impivaaran uimahallia ja Kupittaan maauimalaa. Heidän päätyönsä on vedenkäsittelyprosessin hoitaminen: veden laadun seuraaminen, altaan puhdistus ja mittaristojen säädöt.
– Kun edellä menevä ui ja sen jälkeen tulee toinen uimari, meidän työ on siinä välissä. Veden on oltava puhdasta jokaisella uimarille. Veden laatua tarkkaillaan päivittäin ja kerran viikossa siitä toimitetaan näyte laboratorioon, miehet kertovat.

Laitosmiehet Keijo Alajoki ja Kari Packalen Samppalinnan maauimalan teknisissä tiloissa.

– Kun muutti jäähallista uimahalliin, sai vaihtaa pitkät kalsarit lyhkässiin, Alajoki ja Packalen nauravat.

Uudenlaista työtä

Samppalinnassa alkaa toinen kesä perusteellisen remontin jälkeen. Remontissa muun muassa automatisoitiin vedenpuhdistus, ja siinä samalla muuttui Alajoen ja Packalenin työnkuva.
– Me valvomme, että automatiikka toimii. Tämä ei ole enää laitosmieshommaa, vaan lähinnä prosessiautomaation hoitoa.

Automaatiota valvotaan ympäri vuorokauden ja miehet rientävät apuun vaikka yöllä, jos ongelmia ilmenee.
– Jos esimerkiksi kloorin syötössä on ongelmia tai joku pumppu pysähtyy, tulee päivystäjän kännykkään hälytys, pääsemme iPadilla kiinni järjestelmään ja lähdemme paikan päälle korjaamaan tilannetta.

Altaan vesi vaihtuu päivittäisten suodatinten huuhtelun yhteydessä. Kerran viikossa allas imuroidaan eli sen pohjassa kulkeva robotti puhdistaa sinne jääneet roskat. Vedensuodattimista löytyy jos jonkinmoista löytötavaraa, kuten hiuslenkkejä, koruja, leluja ja uimalaseja, ja on sieltä uimahousujakin löytynyt.

Joskus altaaseen on eksynyt lintuja uimareiden sekaan. Kerran miehet pelastivat sorsapoikueen ja kiikuttivat sen turvallisemmille vesille Ruissaloon.
–Siinä oli vaara, että ne menevät loiskekouruun ja hukkuvat. Me saimme poikaset ja emon yksi kerrallaan Karin kanssa pahvilaatikkoon, ja uimarit taputtivat, Alajoki kertoo.

Molemmat miehet ovat tehneet uimaloissa pitkän työuran. Muutaman vuoden sisällä koittavat eläkepäivät. Nähdäänkö laitosmiehiä Samppalinnassa vielä eläkkeelläkin?
– Yleensä sanotaan, että laitosmies ei ui, mutta kyllä me varmaan joskus täällä käydään.

Täytyyhän jonkun käydä antamassa neuvoja, miten ne muuten osaisivat hoitaa tätä, miehet nauravat.

Teksti: Sari Lommerse. Kuvat ja video: Mika Okko.
Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 2/2018.