19.12.2019
Raisiolaisessa omakotitalossa on vipinää - välillä kutsutaan Repsua, ja välillä äitiä. Tavallista lapsiperheen arkea – kyllä. Tässä talossa asuu äiti, isä ja lapsia – niin biologisia kuin sijaislapsia.
Rebecca ja Eduard Anton haluavat auttaa, ovat aina halunneet. Ensimmäisen lapsen tukivanhempina he aloittivat jo 18 vuotta sitten.
Sijais-, päivystys- ja tukiperheitä tarvitaan lisää
Turussa kodin ulkopuolelle pitkäaikaisesti sijoitetuista lapsista noin joka toinen asuu sijaisperheessä. Sopivan tukiperheen löytää Turussa vuosittain yli 70 lasta.
Sijais-, päivystys- ja tukiperheitä tarvitaan lisää, jotta kaikilla huostaan otetuilla lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus elää perheessä. Turun kaupunki hakee lisää toiminnasta kiinnostuneita uusia sijais,- päivystys- ja tukiperheitä.
Valmennuksia ja koulutuksia tarjolla
Sijaisvanhemmuutta suunnitteleville järjestetään säännöllisesti valmennuksia. Päivystys- ja sijaisperheiksi haluavat suorittavat PRIDE-valmennuksen, joka sisältää 24 tuntia ryhmävalmennusta noin puolen vuoden aikana. Valmennuksessa annetaan tietoa siitä mitä ja millaisia valmiuksia sijaisvanhemmuus edellyttää. Tarjolla on myös mentorien tukea. Ennen valmennusta perheeseen tehdään kotikäynti ja pyydetään kotikunnalta lausunto, jossa mm. selvitetään perheenjäsenten taloudellinen tilanne.
Jos kiinnostuit toimimaan sijais- päivystys- tai tukiperheenä tai tukivanhemapna, voit olla yhteydessä perhehoidon koordinaattoreihin:
Nina Stratos ja Satu Kivelä p. 040 157 8326 ja 040 157 8321, sote.perhehoito@turku.fi
Rebecalla ja Eduardilla ajatus perhehoitajuudesta sai tuulta siipien alle, kun omat lapset kasvoivat. Kun lapset olivat yökylässä, he miettivät, ”oliko se tässä”.
Rebecca tiesi jo 6-vuotiaana haluavansa auttaa lapsia ja toimia tulevaisuudessa sijaisvanhempana. Ajatus syntyi hänen ollessaan äitinsä mukana vapaaehtoistyössä Virossa, jossa näki lapsia huonoissa kotioloissa.
Eduard puolestaan kertoo olevansa kiitollinen saamastaan tuesta, kun hän 18-vuotiaana tuli ulkomailta Suomeen.
- Minulle ovet olivat auki ja siksi haluan myös auttaa muita.
Moni asia tapahtuu nykyään virtuaalisesti – siksikin hän haluaa tehdä jotain konkreettista ja läsnäolollaan välittää ja rakastaa toista.
- Voiko sitä tärkeämpää olla?
Myöhemmin Rebecca otti yhteyttä Turun kaupungin lastensuojeluun ja kyseli mahdollisuudesta toimia sijaisvanhempana. Pride-valmennukseen hän osallistui ensin äitinsä ja myöhemmin yhdessä Eduardin kanssa. Pian he aloittivat tukiperheenä ja kohta myös ensimmäinen sijaislapsi tuli perheeseen.
Heille on ollut selvää, että perheeseen voi kuulua useampia sijaislapsia yhtaikaa. Suurperhe on tuntunut aina luontevalta.
- Iso perhe ja elämä ympärillä tuntuvat hyvältä, Eduard kertoo.
Välillä arki on raskasta, mutta kiitos voi kuitenkin häämöttää tulevaisuudessa vuoden parin päässä, jos sitä jaksaa odottaa.
- Kun meillä eläneet sijaislapset soittelevat edelleen, kysyvät neuvoa ja ovat käyneetkin meillä täysi-ikäistymisen jälkeen, se tuntuu hienolta, Rebecca ja Eduard lisäävät.
Halu auttaa on tärkeintä.
Molemmat toteavat kuitenkin, ettei kiitoksen odottamisella kannata elää, se tulee, jos on tullakseen. Halu auttaa on tärkeintä.
Rakentavassa yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden kanssa
Rebecca ja Eduard muistuttavat sosiaalityöntekijän roolin tärkeydestä niin sijaisperheen jaksamisen kuin asioiden yleisen sujumisen kannalta. Jos sosiaalityöntekijä päättää lapsen asioista huomiomatta sijaisvanhempia, sijaisperheen suunnitelmilta putoaa pohja.
Ongelmia voi tulla myös tilanteessa, jossa sosiaalityöntekijä vaihtuu.
- Sijaisvanhemmille muutos on raskas, jos vaihto ei suju jouhevasti.
Kun työntekijän ja sijaisperheen suhde toimii, säädöksien ja välillä raskaan byrokratian kanssa on helpompi elää.
He peräänkuuluttavat vuoropuhelua ja aitoa kuuntelemista.
- Kun työntekijän ja sijaisperheen suhde toimii, säädöksien ja välillä raskaan byrokratian kanssa on helpompi elää, Rebecca toteaa.
Sijaisperheeksi?
Rebecan ja Eduardin perheeseen on kuulunut tai kuuluu tukilasten ohella kuusi sijaislasta. Lisäksi perheessä on ollut lyhytaikaisesti sijoitettuja lapsia kriisitilanteissa.
Tukiperheenä toimiminen voi olla ensimmäinen askel matkalla sijaisperheeksi. Rebecca haluaa nostaa esiin myös erot. Lapsi on tukiperheessä vain viikonloppuisin – on eri asia ottaa lapsi sijaisperheessä osaksi jokapäiväistä arkea. Tukilapselle ei myöskään voi opettaa ja rakentaa pohjaa elämälle samalla tavalla kuin sijaislapselle.
Rebecca toimii myös sijaisvanhemmaksi ryhtyneiden mentorina. Hän kertookin voivansa viedä omia ja kentän terveisiä sosiaalipalveluiden ammattilaisten kuultavaksi.
Hän kehottaa juttelemaan sijaisperheiden kanssa, jos perhehoito kiinnostaa. Myös aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen kannattaa tutustua.
- Jos sijaisvanhemmuus kiinnostaa, Pride-valmennukseen vaan rohkeasti mukaan, Rebecca lisää.
Ylimmässä kuvassa: Rebecca ja Eduard Anton, muut kuvat: Pixabay