Tutkimuskatsaus
Ylisukupolviselle huono-osaisuudelle altistavat ja siltä suojaavat ei-materiaaliset tekijät (pdf)
Niko Eskelinen, Helena Hautala, Lotta Lintunen & Johanna Kallio,
Turun kaupunkitutkimusohjelman tutkimuskatsauksia 3/2020. 11 s.
Koulupudokkuudella tarkoitetaan tässä toisen asteen tutkinnon puuttumista. Noin 12 prosenttia nuorista aikuisista ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa 24 ikävuoteen mennessä. Matalalla koulutuksella on yhteys moniin ei-toivottuihin ilmiöihin, kuten heikkoon työmarkkina-asemaan, varhaiseen eläköitymiseen, köyhyyteen ja heikompaan terveyteen.
Sosiaalityön professori Johanna Kallion johtamassa hankkeessa tutkittiin huono-osaisuuden periytymiselle altistavien ja siltä suojaavien ei-materiaalisten tekijöiden merkitystä. Suojaavia ei-materiaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvä varhainen vuorovaikutus sekä vanhempien terveys ja koulutus. Lisäksi tarkasteltiin lapsen varhaisen kotoa pois muuttamisen ja varhaisen perheellistymisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuudelle altistavaa merkitystä.
Yksi mielenkiintoisimmista tuloksista liittyi vanhempien eri huono-osaisuustekijöiden ylisukupolvisuuden osittain sukupuolittuneisiin vaikutuksiin.
Liki kaikki vanhempien huono-osaisuustekijät ovat voimakkaammin yhteydessä poikien kuin tyttärien toisen asteen tutkinnon suorittamiseen.
- Liki kaikki vanhempien huono-osaisuustekijät ovat voimakkaammin yhteydessä poikien kuin tyttärien toisen asteen tutkinnon suorittamiseen, kertoo Kallio tutkimusryhmänsä työn perusteella.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman käsityksen, että Suomessa mahdollisuuksien tasa-arvo saavutetaan useammin naisten kuin miesten kohdalla.
Toinen kiinnostava kysymys oli perhetaustaan liittyvän huono-osaisuuden ajoituksen merkitys. Tutkimuksen puitteissa vertailtiin tilanteita, joissa lapsi oli ollut joko 0-1-vuotias tai 16-17-vuotias. Tulokset osoittivat, että vanhempien sosioekonomiseen huono-osaisuuteen kytkeytyvät tekijät olivat molemmissa ikävaiheissa yhteydessä lapsen toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Yhteys varhaislapsuuden aikana oli vain hitusen vahvempi kuin teini-iässä, kun lapsen aikaisempi altistuminen huono-osaisuudelle oli huomioitu.
Käytännössä tämä tarkoittaa, perinteisestä katsannosta poiketen, että huono-osaisuutta ehkäisevät investoinnit kohdistuen nuoruuteen tulee nähdä yhtä arvokkaina kuin varhaislapsuuteen kohdistuvat. Ei ole koskaan liian aikaista tai liian myöhäistä turvata lapsen tai nuoren koulutuspolku.