Itämerisäätiö myönsi juhlavuotensa kunniaksi neljä elämäntyöpalkintoa Itämeren ympäristön hyväksi tehdystä työstä. Tunnustuksista kaksi saatiin Turkuun, kun entisen ympäristöjohtaja Mikko Jokisen lisäksi palkinto myönnettiin Åbo Akademin meribiologian professori Erik Bonsdorffille.

Itämerisäätiö eli Östersjöfonden perustettiin vuonna 1989 kauppaneuvos Anders Wiklöfin lahjoituksen turvin.

Säätiön tavoitteena on edistää ja tukea Itämeren ympäristön suojeluun liittyvää tutkimusta sekä muita toimia.

30 vuotta täyttävä Itämerisäätiö jakaa vuosittain tunnustuksia ja stipendejä sekä tukee merkittäviä toimia Itämeren suojelemiseksi.
Vuodesta 1990 alkaen säätiö on myöntänyt yli 820 000 euroa 91 henkilölle tai organisaatiolle.

Östersjöfonden on myöntänyt Mikko Jokiselle 25 000 euroa elinikäisestä työstään puhtaamman Itämeren puolesta.

Vuoden 2019 elämäntyöpalkinnot jaetaan 10. toukokuuta järjestettävässä palkintogaalassa Maarianhaminassa

Lisää tietoa tunnustuksesta Itämerisäätiön sivuilta.

Yhteensä 100 000 euron arvoisen palkinnon jakavat Jokisen ja Bonsdorffin lisäksi Jochen Lampin Saksasta ja Olga Senova Venäjältä.

Vuosina 1984 - 2015 Turun kaupungin ympäristöjohtajana toiminut Mikko Jokinen oli Suomen ensimmäinen kunnallinen ympäristöjohtaja. Hän oli myös perustamassa Turun ensimmäistä ympäristölautakuntaa.

Pitkän uransa aikana Jokinen on ollut luomassa ja kehittämässä Suomen kuntien ympäristönsuojelukäytäntöjä ja edistänyt innovatiivisilla aloitteillaan erityisesti vesiensuojelua.

- Tämä on minulle suuri kunnia, olen vilpittömän kiitollinen. Tuntuu tietysti mukavalta saada tunnustus pitkäjänteisestä työstä, nyt eläkkeellä oleva Jokinen sanoo.

Tunnustuksen perusteluissa todetaan, että Jokinen on ollut urallaan innovatiivinen aloitteentekijä, ympäristönsuojelun aktiivinen kehittäjä ja käytännön toteuttaja, joka on lisäksi tehnyt laajaa yhteistyötä.

Uransa tärkeimmäksi liikkeellepanevaksi voimaksi Jokinen, koulutukseltaan biologi, nimeää sisäsyntyinen tarpeen ymmärtää luontoa. Tähän kiinnostukseen kerrostuvat viimeisten 50 vuoden aikana kerätyt monipuoliset kokemukset eri puolilta Itämerta.

- Ammatillisesti urani kohokohta oli osallistuminen ensimmäistä kertaa YK:n kestävän kehityksen huippukokoukseen Johannesburgissa vuonna 2002. Oli upeaa aistia kokouksen optimistinen ilmapiiri, joka sittemmin näkyi kestävän kehityksen tavoitteissa, Jokinen muistelee.

Jokinen on edistänyt ympäristöyhteistyötä kansainvälisesti, erityisesti Itämeren alueella. Hän on rakentanut ympäristötyön tueksi laaja-alaisen asiantuntijaverkoston, joka koostuu eri viranomaisten, korkeakoulujen ja tieteen, kolmannen sektorin ja elinkeinoelämän edustajista.

Mikko Jokinen

Alueellisesti Jokisen suuri menestys onkin ollut ympäristöyhteistyön kehittyminen Itämeren alueen kaupungeissa.

- On upeaa, miten ympäristöasiat on saatu monella tasolla yhdenmukaisiksi ja vietyä kaikkiin kaupunkiorganisaation kerroksiin niin monissa Itämeren kaupungeissa, Jokinen toteaa.

Jokisen osallistuminen erityisesti Suomen kaupunkien ja Pietarin kaupungin väliseen ympäristöyhteistyöhön on ollut merkittävää. Hän on ehtinyt toimia myös Itämeren kaupunkien liiton (UBC) hallituksessa ja olla mukana perustamassa Itämeren kaupunkien liiton Ympäristökomissiota Turkuun vuonna 1992. Nykyisin Kestävien kaupunkien komissiona tunnettu kaupunkiverkoston toimipiste Turussa toteuttaa kestävän kaupunkikehityksen hankkeita ja edistää Itämeren alueen kaupunkien yhteistyötä erityisesti ympäristöasioissa.

Paikallisesti Jokinen on ylpeä siitä, miten ihmisten käyttäytyminen on parantunut kierrätyksen suhteen.

- Turusta tuli 1990-luvulla yksi Suomen johtavista jätteiden kierrätyskaupungeista, Jokinen toteaa.

Mutta mikä on tunnustuksen saajan hienoin muisto Itämerestä?

- Muistoja on niin paljon, mutta jos täytyy valita yksi mieleenpainuva tapahtuman, se on matka Innarahuun, Saarenmaan länsiosaan maaliskuussa 1993. Matkasimme sinne laskemaan harmaahylkeen kuutteja, retkikunnassamme oli mukana tutkijoita Eestistä, Latviasta, Venäjältä ja Suomesta. Siinä kiehtovassa luonnon ympäristössä yhtäkkiä ymmärsin, että Itämeren maiden ihmiset pystyivät tekemään vapaasti yhteistyötä kaikin mahdollisin tavoin - maailma oli muuttunut ja tulevaisuus oli täynnä toivoa, Jokinen muistelee.