”Bryssel on ruma kaupunki”, olin kuullut monesti ennen kuin SAS:n lentokone kuljetti minut Zaventemin lentoasemalle helmikuun 15. päivä. Menin junalla Gare Centralille, vein laukut ystäväni luokse, ja suuntasimme suoraan Brysselin sydämeen Grand Placelle. Ilma oli keväinen, ja turistien täyttämä keskusta tuoksui ranskanperunoilta ja vohveleilta. Kapeat mukulakivikadut kuljettivat meidät ohi Manneken Pisin, ja tunnelmalliset ravintolat olivat pullollaan ruuasta nautiskelevia ihmisiä. Bryssel oli toivottanut minut tervetulleeksi uuteen kotiini.

Harjoittelu Turun ja Varsinais-Suomen Eurooppa-toimistossa antoi minulle enemmän kuin osasin odottaa. Pienessä toimistossa sain vastuullisia ja monipuolisia työtehtäviä, joita olivat muun muassa uutiskirjeen tuottaminen, erilaisten selvitysten tekeminen sekä eri politiikan alojen, kuten koulutus-, ympäristö- sekä tutkimus- ja innovaatiopolitiikan seuraaminen.

Jo seuraavana päivänä pääsin aloittamaan 5-kuukautisen elämäni Brysselin EU-kuplassa,
kun kävin katsastamassa uuden harjoittelupaikkani sijainnin lisäksi niin komission, neuvoston ja parlamentin kuin Euroopan ulkosuhdehallinnon rakennukset. Schumanin liikenneympyrässä oli käynnissä mielenosoitus, ja ihmiset huristelivat ympäriinsä sähköpotkulaudoilla. Kyseisestä kulkuvälineestä tuli myöhemmin myös omien työmatkojeni suosikki.

Harjoittelu Turun ja Varsinais-Suomen Eurooppa-toimistossa antoi minulle enemmän kuin osasin odottaa. Pienessä toimistossa sain vastuullisia ja monipuolisia työtehtäviä, joita olivat muun muassa uutiskirjeen tuottaminen, erilaisten selvitysten tekeminen sekä eri politiikan alojen, kuten koulutus-, ympäristö- sekä tutkimus- ja innovaatiopolitiikan seuraaminen. Lisäksi pääsin edustamaan Turun kaupunkia ja Varsinais-Suomen alueen toimijoita ensimmäistä kertaa järjestetyn ”Innovative small and medium-sized cities” -tapahtuman interaktiivisissa työpajoissa, mikä oli yksi harjoitteluni kohokohdista. Toinen erityisen mieluisa työtehtävä oli Euroopan parlamentin vaalien mahdollisiin äänestystuloksiin perehtyminen ja niistä kirjoittaminen.

Ajanjaksona kevät 2019 Brysselissä oli ainutlaatuinen. MFF-neuvottelut kehystivät työntekoamme erityisesti alkuvuodesta, ja toukokuun lopussa käytiin Euroopan parlamentin vaalit, minkä jälkeen alkoi uuden parlamentin järjestäytyminen ja EU:n huippuvirkojen nimitysprosessi. Tähän päälle vielä käänteet Brexitissä ja heinäkuussa alkanut Suomen EU-puheenjohtajakausi. Olen todella saanut elää EU-kuplassa juuri oikeaan aikaan. Paitsi töissä, myös vapaa-ajalla pääsin keskustelemaan odottamattomista käänteistä muiden Brysselissä olevien harjoittelijoiden sekä politiikasta kiinnostuneiden asuintovereideni kanssa.

EU-politiikan seuraaminen harjoitteluni aikana ei kuitenkaan rajoittunut vain korkean tason konferensseihin, vaan harjoitteluun sisältyi myös sopivasti konkretiaa. EU-hankkeet tutuiksi -juttusarjaa tehdessäni pääsin tutustumaan muun muassa siihen, millaisia konkreettisia toimia Itämeren sisäisen kuormituksen ja rehevöitymisen vähentämiseksi tehdään, ja kuinka kaukokartoitusdataa voidaan hyödyntää yritystoiminnassa. Ympäristötiedettä sivuaineena lukeneena minusta oli erittäin kiinnostavaa päästä perehtymään esimerkiksi hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi tehtäviin käytännön toimiin. Monissa konferensseissa myös huomasi, kuinka teknistä ympäristöpolitiikka lopulta on.

Bryssel ei mielestäni ole ruma kaupunki. Pikemminkin kuvailisin sitä aidoksi ja kulttuuririkkaaksi kulinaristisen EU-nörtin unelmakohteeksi.

Kaiken mielenkiintoisen substanssityön
ohella yksi harjoitteluni parhaista puolista oli ehdottomasti kannustava ja luottava työympäristö. Työskentely Saaran ja Miian kanssa oli innostavaa ja itseäni kehittävää. Olen tästä erittäin kiitollinen, sillä hyvä työilmapiiri ja toimiva työyhteisö eivät aina ole itsestäänselvyyksiä, minkä olen huomannut työskenneltyäni suhteellisen monessa eri työpaikassa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Standardit työympäristön suhteen ovat nyt siis korkealla.

Bryssel ei mielestäni ole ruma kaupunki. Pikemminkin kuvailisin sitä aidoksi ja kulttuuririkkaaksi kulinaristisen EU-nörtin unelmakohteeksi. Brysselin lukuisat autenttiset ravintolat ja kahvilat, eloisat markkinat sekä kauniit rakennukset rikastavat katukuvaa. Kaupungista mielenkiintoisen tekeekin juuri sekoitus uutta ja vanhaa: Bryssel on yhdistelmä keskiaikaista kaupunkia ja erityisesti EU-instituutioiden myötä syntynyttä uudempaa arkkitehtuuria. Vaikka matkaoppaissa usein sanotaan, että Brysselin voi koluta läpi jotakuinkin yhdessä päivässä, saa siitä paremman kokonaiskuvan vasta kierreltyään eri alueilla ja kaupunginosissa, mikä luonnollisesti vaatii pidempää vierailuaikaa.

Minulle harjoittelu ja kaupunki opettivat paljon sellaista, mikä on varmasti helpompi pukea sanoiksi vasta myöhemmin. Edeltäjääni Kaisa Vuorea lainatakseni uskon, että aikani Brysselissä oli hyvä sijoitus tulevaisuuteen. Kokonaiskuvani EU:n toiminnasta tarkentui, samoin kuin kuva alueellisen tason politiikan suhteesta kansainväliseen politiikkaan. Juuri eri politiikan tasoilla hyppeleminen on ollut avartavaa. Näiden viiden kuukauden aikana olen siis oppinut paljon. Koskaan en kuitenkaan sisäistänyt sitä, että Benelux-maassa sateenvarjoa tulee aina kantaa mukana, oli taivas kirkkaan sininen tai harmaa. Jotain opittavaa ensi kerrallekin siis!

Asiasanat: