Tina Hilck haluaa pelastaa äidit yksinäisyydeltä. Kaveripiirille alun perin perustetun Turun seudun mamit -ryhmän jäsenmäärä lähentelee jo kahdeksaatuhatta.

Tieto kulkemaan

Tina Hilck toimii myös yhtenä Turun lähettiläistä sosiaalisessa mediassa. Hän välittää ja linkittää esimerkiksi Turun seudun mamit -ryhmään monenlaisia Turussa tapahtuvia juttuja ja tapahtumia, jotka saattaisivat ryhmäläisiä kiinnostaa.

- Tiedot Turun kaupungin tapahtumista ja palveluista eivät tavoita kaikkia tietoa tarvitsevia riittävän hyvin. Erityisesti palveluista kaipaisin aktiivisempaa ja monipuolisempaa tiedottamista, Hilck sanoo.

Tina Hilck muistuttaa myös MLL:n tukimuodoista perheille, joita on ollut tarjolla jo pitkään.

- Näitä ovat avoimet kohtaamispaikat eli perhekahvilat, tukihenkilötoiminta, lastenhoito sekä ammatilliset perhepalvelut.

Facebookiin perustetun ryhmän suosio todella yllätti Tina Hilckin. Ryhmä sai alkunsa traagisista lähtökohdista, kun Hilckin tuntema perheenäiti pitkän synnytyksenjälkeisen masennuksen ja avioeron uhan uuvuttamana päätyi itsemurhaan. Hilck tiesi, että jotain oli tehtävä.

- Olin lukenut Hätäkahvit-ryhmistä, ja minut valtasi vahva tunne, että kenellekään muulle ei saisi käydä niin kuin tälle ihmiselle. Perustin ryhmän omaa kaveripiiriäni ajatellen, ja seuraavana aamuna ryhmään oli liittynyt yhtäkkiä neljäsataa ihmistä.

Silloin elettiin vuotta 2014. Alun perin vertaistukea tarjoavaksi ryhmäksi perustettu Turun seudun mamit on nykyään osa MLL:n Turun yhdistystä, ja Hilck työskentelee MLL:n Varsinais-Suomen piirin viestintäpuolella. Ryhmällä on omat suunnittelutiiminsä jotka järjestävät monenlaista toimintaa. On metsäretkiä, lukupiiriä ja muita illanviettoja, koulutuksia ja viimeisimpänä puistotreffien lanseeraus.

Pelko huonoksi vanhemmaksi leimautumisesta elää meillä edelleen vahvana.

Se, että puistossa voisi muitta mutkitta tutustua muihin saman ikäisten lasten vanhempiin, ei aina ole itsestään selvää.

- Facebook-ryhmässä voi kuka tahansa ehdottaa, milloin ja milläkin alueella olisi halukas tapaamaan muita vanhempia lähipuistossa. Tämä näyttäisi madaltavan kynnystä tutustumiseen, ja moni onkin löytänyt uusia ystäviä tätä kautta, Hilck kertoo.

Puhetta laidasta laitaan

Hilck viihtyy perheineen itäisessä Turussa. Aiemmin aivan ydinkeskustassa asuneelle perheelle metsäinen asuinalue ja yhteisöllinen pihapiiri ovat olleet erittäin tervetulleita muutoksia. Pihapiirin lapset leikkivät ikäeroista huolimatta kaikki keskenään, ja pitävät toisistaan huolta.

- On helpottavaa ja mukavaa, kun voi luottaa siihen, että lapset toimivat hyvin porukassa. Aikuisten valvovaa silmää ei tarvita jatkuvasti, mutta lähellä kuitenkin aina ollaan.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta samanlaiseen yhteisöllisyyteen, ja tässä somekulttuuri voikin olla avuksi. Siellä keskustelu on nopeaa ja aktiivista, mutta toisaalta kasvoton kommunikointi voi myös etäännyttää. Hilckin kokemuksen mukaan yksinkertainen läsnäolo ja vuorovaikutus muiden kanssa ovat meiltä tänä päivänä välillä yllättävän kadoksissa.

- Perheet ja pienten lasten vanhemmat saattavat olla aika lailla yksinään, vaikka ympärillä on muitakin samassa elämäntilanteessa olevia. On liian helppoa linnoittautua omaan kotiin tai omiin oloihinsa.

Toisaalta Turun seudun mamit -ryhmässä keskustellaan kaikesta mahdollisesta. Ja se on vain hyvä asia. Ryhmässä voi ja saa puhua vakavista aiheista, toisaalta keskustelu käy vilkkaana myös vaikkapa kauneudenhoitoon tai lapsiperheille sopiviin asuinalueisiin liittyvissä asioissa.

- Olemme nykyään oikeastaan kuin yleinen infotoimisto. Meiltä kysytään ihan kaikesta, Kela-asioista, päivähoitopaikkojen hakemisista ja vaikka mistä, Hilck naurahtaa.

Empatia ja yhteisöllisyys tärkeää

Mamit-ryhmässä keskustelu kulkee enimmäkseen positiivisena ja kannustavana, mutta aina löytyy myös räjähdysherkkiä aiheita, jotka nostattavat voimakkaita tunteita ja reaktioita. Koska ryhmässä on tuhansia jäseniä, tarvitaan myös reilu joukko ylläpitäjiä, jotka siivoavat ryhmän henkeen kuulumattoman kommentoinnin tehokkaasti pois.

- Vaikka kyllä siinä töitä saa tehdä, Hilck hymyilee ja osoittaa puhelintaan, joka piippaa vähän väliä merkkinä ryhmään tulevista kommenteista.

Itse Hilck ja muut ylläpitäjät saavat edelleen viikoittain kymmeniä yksityisviestejä. Kaikesta ei haluta kysyä tai keskustella omalla nimellä ryhmässä. Tarpeen vaatiessa ylläpitäjät ohjaavat aina ammattiavun pariin, ja MLL:n Varsinais-Suomen piirissä toiveissa on saada aluille hanke, jossa vanhempia pystytään tukemaan entistä paremmin.

Vaikka perinteinen instituutiomme ja ylpeydenaiheemme neuvola on edelleen kaikkien saatavilla, jostain syystä tämän päivän vanhemmat, etenkään äidit, eivät välttämättä koe saavansa sieltä tarvitsemaansa tukea tai apua.

- Ehkä ihmiset eivät kehtaa tai uskalla pyytää apua tai tunnustaa omaa väsymystään. Pelko huonoksi vanhemmaksi leimautumisesta elää meillä edelleen vahvana, Hilck miettii.

Tässä kohtaa näkyvät Hilckin kokemuksen mukaan myös kulttuurierot. Hilck on itse kasvanut Italiassa ja Saksassa. Hänen isänsä asuu edelleen Baijerissa, jossa Hilckin perhe vierailee säännöllisesti. Perheen ja yhteisön merkitys näyttäytyy saksalaisessa kulttuurissa tiiviimpänä kuin Suomessa.

- Lapset huomioidaan, ja he ovat mukana kaikissa tilanteissa. Suomessa ollaan arempia sen suhteen, saako lapsi esimerkiksi jutella vieraalle ihmiselle, vai koetaanko se häiritsevänä, Hilck miettii.

Hilck uskoo kuitenkin, että pahin puhumattomuuden kausi meilläkin on ohi, ja on hyvillään siitä, että ihmiset osaavat ainakin somen kautta pyytää ja antaa apua. Pienikin vertaistuen osoitus voi pelastaa jonkun päivän, parhaassa tapauksessa loppuelämän.

- Eräs perhe joutui homeongelman takia luopumaan hyvin nopealla aikataululla asunnostaan, kaikista huonekaluistaan ja vaatteistaankin. Ryhmämme aktiivisuuden ja monien ihmisten avuliaisuuden ansiosta perheelle saatiin kerättyä uudet kalusteet ja muut tärkeät asiat uutta kotia varten, Hilck iloitsee.

Teksti: Heidi Horila  Kuvat: Heikki Räisänen
Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 3/2018.